Kotitekoinen sinappi

Tänään innostuinkin tekemään kotisinappia pitkästä aikaa, en varmaan ole tehnyt ainakaan kolmeen vuoteen. Nyt sitten tein kun nettikaverini Raija oli tehnyt, ja innostuin siitä sitten. Raija kommentoi myös silloin tällöin Samakasassa.

Kannessa on vielä kuivumatonta glitteriä,
joka näyttää vielä aika hassulta. Kuivuttuaan
se näyttää vain kultahileeltä, ja on tasainen.

Tein Kotikokin ohjeen mukaan, se on melkein samanlainen resepti, kuin minulla on ennen ollut.

Tietenkin muutin taas reseptiä, kun halusin omien mieltymysteni mukaista sinappia (suluissa korvaava ainesosa, johon vaihdoin, tai jos muutin määrää)

Kuuluisa Klubin sinappi

• 2 dl sinappijauhetta (1,5 dl, tuli siltikin aika tymäkkää)
• 2 dl kuohukermaa (vispikerma)
• 2 dl sokeria (1,5 dl tummaa siirappia)
• 2 kananmunaa (1 kananmuna, tulee notkeampaa)
• 2 rkl balsamiviinietikkaa (laivasta ostettua Torresin La Oscuridad Cabernet Savignon-punaviinietikkaa)
• ripaus hienoa merisuolaa

Sekoita sokeri (siirappi) sinappijauheeseen. Jos käytät siirapppia, seos on aika hankalaa vispata sekaisin, koska se on aika jähmeää, mutta onnistuu se silti. Seosta voi myös lämmittää hiukan, niin se notkistuu.

Lisää joukkoon kiehautettu kerma ja munat, keitä hiljalleen viitisen minuuttia sekoitellen, ettei pala pohjaan. Lisää vasta sitten suola ja balsamiviinietikka. 

Päivitys 21.12.2015.
Tein tätä sinappia tänään käyttämällä vain 1 dl sinappijauhetta ja puoli desilitraa enemmän kermaa, ja tuli tarpeeksi tuhtia siltikin, laitoin kaksi kananmunaa, ettei vaan tule liian löysää, koska lisäsin nestettä. Tuli sopiva koostumus ja maku on mainio! 

Muista, ettei seos saa olla liian kuuma, kun lisäät kananmunan, ettei se hyydy ennen aikojaan. Minä en kyllä odotellut jäähtymistä, kun laitoin kuuman kerman sinappi/siirapin sekaan, sekoitin vain kananmunan siihen nopeasti vispaamalla. Mutta varoitus voi olla silti paikallaan.

Mausteena voi halutessa käyttää myös konjakkia (Kalevi Keihäsen sinappiin tuli mausteeksi Koskenkorvaa).

Ohjeessa sanotaan, että valmistusaika on 30 min. En vain ymmärrä miten sinapin valmistamiseen saa kulumaan 30 minuuttia, minä tein paljon nopeammin, ja silti ehdin keittää hiljalleen tuon viisi minuuttia. Eikä palanut pohjaankaan!  :D 

Voi että oli hyvää!

Nyt aionkin antaa yhden purkin naapurin traktorimiehelle lahjaksi avusta lumen poistamisessa, lisäksi annan pullon omatekoista omena-voikukkaviiniä. Siitä tuli todella hyvää ja se maistuu kuin raikas chardonnay!

Thaisipsit - Thai Chips

Tänään poikani Jan kokeili tehdä thaisipsejä. Hän osti valmiita sipsejä, jotka piti keittää öljyssä. Ne olivat pieniä, vaaleita ja ohuita lätysköitä, aivan kuin öylätit. Sitten ne suurenivat kun pudotti ne kuumaan öljyyn.

Ne ovat valmiina vähän kuin styrox-paloja, mutta maistuivat hyvälle, kun kastoi soijaan ja chilikastikkeeseen. Muuten ovat kyllä aika mauttomia. Sopivat hyvin lisukkeeksi johonkin itämaiseen ruokaan.

Niistä tuli sellaisia pieniä, laakeita kuppeja, joten niitä voisi täyttääkin jollakin sopivalla täytteellä, esim. kermaviiliin sekoitettuja katkarapuja ja paloiteltuja surimitikkuja, ja lisäksi sitten jotain aasialaisia mausteita ja yrttejä.

Miksei erilaisia mausteita ja esim. graavilohta, katkarapua tai surimitikkuja riisiin sekoitettuna. Riisin voisi muotoilla vaikkapa puolipalloksi ja laittaa nätisti sipsikuppiin. Niitä voisi tehdä jokaiselle muutaman erilaisilla mausteilla maustettuna ja tarjoilla parin kolmen eri kastikkeen kanssa.

Syyskeitto

Tänään oli jotenkin viluinen olo, kun tulin töistä, ja siksi teinkin pitkästä aikaa keittoa.

