Nunnanpieruja ja perunoita

Wikipedia

Perunoiden keittäminen

Kuminoita taikka tinjamia ei ole sekaan panemista, enempää kuin muitakaan kryydejä, sillä ne' huonontaavat perunoiden maun.
Kaikkein paras on keittää perunoita höyryssä, sillä se ei hävitä niin paljon puita eikä aikaa kuin vedessä keittäminen; perunat tuleevat myös sillä lailla paremman makusiksi.

Tämä tapahtuu seuraavalla lailla: Padan pohjalle' kaadetaan tuumaa vahvalle' vettä, sen päälle' lasketaan vahvasta rautalangasta kudottu tihku häkki, jonka päälle' kaadetaan perunoita pata täyteen.

Padansuu peitetään mär'ällä kankaalla ja lasketaan päälle' hyvin sopiva kansi.

Valkia pitää aina pidettämän niin padan alla, ett'ei liekki ollenkaan laitoin pääse.

Pidettäköön myös perunat muutama tunti vedessä, ennen kuin pataan pannaan.

Jos leivottuja aineita tahdotaan kypsentää tina- taikka posliini-astioilla uunissa, niin pannan ne' suoloilla priiskotetuille' vahvoille' rauta-pelleille', jotka estäävät astiat särkymästä.

Agricolan Kokki-Kirja Kannattaa käydä lukemassa!

Tämä sivu on linkkinä myös tuolla oikealla puolella olevassa "Links-linkit"- listassa.

Tässä eräs ruokalaji, jonka nimi ei oikein  houkuttele.

Nunnanpieru 
(lainaus Raholan syötäviä sanoja-blogista Ruokasanasto.net

Tämäkin löytyy tuosta oikean sivupalkin linkkilistasta.

Varsinkin eteläisessä Saksassa tunnetaan tämä meikäläisen munkin lähisukulainen erityisesti paastonajan leivonnaisena, mutta niitä syödään yleisesti ympäri vuoden. Nimen Nonnenfürzchen synnystä on tietysti paljon tarinoita. Kuten kaikkien hiukankin 'rumien' nimien tapaksessa, tällekin nimelle on siveellisempi selitys. Sen kerrotaan alunperin olleen nunnekenfurt, joka on vanha keskialasaksilainen, suunnilleen "nunnan herkkua" tarkoittava sana, nykysaksaksi Nonnenfürtchen, siis t-kirjaimella eikä z:lla kirjoitettuna.

Eräs tarina kertoo, että Elsassissa, nykyisin kai oikeammin Alsacessa sijaitsevan Marmoutierin nunnaluostarinabbedissa tunnettiin Ranskan parhaana kokkina. Monet ohikulkevat kirkonmiehet käyttivät tilaisuutta hyväkseen mennäkseen syömään abbedissan herkkuja. Eräänä päivänä odotettiin luostariin Toursin arkkipiispaa ja keittiössä tehtiin lujasti töitä. Kuvankaunis, hurskas, lahjakas ja taitava noviisinunna Agnes oli juuri sekoittelemassa taikinaa, kun hän vahingossa pieraisi oikein kunnolla. Tulisijan yläpuolella lentelevät enkelit alkoivat heti kolistella kattiloita peitelläkseen ääntä, mutta Agnes hämmentyi niin, että tuli pudottaneeksi lusikallisen taikinaa tulella kiehuvaan rasvaan. Kaikkien yllätykseksi alkoi taikinapallo laajeta ja kypsyi kohisten herkulliseksi leivonnaiseksi. – Tarinan heikko kohta on, että Marmoutierissa ei tietääkseni ole koskaan ollut nunnaluostaria, vain munkkiluostari.

Toinen, hiukan siistimpi tarina kertoo, että eräällä aterialla tuotiin pöytään iso vadillinen munkkeja. Eräs herkkusuupappi kiirehti ottamaan itselleen suurimman sanoen "Minä otan tämän itse abbedissan tekemän".

Kiinalaiset dumplingsit

Tänään laitoinkin kiinalaisia dumplingseja. Sain idean Decapitated-sivulta. Siellä on vaikka kuinka paljon herkullisia reseptejä. Eli en kirjoita ohjeita tähän vaan voitte mennä linkin kautta katsomaan, jos ohje kiinnostaa.

On se kyllä hiukan näpertämistä, ainakin alkuun. Sitten se menikin jo rutiinilla, kun oli tehnyt parikymmentä sellaista.

Tein minä muutakin ruokaa tänään. Laitoin eilen herneet likoamaan ja tänään sitten keitin niitä muutaman tunnin, lihaa ja mausteita tietenkin lisukkeeksi. On se todella hyvää itse keitettynä.

Ostin eilen lihatuotteita jotka olivat alennuksessa, koska tänään oli viimeinen myyntipäivä. Laitoin tästä lihasta sitten hernekeittoon kahdenlaista lihaa.

