sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Illallinen Taidetehtaalla

Shampagne Besserat
Kuva Satu Auvinen
Eilen illalla nautimme ystävien kanssa illallisesta Bistro Sinne:ssä. Se on Taidetehtaalla Porvoojoen länsirannalla. The presentation is also in English and Swedish on their home page.

Sisustus on aika askeettinen, ja moderni, mutta ruoka oli huippuhyvää. Osassa pöydistä oli pitkät penkit, mutta meidän pöydässä oli oikeat selkänojalliset tuolit. Päivänvalossa saattaisi näyttää aika tylsältä, en tiedä. Mutta siisti se oli, ja kokit olivat näkyvillä. Oli kiva katsoa kun he työskentelivät.

Ei se ruoka kyllä rakennustyömiehen vatsaa täyttäisi, vaikka söisi alku-, pää-, ja jälkiruuan, mutta meidän vatsat se kyllä täytti sopivasti.

Yrteillä mehustettua vasikanpaistia, piparjuurta ja krassia 
Roast veal juiced with herbs, horseradish and cress.
Kuva Satu Auvinen
Pellinge. Päivän kalasaalis - paistettua siikaa
Pellinge. Catch of the day- fried white fish
Kuva Satu Auvinen
Tuossa shamppanjakuvassa lasin takana on pieni koivuhalon puolikas, jonka sahattuun rakoseen on laitettu hapankorpun palanen. Siitä sai taittaa paloja ja syödä.

Alkujuomaksi oli aitoa shamppanjaa ja ruokajuomaksi minä ja Jonna jaettiin pullollinen punkkua, Satu ei juonut viiniä kun migreenipiru aina luuraa jossain suupielen takana, ja Gitta joi valkkaria.

Satulle tehtiin oma juomasekoitus talon raparperimehusta ja vodkasta.

Alkuruokana oli Pastramia vasikanlihasta. Pääruuaksi oli sesongin kalaa Pellingistä. Siinä oli jotain hyvää vermuttivaahtoa päällä. Alkuruuan vaahdosta en tiedä mitä se oli.

Jälkiruuaksi oli crème brûlée ja sitruunasorbettia ja juotiin jotain likööriä, en muista mitä se oli, ehkä jotain vadelmaista.


Lakritsilla maustettu crème brûlée ja sitruunasorbettia
Crème brûlée seasoned with licorice and lemon sorbet
Kuva Satu Auvinen
Jonnan äitiä en ollut ennen tavannutkaan, ja meillä "vanhoilla" oli tosi hauskaa. Minä toimitin Satun "varaäidin" virkaa, siskoni, eli Satun äiti kun ei asu täällä lähistöllä.

Alkuruuan tullessa joku sanoi, että onkohan kokki sylkäissyt vaahtoisan syljen tuohon ruuan päälle! Hahhh... eikä edes mennyt ruokahalu siitä!

Ja sitten Jonna löysi hiuksen ruuasta! Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, ettei se ole hius, vaan "munankarva". Jonnalla jäi loppuruoka syömättä, mutta kuulemma ei tarvinnutkaan enempää.

Tämä on tarkkaa hommaa!
Tarjoilijalle kerrottiin asiasta, ja hetken kuluttua hän tuli kertomaan, ettei kysymyksessä ole hius, vaan juurikarva, eli kasviksen juuri. Hihhh... oliskohan ollut niin? Me vähän epäillään! Jonna halusi ehdottomasti pitää päänsä ja sanoi että se oli munankarva - ei hän sitä kuitenkaan tarjoilijalle sanonut. Minä siihen, että kokin oli pitänyt vähän "scratch scratch" ruuan laiton välissä, eli ihmekö tuo jos karva joutui alkuruokaan! Kyllä meitä taas nauratti.

Ja saatiinhan me ruokaan hyvitystäkin sen takia, vaikka tarjoilija sanoikin sitä juurikarvaksi, eli ihan luonnolliseksi ruuan osaksi. Siksi me vähän mietittiinkin, olisko se kuitenkaan ollut juurikarva!

Kokki työssään
Oli todella hauskaa, nauroimme niin että kyyneleet valuivat ja vatsalihakset saivat kyytiä. Oli kyllä todella piristävä reissu.

Mutta eihän se reissu tähän jäänyt. Satu asuu ihan lähellä Taidetehdasta, joten kävelimme sinne ravintolasta, ja istuimme juttelemassa ja joimme viiniä, tai siis kuka mitäkin suosi.

Sinne tuli muutama muukin Satun ystävä, ja aikamme istuttuamme oli aika lähteä "puumatunneliin". Joo, sellaiseksi nämä nuoret naiset sanoivat ravintola Barracudaa, johon menimme.

Satoi ihan kaatamalla mutta onneksi Päivi toimitti kuskin virkaa.

No, siellä "puumatunnelissa" oli kaiken ikäistä porukkaa, mutten minä ainakaan mitään puumatoimintaa huomannut, emmehän ole puumanaisia - en ainakaan tunnusta! ;)

Pitihän se vessakin kuvata! Siellä oli jännät valokirjaimet takaseinällä ja
korissa käsipyyhkeet, ei tarvinnut paperisia. Seinäkoukutkin erikoisia
noin moderniin sisustukseen. Mukavan näköinen paikka. 
Siellä sitten istuttiin pari tuntia ja sitten Päivi vei kotiin puolen yön maissa. Ihanaa kun pääsi autolla, siellä satoi edelleenkin.

Kiitos Päiville siitä!

Tai siis minä lähdin, en tiedä mihin aikaan muut lähtivät. Tiedä vaikka sitä puumatoimintaa olisi harrastettu sen jälkeen kun lähdin!  ;) Silloinhan siellä meno vasta alkoi! Minä olen niin vanha etten jaksa enää. Vaikka Jonnan äiti on vanhempi, hän on kai virkeämpi kuin Laali-muori!