Päivä alkoi tosi hienosti aurinkoisena joskin sumuisena. Aamu oli hyvin kaunis ja lämmin, t-paita ja pitkikset riittivät koirien lenkitysvaatteiksi. Luulinkin, että tulee aurinkoinen päivä.

Oli niin kostea sää, että työpaikan ikkunatkin olivat huurussa ulkopuolelta, enkä nähnyt satamassa olevaa  valkoista "Knipan"-lauttaa kunnolla, enkä muitakaan siellä olevia aluksia.

Eikä päivästäkään tullut kovin aurinkoinen vaikka niin luulin. Aurinko paistoi vain hetken, ja sitten se katosi. Onneksi ei silti ole satanut vaikka onkin ollut pilvistä.

No, siihen keittoon...

Ostin aikaisemmin tällä viikolla hienon lohifileen, kun kaupassa oli tarjouksessa. Paistoin sen uunissa vain sitruunalla, musta- ja valkopippurilla sekä suolalla maustettuna.

Leikkasin siitä sopivia paloja pakkaseen lounaseväitä ja salaattia varten, yhden palan säästin keittoani varten.

Keiton ideoin sitten aineksista mitä löysin pakkasesta, jääkaapista ja maustekaapista.

Keitto:

• 2  tomaattia pieniksi kuutioituna
• 1 keskikokoinen porkkana lanteiksi siivutettuna, minä siivutan kuorimaveitsellä
• 1 keskikokoinen sipuli silputtuna
• 1/2 pussia sekavihanneksia, tai mitä nyt sattuu olemaan, tai tuoreita omasta kasvimaasta. Minä löysin vähän sekavihanneksia sekä meksikolaista vihannessekoitusta pakkasesta. Pitää nekin käyttää pois, etteivät vanhene
• 1 puristettu valkosipulin kynsi ja 1 pieniksi paloiteltu
• hiukan kuivattua rakuunaa, tuorekin olisi hyvä, jos sitä vain olisi kotona
• Viikinkimarkkinoilta ostettua persilladea
• pari kolme rkl ruokaöljyä
• pari rkl pöytäetikkaa, valkoinen balsamico käy myös hyvin.
• 1-2 rkl siirappia, hunajaa tai sokeria
• 3 dl vettä
• 2,5 dl maitoa
• suurustamiseen hiukan vehnäjauhoja, voi jättää poiskin

Paista porkkanalantteja öljyssä hetken aikaa, lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota. Lisää vesi, mausteet, etikka ja sokeri/siirappi. Keitä hetken aikaa. Suurusta tässä vaiheessa jos haluat.

Lisää vihannekset, ja anna kiehahtaa. Lisää maito ja lämmitä kunnes alkaa kuplimaan. Minä kuumennan maidon aina mikrossa, niin ei tarvitse vahtia kattilaa niin kauan ylikiehumisen varalta.

Tarkista maku. 

Keittoon voi valita mieleisiään mausteita ja vihanneksia, tottkai. 

Minä paloittelin lohen sopiviksi paloiksi lautaselle ja kaadoin vihanneskeiton siihen päälle. Täytyy sanoa että maistui hyvältä Reissarin kanssa. Reissarin voitelin oikealla voilla!

Bostonkurkku - vai kurkkusalaatti?

Noniin, tänään innostuinkin sitten tekemään kurkkusalaattia!

Vähästä se meikäkin innostuu. Ostin tänään Dahlmanin nakkeja, aitokuorellisia, tosi hyvän makuisia. Ja tietenkin sitten ajattelin, että syömmekin hodareita tänään, kun on oltu niin terveellisellä dieetillä koko viikko. No, eihän meillä ollut kurkkusalaattia, joten hoksasin, että teen itse. Eräänä päivänä ostin avomaan kurkkuja, kun tein suolakurkkuja, ja jäi muutama.

En ole koskaan ennen tehnyt kurkkusalaattia joten oli arvoitus miten onnistun. Siitä tulikin yllättävän hyvää, parempaa kuin kaupasta ostettu, vaikka kuvittelin etten osaa tehdä. Poikakin sanoi että se on paljon parempaa.

Etsin ohjeita suomen kielellä, mutten löytänyt sellaista kuin ajattelin, joten etsin sitten ruotsiksi, gurkrelish- ja bostongurka-sanoilla, ja löytyihän sieltä bostongurka-sanalla.

No, kävi tietenkin niin, että sävelsin silti suurimman osan itse - kuten tavallista.

Tässä perusresepti, johon sitten lisäsin muita aineksia (omat sävellykset suluissa):

Bostonkurkku

• 250 g keltaista sipulia, 2-3 kpl. (osa salottisipulia)
• 1 slanggurka 30 cm, taitaa olla tuorekurkku suomeksi (3 kpl keskikokoista avomaan kurkkua)
• 2 punaista paprikaa
• 3 hapokasta omenaa
• (yksi iso tomaatti)
• (1 porkkana)
• (viikinkimarkkinoilta ostettua persilladea mausteeksi)
• (valkosipulirouhetta)

Liemi

• 3 dl vettä
• 1 dl etikkaa, 24 %, minun etikkapullossa luki 10 %, joten laitoin lirauksen enemmän.
• 1,5 dl sokeria (minä laitoin hillosokeria)
• 1 tl suolaa
• 2 tl keltaisia sinapinsiemeniä
• natriumbentsoaattia säilyvyyden parantamiseksi, ei välttämätöntä

Puhdista vihannekset ja hedelmät kunnolla, paloittele pieniksi. Voidaan myös raastaa karkealla raastimella.

