tiistai 16. kesäkuuta 2015

"Bolognesekastike" omaan makuun

Yhden annoksen jätin purkittamatta, koska syön sen spagetin
ja raastetun juuston kanssa tänään illalliseksi.
Ostin viime viikolla ison läjän tomaatteja, eikä sitten tullutkaan syödyksi niitä, ja ne alkoivat nahistumaan. Piti keksiä jotain, etteivät ne mene pilalle, osan pinta oli jo vähän pehmeä.

No, tuumasta toimeen, ja ruokaa laittamaan!

Pilkoin tomaatit mikseriin, myös yhden omenan, ison sipulin ja puolenkymmentä kynttä valkosipulia. Miksasin ne, ja kaadoin kattilaan liedelle kiehumaan. Samalla laitoin muutaman lasipurkin 120-asteiseen uuniin steriloitumaan.

Mausteeksi seokseen lisäsin chilitahnaa, sitruunamehua, hiukan siirappia, wok-maustetta, afrikkalaista maustesekoitusta, mustapippuria, suolaa ja kanaliemikuution sekä lorauksen soijaa.

Annoin porista liedellä pari tuntia kannen alla.

Pakkasessa oli valmiiksi paistettua naudan ja broilerin jauhelihaa pienissä paketeissa, yhteensä noin 240 g. Pakastan aina noin 80 gramman kerta-annoksia. Mainitussa kokonaismäärässä oli nautajauhelihaa kaksi pakettia ja broilerjauhelihaa yksi. Lisäsin ne pataan, kun seos oli putruttanut reilun tunnin liedellä.

Kun seos oli sopivan paksua, kaadoin sen sopivina annoksina kuumennettuihin lasipurkkeihin. 

Tämä kastike on hyvää ilman lihaakin. 

Nyt lasipurkkien metallikansien kohoumat ovat napsahdelleet alas, eli tiedän, että purkit ovat ilmatiiviisti kiinni. Voin kohta nostaa ne jääkaappiin.

Kastike ei ole kirkkaan punaista, niin kuin tehdasvalmisteiset, koska siihen ei ole lisätty väriaineita.

Eikä postausta ilman ihanaista Pimua!
Pimun kanssa pyöräretkellä kauniissa maisemassa

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Brunssi

Pekonijuustoleipä. Helvi-siskolta tupaantuliaisiksi
saatu kodinonni kukoistaa.
Tänä aamuna kävin Pimun kanssa kivan pitkän pyörälenkin, tunti ja vartti siinä meni. Sieltä tullessa alkoikin jo tekemään mieli aamukahvia, se oli kyllä jo brunssiaikaa.

Sain inspiksen tehdä pekonileivän tästä ohjeesta, mutta omasta versiostani tuli hiukan kevyempi. Ohjeessa käytetään kaksi pakettia pekonia! Minä käytin neljä siivua, ja sitä oli ihan tarpeeksi!

Leikkasin Lidlin ciabatta-leivästä kaksi palaa, leikkasin kovan kuoriosan pois (söin tietenkin, eihän meillä mitään heitetä hukkaan, se on sitä paitsi hyvää).

Laitoin leipäpalojen väliin juustoa, tomaattisiivuja ja saksin siihen vielä leikkelekinkusta suikaleita joukkoon.
Sitten käärin kaksi pekonisuikaletta leipien ympäri, puristaen samalla leipää niin, että leivästä tuli sopivan tiivis. Käärin myös kaksi suikaletta toiseen suuntaan, eli ristiin.
Ei postausta ilman iki-ihanaa Pimua! 
Tämä paikka on aivan asuntoni lähellä, ei taida olla
kilometriäkään sinne. Yläoikealla näkyy yleinen uimaranta
ja ylävasemmalla Hepolahden kirkon katto. Pimu nauttii.

Sitten pannulle ruskistumaan. Ensin kovemmalla lämmöllä molemmat puolet, että tuli kauniin ruskea pinta, sitten lämpö ykköselle - leivän päälle painoksi lautanen, jonka päällä lasipurkki täynnä vettä (noin 0,5 kg paino). Välillä sitten käänsin leivän. Leivästä tuli sopivan tiivis ja tasainen painon avulla.

Sillä aikaa kun leipä lämpeni pannulla, tein smoothien banaanista, appelsiinista, päärynästä, sitruunasta ja omenasta sekä rasvattomasta rahkasta ja AB-piimästä. Ja tietysti keitin kahvia.

Olipa melko reilu brunssi! Leipä ei ole kovin suuri, mutta oli siinä ihan tarpeeksi syötävää, jäikin vähän.

Varmaan alitajunta sanoi, että tarvitsen hiukan hienommabn brunssin - on nimittäin nimipäiväni. Enhän minä sitä muistanut, ennen kuin siskoni Lispe laittoi Facebook-seinälleni onnittelut! Olin silloin jo syönyt brunssini!


maanantai 1. kesäkuuta 2015

Leipomispäivä pitkästä aikaa

Tänään innostuin sitten leipomaan, kun sain tuoduksi Ahvenanmaalta talouskoneeni pari viikkoa sitten.

Menossa uuniin
Ei mennyt niin kuin Strömsössä!

Ihan alkuun tiputin vehnäjauhopurkin lattialle, ja tietenkin kansi oli laitettu huonosti kiinni (oma moka)! Ja vähän myöhemmin kompastuin imuriin, jonka jätin lattialle, että saan siivotuksi sitten kun leipominen on ohi. Onneksi en kaatunut!

Oli ihan pakko tarkistaa kesken kaiken,
kuinka nämä onnistuvat. 
Pimukin tuli ihmettelemään, mitä keittiössä tapahtuu, kun emäntä meinasi sadatella.

Tein muffinseja tiikerikakkutaikinasta. Laitoin lusikalla vaaleaa taikinaa paperimuotteihin, ja sitten pursotin tumman taikinan vaalean sisään.

En olekaan tehnyt tiikerikakkua missään muodossa ainakaan kolmeen vuoteen - enkä leiponut pullaakaan!

Uuden jääkaappipakastimen pakastusosa on niin pieni, ettei sinne mahdu paljon enempää tavaraa kuin vanhaan jenkkikaappiini mahtui.

Tiikerikakkumuffinseista tulikin hyviä.
Sain uuden jääkaappipakastimen viime torstaina. Sinne ei kokonainen kakku mahtuisi, siitä kun tulee niin iso. Muffinsit taas voin jakaa useampaan pikkupussiin, ja saan ne sirotelluksi sitten eri koloihin.

Sitten innostuin tekemään myös pienen pullataikinan. Nyt se on nousemassa. Pitää kohta leipoa ne pulliksi. Jos ne eivät mahdu pakastimeen, saanpa hyvän syyn syödä niitä enemmän!

Ja koska vielä illalla maistan yhden pullan, tein iltaruuaksi pienen pinaatti-parsakaalimukakkaan, ja särpimeksi AB-piimää. Maistui!


Eikä postausta ilman Pimua!

Eräänä aamuna Pimu halusi jatkaa unia huolimatta siitä, että laitoin päiväpeiton sen päälle.
Kyllä se sitten hyppäsi innokkaasti pois, kun kerroin, että lähdetään pyöräilemään.