Brunssi

Pekonijuustoleipä. Helvi-siskolta tupaantuliaisiksi
saatu kodinonni kukoistaa.

Tänä aamuna kävin Pimun kanssa kivan pitkän pyörälenkin, tunti ja vartti siinä meni. Sieltä tullessa alkoikin jo tekemään mieli aamukahvia, se oli kyllä jo brunssiaikaa.

Sain inspiksen tehdä pekonileivän tästä ohjeesta, mutta omasta versiostani tuli hiukan kevyempi. Ohjeessa käytetään kaksi pakettia pekonia! Minä käytin neljä siivua, ja sitä oli ihan tarpeeksi!

Leikkasin Lidlin ciabatta-leivästä kaksi palaa, leikkasin kovan kuoriosan pois (söin tietenkin, eihän meillä mitään heitetä hukkaan, se on sitä paitsi hyvää).

Laitoin leipäpalojen väliin juustoa, tomaattisiivuja ja saksin siihen vielä leikkelekinkusta suikaleita joukkoon.

Sitten käärin kaksi pekonisuikaletta leipien ympäri, puristaen samalla leipää niin, että leivästä tuli sopivan tiivis. Käärin myös kaksi suikaletta toiseen suuntaan, eli ristiin.

Ei postausta ilman iki-ihanaa Pimua! 

Tämä paikka on aivan asuntoni lähellä, ei taida olla

kilometriäkään sinne. Yläoikealla näkyy yleinen uimaranta

ja ylävasemmalla Hepolahden kirkon katto. Pimu nauttii.

Sitten pannulle ruskistumaan. Ensin kovemmalla lämmöllä molemmat puolet, että tuli kauniin ruskea pinta, sitten lämpö ykköselle - leivän päälle painoksi lautanen, jonka päällä lasipurkki täynnä vettä (noin 0,5 kg paino). Välillä sitten käänsin leivän. Leivästä tuli sopivan tiivis ja tasainen painon avulla.

Sillä aikaa kun leipä lämpeni pannulla, tein smoothien banaanista, appelsiinista, päärynästä, sitruunasta ja omenasta sekä rasvattomasta rahkasta ja AB-piimästä. Ja tietysti keitin kahvia.

Olipa melko reilu brunssi! Leipä ei ole kovin suuri, mutta oli siinä ihan tarpeeksi syötävää, jäikin vähän.

Varmaan alitajunta sanoi, että tarvitsen hiukan hienomman brunssin - on nimittäin nimipäiväni. Enhän minä sitä muistanut, ennen kuin siskoni Lispe laittoi Facebook-seinälleni onnittelut! Olin silloin jo syönyt brunssini!

Kesäkurpitsaletut

Tänään huomasin Facebookissa mielenkiintoisen kesäkurpitsareseptin. Jouko Jerkku on henkilö, jolta kopsasin reseptin, ja tuunasinkin sitä vähän.

Ja eiku tuumasta toimeen!

Koska ei ollut kesäkurpitsoja kotona (harvinaista ettei ole), polkaisin Pimun kanssa lenkin ja tultiin Lidlin ja K-kaupan kautta. Lidlissä ei ollut kesäkurpitsaa, joten piti kurvata K-kauppaan, joka on ihan Lidlin lähellä.

• kesäkurpitsaa (noin 300 g)
• 2-3 munaa, laitoin kolme
• 0,5 dl vehnäjauhoja, laitoin desin
• 1-2 valkosipulinkynttä, laitoin kolme
• (keitettyä perunaa tai porkkanaa), laitoin raa'an perunan raastettuna
• ripaus suolaa
• ripaus mustapippuria
• tabascoa tai cayennepippuria
• voita paistamiseen
• 1 dl juustoraastetta (juustoraaste ei ole välttämätön)
  
  

Lisäsin vielä seuraavia mausteita, koska tykkään voimakkaasti maustetusta ruuasta:

• valkosipulia reilusti enemmän
• Sabzi polo-yrttimaustetta Lähi-Idäst
• peri peri chicken maustetta Etelä-Afrikasta
• reippaasti itse kuivattua ja jauhettua chili
• vihreitä sipulin varsi
• raastettu, raaka perun
• puoli pakettia pekonia silputtuna suoraan taikinaan
• vehnäjauhoja puolet enemmän kuin ohjeessa

Juustoraasteesta suurimman osan laitoin taikinaan.

1. Raasta kiinteä kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi.
2. Lisää kananmunat ja vehnäjauhoja. Voit lisätä myös raastettua, keitettyä porkkanaa tai perunaa tai tähteeksi jäänyttä perunasosekeittoa.
3. Mausta seos yrttisuolalla, murskatulla valkosipulinkynnellä, mustapippurilla ja ripauksella cayennepippuria tai tipalla Tabascoa.
4. Paista seoksesta ensin lettupannussa yksi ohukainen molemmin puolin ja tarkista, onko se sopivan kiinteää ja maukasta. Lisää tarvittaessa mausteita ja jos kesäkurpitsa on kovin vetistä, lisää kananmuna (ei tarvinnut lisätä).

Ripottele kuumien lettujen päälle raastettua juustoa, esimerkiksi parmesaania. Minä laitoin ihan tavallista Oltermannia. Lisänä maistuu savukala, sieni- tai punajuurisalaatti.


Kannattaa paistaa pitkään ja hartaasti, eikä liian kuumalla pannulla; useampi minuutti per puoli. Minulla on ihana, syvä valurautapannu, joka on kuin kuperareunainen pata. Siinä tulee hyvät ja sopivan kokoiset letut.

Kauhoin lettutaikinaa desilitran mitalla, kukkurainen desimitta per lettu.

Oli taivaallisen hyvää!

Eikä blogitekstiä ilman Pimua!

☻Pyöräreissulla nähtiin yksi pyöräilijä, joka oli lepäämässä nurmikolla. Mies nukkui hauskasti polvet levällään.☺