Sekoita liemi ja kiehauta.

Lisää vihanneshedelmäsekoitus  ja anna kiehua ilman kantta kunnes sekoitus on pehmeää ja liemi siirappimaista. Lisää natriumbentsoaatti, jos haluat käyttää sitä. Keittoaika noin 15-20min.

Kaada sekoitus kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje heti.

Minä keitin puhtaat lasipurkit ja kannet kiehuvassa vedessä tunnin verran, ja nostin ne kattilasta kuumina juuri ennen kuin kaadoin kiehuvan sekoituksen niihin. Kun seos jäähtyy, kannet napsahtavat, ja se tarkoittaa sitä että purkki on ilmatiivis, ja säilyy hyvin, ilman natriumbentsoaattiakin ainakin puoli vuotta. Säilytän nämä purkit jääkaapissa.

Tämä sopii hyvin lihalle, kalalle sekä makkaraan ja tietenkin hodareihin. Kyllä se käy dippi- ja salaattikastikkeenakin.

Täällä toinen versio

Tästä voi tehdä  remouladekastikettakin (vai olisiko tartar parempi sana?)

Idean reseptiin sain täältä.

Anjuusan keittiöhaaste

Sain Anjuusalta keittiöhaasteen, Kiitos siitä!

Tässä kuva keittöstäni. Se on otettu jo vuonna 2009, ja remontti on hiukan kesken.

Tykkään ikkunasta, josta saan katsella ulos kun touhuan keittiössä. Kesällä näkyy naapurin hevoset laitumella, joskin tontin rajalle on aika pitkä matka. Voin myös seurata koiria, kun ne ovat ulkona tuolla puolella taloa, kiinni tietenkin, lähellä on vilkasliikenteinen tie.

Tässä papu- ja siemenhyllyni, ylempänä
on lisää purkkeja.

Tykkään tehdä ruokaa, ja myös kirjoittaa ruokablogia. Viimeisin villitykseni ovat marinoidut kahviherneet, ne ovat tosi hyviä salaatissa!

Jaan puolestani haasteen Anna Y:lle Muoristaniaan,  Puusta putoilevalleTolppa-apinalle ja Taivaantulille. Tämähän on aivan vapaaehtoista, ja jos ei jaksa, ei huvita tai ei haluta se on aivan ok. Keittiön sijasta voi kuvata omaa ryytimaata tai vaikkapa itse kasvatettuja ruukkuyrttejä tms.

Kahvihernepihvit ja muuta hyvää kahviherneistä

Lauantaina, eli eilen innostuin testaamaan minkälaisia pihvejä tulisi kahviherneistä, eli kikherneistä. Ohje oli kahvihernepyörykät, mutta en yleensä jaksa tehdä pyöryköitä, joten tein pihvejä. Se on laiskalle paljon helpompaa. :) Ohje on täältä.

Kahvihernepyörykät
3,5 dl yön yli liotettuja kahviherneitä (kik-herneitä)
3 rkl sitruunamehua
1 rkl jauhettua korianteria
2 rkl jeeraa
2 rkl silputtua tuoretta persiljaa
3 valkosipulinkynttä murskattuna
1 tl suolaa
0,5 dl korppujauhoja
1 kananmuna

ruokaöljyä paistamiseen

Huuhtele kahviherneet ja valuta vesi pois. Laita ne monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi. Lisää muut aineet, sekoita tasaiseksi ja laita jääkaappiin maustumaan puoleksi tunniksi.

Minä liotin kahviherneet yön yli, ja keitin noin 40 minuuttia laimeassa suolavedessä ja sekoitin kaikki ainekset sauvasekoittimella. Tulee aika kiinteää tahnaa. Nämä on varmaankin helppo tehdä pyöryköiksi jos friteeeraa ne, ja pursottaa suoraan pussista sopivia nappuloita kuumaan öljyyn, aivan kuin krokettien valmistuksessakin (edellisessä reseptissä voikukkaviinin jälkeen).

Muotoile kahvihernetaikinasta kylmällä vedellä kostutetuin käsin pyöryköitä ja paista ne ruokaöljyssä kuumalla pannulla kauniin ruskeiksi tai friteeraa. Minä annostelin ruokalusikalla suoraan pannulle, kostutin lusikan öljyssä ja tasoittelin sillä.

Tarjoa riisin, harissa-kastikkeen, sitruunamarinoitujen kahviherneiden, etikkaan säilöttyjen kasvisten ja peperonien sekä salaatin kera. Minä tarjoilin salaatin kanssa, jossa oli runsaasti tomaattilohkoja, en kaivannut muuta. 