Kaiken kaikkiaan mukava ilta, naurua ja puhetta riitti. Kiitos kaikille mukana olleille! Ja kiitos ruuasta Jonna! Se oli todella maittavaa!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Lisää leipää, vuoden ensimmäiset joulutortut ja tietokoneongelmia

Leivoin ensimmäiset joulutortutkin tälle vuodelle tänään ja  tein lopusta hapattamastani vaaleasta leipätaikinasta Pain au Levain-tyyppisen leivän, eli hapatin yön yli kylmässä.

Eilen leivoin siitä yhden leivän.Tänään tehdystä tuli hyvän näköinen, mutten ole vielä maistanut, se on vielä niin kuuma.

Tässä eilinen juttuni Pataleivästä.

Tein tällä kertaa ihan tavallisessa vuoassa. Taikinan tein siis torstai-iltana. Eli hapatusaika on ollut puolisentoista vuorokautta.

Tänään pitäisi lähteä lietsuun "tyttöjen" kanssa. Saapa nähdä kuinka pitkään vanha jaksaa! En ole ollut missään iltayhdeksää myöhempään tosi pitkään aikaan. Jaksankohan sen ohi tänäänkään?

Olen tänään pessyt kaksi koneellista pyykkiä ja päiväpeite siellä vielä hyrskyttelee koneessa. Muut ovat kuivaushuoneessa kuivumassa.

Ehtinevätkö kuivuakaan ennen viittä, jolloin pitäisi lähteä reissuun. Pitäisi ehtiä mankeloimaan lakanatkin. No, jos eivät ehdi niin otan kosteina kylppäriin kuivumaan, siellä on kuivausteline ja hyvin tilaa.

Tietokonekin sammuu vähän väliä! Pitäisi kai ostaa veronpalautuksista uusi pöytäkone, en oikein pidä läppäreistä, sellainen minulla kyllä onkin, mutten ole käyttänyt kuukausiin.

Bussissakin käytän älypuhelinta uutisten lukemiseen työmatkoilla, ja feisbuukkaankin. Kännyllä vaan on aika kenkku kirjoittaa.

Nyt kone alkoi taas sammahtelemaan, tai siis näyttö. Äkkiä  julkaisuun!

Mukavaa huomista Isänpäivää!

Nyt olen maistanut sitä leipää, ja on tosi hyvää, jos mahdollista, vieläkin parempaa kuin eilen tehty, eli kannatti nostattaa taikinaa jääkaapissa puolitoista vuorokautta!

Tästä voi tehdä patonkiakin.

Tässä pain au levain-tyyppisen leivän tekemisestä, jonka kirjoitin 2010, jolloin minulla ei vielä ollut tätä ruokablogia.

Leivon Pain au Levain-leipää tänään

perjantai 8. marraskuuta 2013

Pataleipä


Innostuin tekemään nyt niin muodikasta pataleipää, Pain au Levain-tyyppistä, koska hapatin yön yli kylmässä.

Reseptin löysin Facebookin Etsi resepti-ryhmästä (liityin siihen itsekin) ja sitä kautta sitten pääsin itse reseptiin. Tässä linkki Habanerokitchen.comiin, mistä voit katsoa ainemäärät. Kuivahiivaa tarvitaan tosi vähän, ja se on minusta hyvä juttu. Vieläkin vähemmällä varmaan pärjäisi.

Leivinpaperi ruskistui loppuvaiheessa
Pataleivän teossa pitäisi olla rautapata, tai muu paksupintainen pata, esim. keraaminen. Mutta kun mun kaikki padat ovat Ahvenanmaalla - edelleenkin, - niin jouduin vähän tuunaamaan.

Vuorasin siis tavallisen kattilan Itäväylä- ja Uusimaa-lehdillä, siihen sitten leivinpaperi päälle, ja pläjäytin taikinapallon siihen, sitten kansi päälle ja uuniin! Ruuvasin lasikannesta nupin irti, ettei vaan sula uunissa.

Sekoitin ainekset (tein tupla-annoksen), annoin kohota muovisessa, kannellisessa laatikossa pari tuntia, sitten laitoin laatikon jääkaappiin, koska se joutui muhimaan siellä yli 24 tuntia. Muuten sen pitäisi antaa nousta huoneen lämmössä. Koska tämä on niin paljon pain au levain-tyylinen leipä, uskalsin laittaa jääkaappiin, koska sitä tehdessä niin tehdään.

Tässä taikina juuri tehtynä, ei vielä noussut
Ja tässä nousseena. On siinä pieni ero! 
Nyt olen syönyt maistiaiset, ihan liian kuumana, tietenkin! Mutta oli tosi hyvää!

Jätin toisen puolen taikinasta vielä nousemaan jääkaappiin, ja paistan leivän huomenna. Saa nähdä onko paljon makueroa.

Tässä Itäväylä ja Uusimaa-lehdet! 
Mulle kävi vähän köpelösti sen leivän kanssa, kun otin kannen pois, ja annoin vielä paistua, että pinta ruskistuisi. Pinnassa oli korkealle nousseita repeämän reunoja, ja ne mustuivat, mutta eipä se makuun vaikuttanut! Rapsuttelin pahimmat mustat pois!

Myös leivinpaperi kärvähti, olisi pitänyt leikata ne ylimääräiset reunat pois ennen paistamista. Nyt tuoksahtaa leipä ja kärynnyt paperi keittiössä! Mutta makuelämystä se ei pilannut!

Tässä linkki seuraavana päivänä tehtyyn uuteen juttuun Lisää leipää..., jonka tein samasta taikinasta. On siinä muutakin juttua.