Sitten paistoin uunissa porsaan karréta. Nyt onkin viikonlopun ruoka laitettu, eli saan laiskotella. Tai oikeastaan en, pitää purkaa vintin rappusten alusta, että saa sinne uuden eristyksen. Pihallakin olisi töitä.

Omppuviiniä ja hiivantappoa

Viini kauniissa pullossa.
Saa odottaa jouluun.
Äiskältä peritty kello
siinä mittaa aikaa.

Noniin, tänään onkin pullotettu omppuviini!

"Poika!" oli käymässä olohuoneen nurkassa muutaman viikon, olisko ollut kolme, ja sitten siihen laitettiin hiivantappo- yms. aineet. Sitten "Poika" sai selvitä siellä nurkassa.

Ei ei ei! En minä pullottanut, en laittanut käymään, en tappanut hiivoja enkä tehnyt mitään muutakaan "Pojalle". Kaiken tämän teki minun poika avovaimonsa avustuksella.

Osaan viinistä poika laittoi hiukan sokeria, osa jätettiin aivan kuivaksi, tykkään kuivasta viinistä.

Poika on siis tehnyt viinin alusta loppuun, minä vain tein mehut, taisi se poikakin muutaman litran höyrystää.

Omenamehuun laitettiin vettä sekaan, ja nestettä tuli kaiken kaikkiaan noin 25 litraa. Sitten "Poika" sai seistä olohuoneen nurkassa säädetyn ajan, ennen kuin hiiva tapettiin jollakin rikkiyhdisteellä (muistaakseni se on jotain sellaista).

Oops!
Mitähän noissa pusseissa on?

Sitten muutama päivä lepoa. Hiivat molskahtivat pohjaan ja niin viini olikin valmista lapottavaksi pulloihin.

Tänään oli siis pullotus! Enkä minä pannut tikkua ristiin, tai no, hain minä kaksi jääpalaa pakkasesta, jäähdytin pikkulasillisen sitä kullankeltaista ja erittäin kirkasta viiniä.

Mitä varten jäähdytys!
No sitä varten kun join sen viinin, ja se maistui hyvältä!  ☺

Yksi pullo kaapissa.
Kuvausteknisistä syistä! ☺

Taitaapi olla viinisokeria.

✿✿✿ 11.11.11 ✿✿✿

Onnea Jenni!
 ____/)___/)______./¯"""/')

¯¯¯¯¯¯¯¯¯\)¯¯\)¯¯¯'\_„„„,\)

Eilen olikin hieman erikoinen päivämäärä ja kaiken lisäksi Jenni, miniäkokelas, poikani avovaimo siis, täytti vuosia.

Halusin juhlistaa sitä tekemällä täytekakun ja hänen mieliruokaansa, joka on myös minun mieliruokaani. Kuvissa näkyvät ruusut ovat hänelle ostamiani.

Tilasin myös pojan laittamaan nuudeleita, hän laittoikin riisinuudeleita. Ostin mereneläviä kaupasta ja hän laittoi niitä sitten nuudelien seuraksi. Olikin hyvää.

Laitoin alkuruuaksi avokaadoa, keitettyä kananmunaa, majoneesi-creme fraiche-kastiketta. Katkaravut ja mäti kuuluivat tietenkin asiaan. Osin levämätiä tavallisen sijaan, ihan kokeilumielessä, ja siksikin, kun se oli halvempaa. Kiinnosti, miltä se maistui.

Täytekakun tein ohjeella, jossa oli mielestäni tosi paljon kananmunia. Kakusta tuli kauniin mallinen, koristelun jälkeen se ei sitten ollutkaan ihan niin kaunis!

Kakkutaikina

• 6 kananmunaa
• 3 dl sokeria
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl perunajauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljasokeria

Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi ja vaaleaksi, lisää kuivat aineet varovasti sekoittaen.

Kaada taikina voideltuun vuokaan. Itse käytin pyöreää vuokaa, mutta esim. suorakaiteen muotoinen, vajaan puolen uunipellin kokoinen vuoka on myös hyvä vaihtoehto.

Paista 175 asteessa, hiukan uunin keskitasoa alempana, kunnes kakku on täysin kypsä. Minun uunissani siihen meni reilu tunti. Alensin lämpöä loppuvaiheessa, ja laitoin silikonisen leivin"paperin" kakun päälle, ettei se paistu liikaa pinnasta. Anna jäähtyä.

Tästä kakusta tuli tosi suuri, meille olisi riittänyt jos olisi laittanut vain puolet aineksista. Olisi kyllä voinut puolittaa kakun ja laittaa toinen osa pakkaseen mutta en hoksannut silloin.