Tietenkin tein taas niin kuin tavallisesti, muunsin reseptin omien aineksien mukaan, eli laitoin aivan suomalaisia aineksia maun mukaan, grillimaustetta, hiukan aromisuolaa (gourmetkokki kauhistuisi, minusta se on ihan ok arkiruuassa) ja mustapippuria. Sitruunamehun sijasta laitoin appelsiinituoremehua. Ei minulla ollut persiljaakaan. Jeeraa ei ollut kotona, siksi teinkin ihan perinteisillä suomalaisilla mausteilla.

Tein lisäksi marinoituja kahviherneitä, siinäkin muutin aineksia sen mukaan mitä minulla oli kotona. Korvasin sitruunaoliiviöljyn ja sitruunabalsamiviinietikan tavallisella öljyllä ja pöytäetikalla (1 osa väkiviinaetikkaa, 2 osaa vettä), lisäksi hiukan appelsiinituoremehua. On muuten hyvää salaatissa tai ruuan lisäkkeenä muuten vain!

Sitruunamarinoidut kahviherneet
2 dl yön yli liotettuja kahviherneitä (kik-herneitä)
2 rkl sitruunaoliiviöljyä, tai jos tavallista, lisää sitruunamehua
1 rkl sitruunabalsamiviinietikkaa, tai jotain muuta
0,5 tl mustapippuria
rakuunaa, jos tykkää, minä tykkään
ripaus suolaa

Huuhtele kahviherneet ja keitä niitä vedessä 30-45 minuuttia. Kaada vesi pois, huuhtele kylmällä vedellä. Sekoita sitruunaoliiviöljy, sitruunabalsamiviinietikka, mustapippuri ja suola. Kaada kastike kahviherneiden päälle ja anna marinoitua jääkaapissa 3-4 tuntia. Tarjoa lisukkeena muun ruuan yhteydessä.

Olen melko impulsiivinen ruuanlaittaja, joten useinkaan ei ole "oikeita" aineksia kotona, mutta onnistuu se improvisoimallakin! 

Nämä molemmat ruokalajit maistuivat oikein hyviltä ja tulen tekemään toistekin! Pihvejä tuli niin paljon, että poika sekoitti kaksi kappaletta tomaattikastikkeeseen, minkä hän valmisti tänään, ja käytti pizzaan. Olisinhan voinut pakastaakin ne, mutta poika halusi testata. Meillä ei osteta juuri ollenkaan valmiita ruokia tai kastikejauheita.

Voikukkaviiniä ja perunakroketteja

Keräsin parhaaseen voikukka-aikaan, eli noin kolme viikkoa sitten voikukan kukintoja, vain niitä keltaisia osia ja laitoin voikukkaviinin käymään. Oli kyllä hirveä työ kerätä ne kolme litraa. Ensin aioin tehdä tupla-annoksen, mutta selkä sanoi EI!

Voikukkaviini

Voikukkaviini:

• 3 litraa voikukan kukintoja, keltaiset osat, jos tulee mukaan hiukan vihreää, ei ole niin vaarallista, mutta mahdollisimman vähän vihreää.
• 4 litraa vettä
• 1,7 kg sokeria
• 3 sitruunaa

Lisää vesi kiehuvana voikukkien päälle. Anna tekeytyä 12 tuntia. Siivilöi sen jälkeen voikukat pois.

Lisää nesteeseen sokeri ja siivutetut sitruunat. Peitä astia.

Voikukan kukkia, mahdollisimman
vähän vihreää joukossa. 

Jos näyttää syntyvän vaahtoa tai hometta pintaan, kerää tarkasti pois. Minun viinissäni ei tällaista näkynyt. Sekoita kerran päivässä siten että sitruunat uppoavat. Tämä estää homeen muodostumisen.

Kun on kulunut noin 2,5 viikkoa, siivilöi neste, ja pullota. Laita viileään paikkaan. Minä siivilöin kankaan läpi kahteen kertaan. Kirkastettakin voi varmaan käyttää.

Viinin pitää tekeytyä vähintään kolme kuukautta, muuten on kuulemma katkeran makuista, mieluiten ainakin puoli vuotta tai vuoden. Minä suunnittelin tarjota tätä jouluna. Henkilö, jolta sain reseptin, Birgitta Björkqvist, sanoi viinistä näin: Om ett år smakar det som flytande guld... Eli vuoden kuluttua se maistuu juoksevalta kullalta. Aika kivasti sanottu!

Kiehuva vesi lisätty.

Tuttavani poika oli sanonut kun maistoi tuoretta viiniä, että se maistui hiuslakan ja siman sekoitukselta. Minä maistoin omaa viiniäni, muttei se maistunut sellaiselta. Ehkä maistuukin jos on enemmän tuota voikukan vihreää osaa seassa.

Viini maistuu kuulemma portviinin tai sherryn tyyppiseltä. Aika paljon tuossa on kyllä sokeria.

Vuosi on kulunut: Voikukkaviiniä oli vielä jäljellä. Poika teki valkoviiniä, ja loput voikukkaviinistä laitettiin siihen, koska viini oli liian makeaa juotavaksi. Valkoviinistä tulikin todella hyvää. 

Tein tänään perunakroketteja kun tiistaina jäi keitettyjä perunoita. Puristin ne perunapuristimella, se muistuttaa jättikokoista valkosipulipuristinta.

Perunakroketit, pariloitu lehtipihvi,
kanttarellikastike ja salaatti.

Sekoitin siihen vehnäjauhoja ja kananmunia ja mausteeksi mustapippuria ja suolaa. Laitoin tahnan muovipussiin, leikkasin kulmaan reiän ja puristin pikkupötköjä kuumaan öljyyn.

Tarjosin pariloituja lehtipihvejä valkosipulivoin kanssa, kanttarellikastiketta ja salaattia krokettien lisäksi. Harvoin enää viitsii vaivautua ruuan takia noin paljon, mutta tänään oli sellainen päivä.

Munakas ja pikapaistetut vihannekset

Tänään teinkin "pikaruokaa". Perusajatuksena oli, että hiilarit olisivat minimissä.

Mietin mitä laittaisin ja löysin pakasteesta pienen palan kinkkua. Tein siitä sitten munakkaan.

Yksinkertainen munakas:

1-2 kananmunaa/henkilö
hiukan sipulisilppua
kinkkukuutioita
voita paistamiseen
vettä tai kermaa
suolaa
valkopippuria
mustapippuria maun mukaan, minä jätän yleensä pois

Kinkun sijasta voi käyttää esim. katkarapuja tai jättää liha kokonaan pois.

Sekoita kananmuna ja vesi sekä suola ja valkopippuri niin että rakenne rikkoontuu, mutta älä vispaa. Kun rikkoo kananmunan, saa kuoren puolikkaita, laitan aina vettä vajaan kuorenpuolikkaan.

Kuullota sipulit pannulla ja kaada joukkoon kinkkukuutiot. Paista hetki. Lisää kananmuna/vesiseos ja paista munakas hyvin alhaisella lämmöllä, kansi pannun päälle.

Pikapaistetut vihannekset:

1 porkkana, ohuina tikkuina
1 tl siirappia tai hunajaa (jos haluaa)
100 g haricot verts (vihreitä papuja)
1 paprika suikaleina
suolaa
pari ripausta rakuunaa (jos haluaa)
voita tai öljyä paistamiseen

Paista ensin porkkanatikkuja vähän aikaa kuumalla (wok)pannulla, lisää sitten siirappi, suola ja rakuuna. Lisää sen jälkeen pavut ja paprikasuikaleet. Paista aika kovalla lämmöllä hetki, juuri ennen kuin munakas on valmista. Huomaa, että vihanneksia ei saa paistaa pehmeiksi, niiden pitää olla "al tende", melkein raakoja, mutta kuumia.

Tarjoile munakas paistettujen vihannesten ja tomaatin kera, tällä kertaa tarjoilin itselleni myös tankoparsaa, suoraan säilykepurkista.

Kaasuliedellä tämä pikapaistaminen toimisi tosi hyvin, harmi kun ne ovat niin kalliita!

Maistui hyvälle pitkästä aikaa eikä ole hiilaripommi.

Valmiille ruualle!

Tänään poika laittoi hyvää spaghetti bolognesea. Oli kiva syödä toisen laittamaa ruokaa.

Kastikkeen tähän spaghettiin hän teki tuoreista tomaateista. Oli aivan eri makuista kuin tölkkitomaattimurskasta tehty kastike. Yleensä meillä tehdään bolognese itse eikä osteta valmiita kastikepulvereita, vaikka useimmiten käytetäänkin tölkitettyä tomaattimurskaa.

Pojan avovaimo, joka opiskelee puutarhuriksi, lähtee tänään Ranskaan työharjoitteluun suureen chateauhun. Tai lähtee tänään laivalla Helsinkiin ja jatkaa Helsingistä sitten lentäen. Suon sen hänelle oikein mielelläni, hän on ollut koulussa hyvä ja tunnollinen, ja siksi hänet valittiinkin sinne koulun kustantamana. Ja Pariisin viikonloppukin tiedossa koulun piikkiin!

Avovaimonsa kunniaksihan poika tämän ruuan laittoi, ja minä pääsin osille!  :D

Tässä kuvia ruuasta, en laita reseptiä kun en tiedä mitä poika teki raaka-aineille. Mutta sen tiedän että jälkiruuassa on kermavaahtoon sekoitettua,  kondensoitua maitoa, joka on kuin toffeeta kun sitä on keittänyt pari tuntia avaamattomassa purkissa vesikattilassa. Lisäksi siinä on mustikoita ja mansikoita.

Ranskalainen chateau mihin miniä 

menee harjoittelemaan!