Täyte:

• 2,5 dl (1 purkki) Flora vispiä
• 2 dl (1 purkki) maitorahkaa
• 1 dl kermaviiliä tai creme fraichea
• 200-300 g marjoja. Minä käytin mustikoita, seassa hiukan vadelmia. 
• 50 g kriikunahilloa (itse tehtyä). Tätä laitoin siksi, että se on hieman hapokasta ja antoi hiukan kirpeän maun
• Hiukan sokeria (oman maun mukaan)
• Hiukan vaniljasokeria (omn maun mukaan)

Vatkaa Flora vispi timmiksi vaahdoksi, lisää sekaan rahka ja kermaviili. 

Murskaa mustikat haarukalla, lisää ne vatkaamaasi seokseen. Mausta sokereilla maun mukaan. Marjojakin voi käyttää enemmän tai vähemmän, aivan miten itse haluaa.

Leikkaa kakku pariin osaan. Kostuta hiukan maidolla. Levitä sitten joka kerrokseen täytettä.

Vaahdota vispikermaa, ja kuorruta kakku sillä. Laita päälle marjoja. Minä sirottelin marjojen päälle vielä tomusokeria metallisiivilän läpi. Anna vetäytyä jääkaapissa pari kolme tuntia.

Alkuruoka - Avokaado ja keitetty kananmuna

Halkaise avokaado pitkittäin. Ota pois iso kivi. Sivele pinnat sitruunalla, etteivät mustu. Keitä kananmunat koviksi.

Kastike avokaadolle:

Sekoita hiukan majoneesia ja desilitra creme fraichea, jauha mustapippuria myllystä, purista sekaan sitruunamehua. Lisää katkarapuja seokseen. Silppua punasipuli pieniksi ja lisää osa silpusta seokseen. Jätä osa tarjottavaksi sellaisenaan.

Aseta avokaadon puolikas lautaselle. Täytä kolo kastikkeella, laita muutama irtokatkarapu koristeeksi, purista hiukan sitruunaa päälle ja koristele tillin tai persiljan oksalla. Minä laitoin korintin oksan, kun ei ollut muuta. 

Kastike kananmunalle:

Sekoita majoneesiin hiukan creme fraichea (suhteet siis toisin päin kuin avokaadon kastikkeessa). Lisää hiukan sitruunaa ja hiukan mustapippuria, voi jättää poiskin.

Aseta halkaistut kananmunan puolikkaat avokaadon viereen. Laita puolikkaiden päälle leväkaviaaria noin teelusikallinen.

Pursota tai lusikoi kastike kaviaarin ympärille. Purista kaviaarin päälle muutama tippa sitruunaa. Laita vielä lautaselle sipulisilppua. 

Tästä tuli tosi hyvää ruokaa, alkuruokana se oli jopa aika iso, kun avokaadot olivat isoja.

Alkuruualle joimme vaaleanpunaista kuohuviiniä. 

Pääruoka:

• Riisinuudeleita
• Tuoreita, vihreitä papuja, haricot verts
• mereneläviä (ostin pakastettua irtotavaraa, mustekalaa, simpukoita ja katkarapuja)
• Simpukka jossa toinen kuoren puolikas paikoillaan sekä liha

Keitä nuudelit ohjeen mukaan, keitä myös simpukka jossa on kuori.

Wokkaa merenelävät kypsiksi, lisää pavut joko kokonaisina tai paloiteltuina. Lisää soijaa. Lisää sitten nuudelit ja wokkaa nopeasti. Tarjoile niin, että lihainen simpukankuori on päällimmäisenä, senkin päälle voi tirskauttaa vähän sitruunaa. 

Tämä ei näytä kovin kauniilta kuvassa, mutta maistui hyvälle. Mausteeksi tai kastikkeeksi käy thai chili-kastike oikein mainiosti! Ja sitten voi tietenkin tirskauttaa vähän soijaa jos tykkää siitä enemmänkin. Tämän ruuan kanssa jatkoimme kuohuviinin juomista, sitä kun oli kokonainen pullollinen ja alkuruualle meni vain lasillinen eli noin 12-15 senttilitraa.

Jälkiruoka:

Kakkutäytettä tuli niin paljon, että sitä jäi reilusti, joten tein siitä jälkiruokaa. Murskasin vain lisää mustikoita  ja sekoitin, lisäsin myös hiukan sokeria ja kriikunahilloa. Asetin nätisti kristallilaseihin, muutama marja päälle ja pursotin kermavaahtoa ympärille. Oli hyvää! 

Jälkiruualle joimme Sandeman Old Invalid portviiniä. Olikin tosi hyvää, pitkän pitkästä aikaa!

Leväkaviaari oli hyvää, ei kyllä huomaa, ettei se ole aitoa, jos ei tiedä.

En ymmärrä miksi tällä kertaa sain noin huonoja kuvia, mutta kyllähän niistä näkee mitä on laitettu.