Katteeksi käy ihan tosissaan!

Kuva Google maps.

Kriikunavispipuuroa ja perunalunta

Tänään olikin mukava päivä, kun ei tarvinnut itse laittaa ruokaa, istuin vain valmiiseen ruokapöytään.

Kuvassa ei ole kastiketta, koska unohdin sen. 

No, enhän minä tietenkään täysin ilman ruuanlaittoa ollut tänään. Tein päivällä itse mehustamastani kriikunamehusta vispipuuroa. Kriikunamehu on suurin piirtein yhtä hapanta kuin puolukkamehu, vaikka itse kriikuna on yhtä mieto kuin tuore luumu. Hassua että se muuttuu niin happameksi mehustettaessa.

No, aloin tekemään vispipuuroa siitä, ja kun oli muka kiire tehdä se, niin lämmitin mehun vedenkeittimessä. Sitä ei olisi pitänyt tehdä. Kun mehu tuli tarpeeksi kuumaksi, se kuohahti mikrosekunnissa ulos keittimestä, ja puolet mehusta meni hukkaan, tietenkin pitkin pöytää ja mattokin kastui.

Koska kriikunamehua ei ollut sen enempää, jouduin korvaamaan osan mehusta. Mutta millä? No, poika sanoi, että laita tuoremehua. Minä olin vähän skeptinen, ja meinasin ensin alkaa sulattamaan pakkasesta omenamehua, mutta sitten laiskuus otti ylivallan ja laitoinkin tuoremehua suurin piirtein kolmasosan.

Kriikuna-tuoremehuvispipuuro

Kiehautin nesteen nyt sitten kattilassa, ja lisäsin mannaryynejä ja sokeria sekä hiukan suolaa  Kotikokin  vispipuuron ohjeiden mukaan.

Kun puuro oli valmis, kaadoin sen talouskoneeseen vispautumaan. Siellä se sai sitten pyöriä kymmenisen minuuttia, ja tuloksena oli kauniin vaaleanpunertavaa, kuohkean tanakkaa vispipuuroa.

Tietysti se piti koemaistaa heti, hiukan sokeria ja maitoa päälle, ja se olikin yllättävän hyvää! Teen vastakin, kunhan saan taas lisää kriikunamehua.

Pääruuaksi poika laittoi kokonaisena paistettua porsaanfilétä, perunalunta, cheddarkermakastiketta, se sisälsi cowboy-nimistä paikallista mausteseosta, ja tietenkin salaattia lisukkeeksi sekä juuri paistettua patonkia. Valkoviiniä oli ruokajuomaksi.

Jälkiruuaksi vispipuuroa sokerin ja maidon kera.

Oli todella herkullinen illallinen!

Nyt on masu täynnä ja voi tyytyväisenä köllähtaa katsomaan uutisia.

Maukasta viikonloppua!

Paistettua polentaa ja broileria sitruskastikkeessa

Broileria sitruskastikkeessa

Laitoin polentaa, italialaista ruokaa tänään! Vihdoinkin!

Ostin nimittäin ennen joulua pakkauksen  polentaa, eli maissiryynejä, ne ovat kuin mannaryynejä. Pakkaus on kiusannut minua koko ajan keittiön hyllyllä, kun on pitänyt tehdä siitä jokin ruokalaji joskus. Tänään vihdoinkin sain sen tehdyksi.

Polenta:
5 dl vettä
1 lihaliemikuutio tai fondia sopiva määrä
sipulia silputtuna
2 valkosipulin kynttä silputtuna
1 rkl fenkolia
2 dl ruokakermaa
mustapippuria
hiukan rosépippuria ja timjamia (minä en laittanut, ei ollut kotona)
75-100 g parmesaanijuustoa tai muuta juustoa, minä laitoin 75 g kermajuustoa.
Huomio! Laita nuo nestemäärät ohjeen mukaan, polentaryynejä on erilaisia.

Kiehauta vesi/ruokakermaseos, sipuli ja valkosipuli sekä kaikki mausteet (ei juustoraastetta, se lisätään myöhemmin!), keitä muutama minuutti. Siivilöi sitten liemestä mausteet pois, ja laita liemi takaisin kattilaan.

Kun liemi kiehuu uudelleen, lisää polentaryynit sekaan voimakkaasti sekoittaen, alenna lämpö heti. Anna kiehua matalalla lämmöllä kunnes polenta on valmis (ohjeen mukaan, minä keitin 6 minuuttia, joissakin ohjeissa on 10 tai jopa 40 minuuttia, riippuu minkälaista polentaa on ostanut). Lisää juustoraaste valmiiseen puuroon, ja sekoita niin kauan kunnes kaikki on sulanut kunnolla.

Polentasta tulee kuin keltaista mannapuuroa, ja siitä pitää tulla aika paksua. Kaadoin polentapuuron tuorekelmulla vuorattuun laakeaan vuokaan ja annoin jäähtyä terassilla. Tämä kannattaisi mieluiten tehdä jo edellisenä päivänä, että jäähtyisi kunnolla, varmaan hiukan helpompi paistaa sitten.

Polenta jäähtymässä

Sillä aikaa kun polenta jäähtyy voit valmistaa broilerin.

Broileri:
Broilerin koipia, tai rintafileetä

Kastike: 
3-4 dl appelsiinituoremehua
kanaliemikuutio tai fondia sopivasti
2-3 rkl sitruunamehua
2-3 rkl tummaa sokeria tai hunajaa, minä käytin siirappia
1 rkl korianterin siemeniä tai 1-2 rkl tuoretta korianteria. Minä laitoin reilun teelusikallisen korianterijauhetta
(suolaa tarpeen mukaan)
mustapippuria
0,5 - 1 kpl kuivattua chiliä (minä olen kuivannut itse erittäin vahvaa chiliä). Varovasti, ettei tule liian tulista! Tuorekin chili käy, tottakai, hyvin pieniksi silputtuna.
1 mandariini tai pieni appelsiini pieniksi kuutioituna. Minulla ei ollut, siksi en laittanut.
1-2 rkl tärkkelystä (maissi- tai perunajauhoja tms.)

Sekoita kaikki kastikeainekset.

Poista nahkat broilerin koivista (puolitin koiven vielä "polvi"taipeesta ja leikkasin selkärankaosan pois).

Paista palat kauniin ruskeiksi ja hyvin kypsiksi.

Poista broilerinpalat pannulta, lisää pannulle yllä mainittu liemi ja anna kiehahtaa, tarkista paksuus, tarvittasessa lisää tärkkelystä kylmään appelsiinituoremehuun sekoitettuna.

Laita broilerin palat takaisin pannuun kastikkeen joukkoon ja anna hautua matalalla lämmöllä muutama minuutti. Jos haluaa hauduttaa hyvin kauan, kannattaa tärkkelys lisätä vasta haudutuksen jälkeen.

Lisää lopuksi vihannessekoitusta 2-3 dl, esim. pakaste-wokvihanneksia, tai kesäkurpitsan suikaleita, porkkanansuikleita, haricot vertsejä yms. oman maun mukaan. Parsakaalikin käy. Kiehauta, älä enää keitä, niin että vihannekset säilyvät "al tende".

Kun kastike/broileri on hautumassa kattilassa, paista  polenta. Kun polentapuuro on kunnolla jäähtynyt, siitä leikataan neliöitä, jotain 3x3 senttiä, ja paistetaan kullanruskeiksi. Tarjoillaan broilerin ja sitruskastikkeen kanssa. Kokeilin friteerata niitä, mutta hajosivat.

Tämä kastike muistuttaa hiukan kiinalaista hapanimeläkastiketta. Minusta tämä oli hyvänmakuinen ruokalaji. Valmistamani polenta oli hiukan liian löysää, ja oli vaikea paistaa, mutta onnistui se kuitenkin. Ensi kerralla tiedän paremmin!

Paistettu polenta

Kondensoitu maito - toffee

Iskä kokkaa-blogissa oli juttua kondensoidusta maidosta, ja niinpä minäkin innostuin ostamaan purkin, kun sellainen pisti silmään paikallisessa K-Supermarketissa. Se maksoi 1,90 €.

Linkki Iskän mielenkiintoiseen blogiin löytyy oikean sivupalkin linkeistä.

Tämä on aivan kuin toffeeta.

Siis kattilaan laitetaan vettä niin paljon, että purkki peittyy hyvin. Minä poistin etiketin ensin, mutta voi sen etiketteineenkin keittää, jos ei irtoa. Välillä voi tarkistaa, että vettä on tarpeeksi, ja lisätä.

Minä annoin putruttaa hiljalleen kattilassa kolme tuntia, ja tuli tosi jämäkkää tavaraa. Varmaan olisi hiukan löysempää jos keittäisi esim. puolitoista-kaksi tuntia.

Minä kun en tykkää hirveän makeasta, sain melkein shokin kun pistin teelusikallisen suuhuni. Se on tajuttoman makeaa (poika ja miniä jo laittoivat sitä suklaakakun päälle). Suklaakakku mikrossa

Niinpä ajattelinkin, että sekoitan tätä kermavaahtoon ja tarjoan esim. suklaakakun kanssa, tai ehkä jonkun hiukan neutraalimman kakun kanssa. Johonkin kinuskikakkuun tuota varmaan voisi käyttää täytteeksi tai pinnoitteeksi, esim. kermalla "kevennettynä". Saattaisi olla kivankin makuista, esim. jos vielä laittaisi pähkinä- tai mantelirouhetta sekaan.

Mutta mielenkiintoinen juttu tämä on, kondensoidulla maidolla on jännä historia, joskaan en ole varma pitääkö se paikkansa.

Laitan tähän tekstin minkä kirjoitin tuonne Iskä kokkaa-blogiin hiukan muutettuna, käänsin sen Wikipedian englanninkielisistä tiedoista, lyhentäen, kun tätä ei ollut suomeksi.

Venäläisellä Ivan Jerichillä oli idea kondensoidusta maidosta ja hänen maanmiehensä, lääkäri Osip Krichevskij onnistui toteuttamaankin idean 1802.

Tämä tuote, jonka ostin K-Supermarketista, on liettualainen.

Kuitenkin varsinainen teollinen valmistus alkoi USA:ssa, kun keksittiin tapa, millä säilöä maito.

Ei tiedetä, oliko tämä Gail Borden, joka alkoi kehittämään tätä kondensoitua maitoa erään traagisen laivamatkan jälkeen, tietoinen venäläisistä kokeiluista.

Laivalla, millä hän matkusti, kuoli pieni lapsi, ja uskottiin, että hän kuoli siksi, ettei saanut maitoa.

Lehmät, jotka oli otettu laivalle mukaan maidon takia, olivat niin merisairaita, etteivät ne lypsäneet eikä maitoa saatukaan.

Gail Borden järkyttyi tästä niin, että alkoi miettimään ratkaisua asiaan. Ja menestyi tässä kondensoidun maidon tuotannossa hyvin.

Amerikan konsuli Zürichissä perusti tehtaan Anglo/Swiss Condensed Milk Companyn Sveitsiin.

Pian hän perusti Bordenin tuotannon kanssa kilpailevan tehtaan New Yorkiin.

Nykyään tämä sveitsiläinen tehdas kuuluu Nestlen konserniin.

Condensed milk - Wikipedia, in English

Suklaakakku mikrossa

Melkein puolet kakusta on jo syöty!

En olisi ikinä uskonut, että joskus tekisin kakun mikrossa!

Tänään on kuitenkin uuni varattuna koko illan, joten en voinut tehdä kakkua tavallisella tavalla.

Koska teki mieli jotain makeaa, mikä on aika  harvinaista minulle, keksin googlata sanalla mikrokakku.

Ja tein sitten ensimmäisen mikä tuli esiin. Ajattelin ettei tuossa paljon häviä, jos joutuu lykkäämään kakun roskiin. Muttei tarvinnut! :D

Moni kakku päältä kaunis, mutta sisältä vielä makiampi! :D
Silikonivuoka, jossa reikä keskellä olisi varmaan paras vaihtoehto

Siitä tuli yllättävän hyvää, ja se oli yllättävän hyvän näköinenkin, ei varmaan kukaan arvaisi, että kakku on tehty mikrossa.

Suklaakakku mikrossa

2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
2-3 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta (käytin O'Boyta ja sitä tarvitaan enemmän kuin tavallista kaakaojauhetta. Muutkin kaakaojuomajauheet käyvät yhtä hyvin)
1 tl leivinjauhetta
2 dl juoksevaa / sulatettua margariinia
3 munaa

Sekoita kuivat aineet. Lisää rasva ensin, sitten munat ja muut nestemäiset, sekoita. Kaada vuokaan ja mikrota täydellä teholla (n. 700w) 4-5 minuutin ajan. Minä pidin 850 W:ssa viisi minuuttia.

Vuokana oli kannellinen, muovinen mikrovuoka. Toimi tosi hyvin, kakun teossa ei mennyt kauempaa kuin noin kymmenen minuuttia paistoaikoineen päivineen. Tietysti ainekset olivat valmiiksi etsittyinä.

Tässä mikroastiassa paistoin kakun. Ei ollut korppujauhoja,
jotn käytin polentaa jauhottamiseen. Siitä keltainen väri ja kakun
kellertävä pinta. Maussa sitä ei huomaa. Myöhemmin olen huomannut
ettei jauhotusta edes tarvitse ainakaan tässä astiassa.

Tarjosin kermavaahtoa kakun kanssa, ja kahvit tietenkin! Liian hyvää ja nopeatekoista!

Edit (muutamia eriaikaisia lisäyksiä):

Joskus lisään taikinaan appelsiinin kuoren suikaleita.
Voin korvaan nykyisin ruokaöljyllä ja tuoremehulla. Jauhojakin olen vähentänyt.

Kakusta ei tule niin kova kuin vain sulatettua voita käyttämällä, voihan jähmettyy jäähtyessään.

Myös inkivääri ja chilihiutaleet kuuluvat nykyisin tähän kakkureseptiin. Luulenpa, että kakusta tulisi erityisen hyvää, jos siihen sekoittaisi vielä suklaarouhetta!

Tarjoillessani kakkua vieraille, kostutan sen appelsiinista puristetulla mehulla, ja tarjoan kermavaahdon kera. On se hyvää kostuttamattakin!

Olen huomannut kaiken lisäksi sen, ettei vuoan jauhottamista tarvitse. Sekoitan ainekset suoraan mikrokulhoon ja laitan sen sitten mikroon.

8.2.2020 Harvoin tulee tehdyksi tätäkään kakkua, vaikka se on niin nopea, helppo ja maukas.: