Piimäkakku, maustekakku

Maistoin äsken leipomaani piimäkakkua. Tuntuu, etten ikinä ole syönyt niin hyvää sellaista!
Aloin tekemään jonkinlaista piimäkakkua, sellaista, jota ei tarvitse vispata ollenkaan ja joka on nopea tehdä. Löysinkin ohjeen, mutta oli paljon aineksia mitä minulla ei ollut kotona. Korvasin ne muilla.

Tein alla olevan ohjeen mukaan - suurin piirtein.

Valmistusaineet
5 dl vehnäjauhoja
2 ½ dl sokeria
1 ½ rkl piparkakkumaustetta
2 tl ruokasoodaa
2 dl Valio Oivariini® juoksevaa
1 dl luumumarmeladia , omenasosetta tai kirsikkahilloa
2 dl Valio Eila® piimää, käytin Lidlin AB-piimää

Ainekset sekoitetaan hyvin sekaisin, ja taikina on valmis. Minä sekoitin ensin kuivat aineet, sitten lisäsin siihen rasvan (käytin sulatettua voita), niin, että kaikki ainekset sekoittuivat siihen hyvin ja lopuksi lisäsin piimän ja marmeladin korvikkeen. Kun sekoittaa ensin rasvan, jauhot eivät paakkuunnu.

Laitoin vielä ohjeesta poiketen yhden desilitran tuoremehua, eikä taikinasta tullut yhtään liian löysää.

Minulla ei tietenkään ollut piparkakkumaustetta, sen sijaan oli kuivattuja, kokonaisia neilikan kukkanuppuja. Onneksi tehosekoittimessani on erillinen pikkuastia ja terät siihen, jolla pystyin jauhamaan kuivia aineksia. Tein sitä jauheeksi noin teelusikallisen ja lisäsin kuivien ainesten joukkoon.

Lisäksi laitoin reilun teelusikallisen chilijauhetta ja pari teelusikallista vaniljasokeria sekä yhtä paljon kanelia.

Marmeladin korvikkeena käytin ohjeen mukaisen määrän mustia viinimarjoja, joita oli jäänyt, kun söin niitä eilen välipalaksi (otin eilen pakkasesta pienen rasiallisen viimevuotisia, ja hoksasin, että voinkin käyttää loput piimäkakkuun). Murskasin ne, etteivät jääneet kokonaisiksi, sitten mittasin paljonko niitä oli. Ja niitä oli tasan yksi desilitra! Olisi voinut kyllä laittaa enemmänkin.

Uuni 175 ºC, 50-60 min. Minä paistoin vähän kauemmin, ja alensin uunin lämpöä 150:een viimeiset 15 minuuttia, ja laitoin palan leivinpaperia kakun päälle.

Tämä ei oikeastaan ole piimäkakku, vaan jonkin sorttinen maustekakku. 

Eikä postausta ilman koiraa! Nalle-Pimunmamma lähti sateenkaarisillalle kisailemaan toisten koirien kanssa elokuussa, joten nyt ollaan kaksistaan Pimun kanssa ja kaivataan Nallea joka päivä. 

Pimu ruohikolla, jossa on paljon sieniä.

Kinkkupannari

Näin tänään jossakin kinkkupannariohjeen. Luultavasti löysin sen Lidlin sivulta FB:stä, koska kävin siellä tänään.

Koska en keksinyt muuta ruokaa, niin tein sellaisen.

Kotona ei tietenkään ollut kaikkia aineksia, kuten tavallista, joten taas jouduin improvisoimaan!

Esim. purjo, Italiamo Grana Padano-juusto, smetana, ruohosipuli ja Schwartzwaldin kinkku puuttuivat.

Minulla oli kyllä palvikylkeä pekonin ja Schwartzwaldin kinkun sijasta käytettäväksi sekä tavallista Edam-juustoa Italiamo Grana Padanon sijaan, ja purjon tilalle tavallista keltasipulia.

En edes halunnut smetanaa ruuan päälle, siivutin sen sijaan ruuan viereen paljon tuorekurkkua, ja siihen päälle fetakuutioita oliiviöljyssä sekä muutaman öljyssä lilluvan mustan ja vihreän oliivin, kastikkeeksi kurkun päälle hiukan öljyä fetapurkista. Fetakuutioita olisi kyllä voinut laittaa tuohon taikinan sekaankin, en vain hoksannut.

Käytin eräältä ruotsalaiselta työnantajaltani joululahjaksi saamaani syvää valurautapannua paistoastiana. Se on todella mainio moneen käyttöön.

Tuli hyvää, ja jäi vielä huomiseksikin. Seuraavalla kerralla laitan kyllä yhden kananmunan enemmän, ja hiukan vähemmän vehnäjauhoja, että tulee vähän kuohkeampi koostumus, vaikka ei tässäkään varsinaisesti ollut mitään vikaa.

Kinkkupannari

Eikä postausta ilman koissuja!

Tämän talven ensimmäinen potkupyöräreissu Pimun ja Nallen kanssa.

Sitruunamarinoidut kahviherneet

Valmista! Pikkupurkit ovat ihania.
En jaksanut kaapia etikettejä pois. 

Tein tänään pitkästä aikaa marinoituja kahviherneitä. Netissä on paljon reseptejä, mutta tässäkin tapauksessa muutin/lisäsin aineksia sen mukaan mitä minulla oli kotona. 

Korvasin sitruunaoliiviöljyn ja sitruunabalsamiviinietikan itse oliiviöljystä tekemälläni basilikaöljyllä ja balsamiviinietikalla, lisäksi puristin joukkoon yhden appelsiinin mehun. 

On muuten todella hyvää salaatissa tai ruuan lisäkkeenä muuten vain! Monesti popsin niitä suoraan purkista lusikalla, kun hiukoo!  

Keitetyjä kahviherneitä. Kuva vuodelta 2012.

Sitruunamarinoidut kahviherneet (kikherneet)

• 7 dl yön yli liotettuja kahviherneitä (kik-herneitä). En hoksannut mitata kuivattujen kahviherneiden määrää.
• 1 pieni, kuullotettu sipuli
• 2 rkl valkosipulirouhetta, tuore olisi parempaa, 2-3 kynttä.
• 6 rkl sitruunaoliiviöljyä, tai jos tavallista, lisää siihen sitruunamehua. Minä laitoin itse tehtyä basilikaöljyä ja sitruunamehua.
• 6 rkl oliiviöljyä, tai jotain muuta öljyä
• 6 rkl sitruunabalsamiviinietikkaa, minä laitoin laivalta ostamaani Balsamico di Modenaa. Tavallinen etikkakin käy laimennettuna
• 3-4 rkl hunajaa, sokeria tai siirappia yms., tai kaikkia niitä. Marinadin pitää tuntua mukavan makealta.
• 2 tl rouhittua mustapippuria
• 1 rkl rakuunaa, jos tykkää, minä tykkään
• ripaus suolaa (laitoin kahviherneiden keitinveteen noin ruokalusikallisen sen sijaan).
• 1-2 rkl Sabzi polo-yrttisekoitusta, iranilainen tuote (purjo, persilja, tilli, korianteri)
  
  Jos käyttää vaaleaa balsamiviinietikkaa, liemestä ei tule niin tummaa, ja se on kauniimman näköistä, mutta makuun se ei vaikuta. 

Huuhtele kahviherneet ja keitä niitä vedessä noin 45 minuuttia. Jos laittaa suolaa keitinveteen, keittoaika voi olla pidempi, reiluun tuntiin saakka. 

Kaada vesi pois ja laita kahviherneet lasipurkkeihin, älä täytä äärimmilleen.

Kun kahviherneet ovat lähes valmiiksi keitettyjä, sekoita sillä aikaa marinadin ainekset toisessa kattilassa ja kiehauta. 

Kaada kastike kahviherneiden päälle. 

Ohjeissa sanotaan, että pitää antaa marinoitua jääkaapissa 3-4 tuntia. Itse laitoin purkit täytettyinä uuniin reiluun sataan asteeseen, kannet viereen steriloitumaan. Kun liemi alkoi kuplia, otin purkit pois uunista, suljin purkit, ja annoin jäähtyä, sitten jääkaappiin. 

Marinoituvat ne noinkin, ja säilyvät varmasti pidemmänkin ajan, kun kansi napsahtaa ilmatiiviyden merkiksi jäähtyessään.

Tarjoan lisukkeena muun ruuan yhteydessä. Liemi on superhyvää salaatissa, vaikka ei kikherneitä laittaisikaan mukaan. 

Olen melko impulsiivinen ruuanlaittaja, joten useinkaan en laita "oikeita" aineksia, koska niitä ei ole aina kotona, mutta onnistuu se improvisoimallakin! 

Marinaadia voi aina maistaa valmistuksen aikana, ja lisätä sitten aineksia, jos jotain tuntuu puuttuvan. Minä tykkään aika happamesta, jossa on selvä makeus.

Eikä postausta ilman koiria!

Wanha Rouwa Nalle, 13 v,  kaivamassa kukkapenkkiä.
Sillä hävettää, kun sain sen kiinni itse teosta.

Pimu, 6 v, Queen of the Hill

Link to Zucchini recipe is at the bottom of the page.

Eilen sain merilohta hyvin edullisesti. Graavasin tänään siitä osan, ja eilen tein lohisäilykettä yhden koepurkillisen.

Ohjeen löysin netistä, ”Savolaiset sardiinit”. Modasin sitä oman mieltymykseni mukaan.

Siitä tuli todella hyvää, paljon parempaa kuin osasin kuvitellakaan!

Tätä voi tehdä jostakin ”roskakalasta” ruotoineen, ruodot pehmenevät pitkän kypsennyksen aikana niin, ettei niitä huomaakaan syödessä, ihan kuin esim. oikeat sardiinit peltipurkissa, niissähän on ruodotkin mukana.

Tein noin kolmasosan tuosta määrästä, eli ainekset ovat siinä suhteessa.

1 kg kaloja

Kastike:

• 1,2 dl öljyä
• 3 tl suolaa
• 4 rkl ketsuppia (en laittanut ketsuppia, laitoin sen sijaan pieneksi silputun tomaatin. Tomaattia ei välttämättä tarvitse ollenkaan tähän lohiversioon) 
• 1 porkkana kuutioina
• 1 rkl sinappia (itse tehtyä)
• 1 sipuli pilkottuna
• 3 rkl etikkaa
• mustapippuria ja/tai valkopippuria
• sitruunapippuria tai vähän sitruunamehua

Erilaisia aineksia voi laittaa oman maun mukaan.

Paloittele kala kuutioiksi ja laita lasipurkkiin. Sekoita kastikeainekset ja lisää ne, jätä kiehumavaraa reilu sentti. Sekoita.

Laita purkki kylmään uuniin ja aseta uunin lämpö 125 asteeseen. Anna purkkien olla uunissa noin 4-5 tuntia. Katkaise uunin lämpö ja anna purkkien jäähtyä uunissa. (minä otin pois kuumana, ja annoin jäähtyä tiskipöydällä. Laitoin jääkaappiin, kun oli jäähtyneet haaleaksi.

Ohjeessa käsketään sulkemaan purkki heti, mutta minä laitoin purkin avoinaisena uuniin noin tunniksi. Sitten kun purkissa oleva aine pulputteli hyvin, kiersin siihen kannen kunnolla kiinni ja purkki takaisin uuniin muutamaksi tunniksi.

Kun otin purkin pois uunista, kiersin kannen vielä varmuuden vuoksi kunnolla kiinni. Kun kansi napsahtaa jäähtyessään, se on silloin ilmatiivis. Jos ei ole ilmatiivis, kala pitää syödä noin viikon sisällä.

Tein tänään kesäkurpitsaveneitä, resepti on englanniksi. 

Zucchini Party boats

Savolaiset sardiinit ja kesäkurpitsaveneet, zucchini boats

Link to Zucchini recipe is at the bottom of the page.

Eilen sain hyvin edullista merilohta. Graavasin tänään siitä osan, ja eilen tein lohisäilykettä yhden koepurkillisen.

Ohjeen löysin netistä, ”Savolaiset sardiinit”. Modasin sitä oman mieltymykseni mukaan.

Siitä tuli todella hyvää, paljon parempaa kuin osasin kuvitellakaan!

Tätä voi tehdä jostakin ”roskakalasta” ruotoineen, ruodot pehmenevät pitkän kypsennyksen aikana niin, ettei niitä huomaakaan syödessä, ihan kuin esim. oikeat sardiinit peltipurkissa, niissähän on ruodotkin mukana.

Tein noin kolmasosan tuosta määrästä, eli ainekset ovat siinä suhteessa.

1 kg kaloja

Kastike:

• 1,2 dl öljyä
• 3 tl suolaa
• 4 rkl ketsuppia (en laittanut ketsuppia, laitoin sen sijaan pieneksi silputun tomaatin). Tomaattia ei välttämättä tarvitse ollenkaan. 
• 1 porkkana kuutioina
• 1 rkl sinappia (itse tehtyä)
• 1 sipuli pilkottuna
• 3 rkl etikkaa
• mustapippuria ja/tai valkopippuria
• sitruunapippuria tai vähän sitruunamehua

Erilaisia aineksia voi laittaa oman maun mukaan.

Paloittele kala kuutioiksi ja laita lasipurkkiin. Sekoita kastikeainekset ja lisää ne, jätä kiehumavaraa reilu sentti. Sekoita.

Laita purkki kylmään uuniin ja aseta uunin lämpö 125 asteeseen. Anna purkkien olla uunissa noin 4-5 tuntia. Katkaise uunin lämpö ja anna purkkien jäähtyä uunissa. (minä otin pois kuumana, ja annoin jäähtyä tiskipöydällä. Laitoin jääkaappiin, kun oli jäähtyneet haaleaksi.

Ohjeessa käsketään sulkemaan purkki heti, mutta minä laitoin purkin avoinaisena uuniin noin tunniksi. Sitten kun purkissa oleva aine pulputteli hyvin, kiersin siihen kannen kunnolla kiinni ja purkki takaisin uuniin muutamaksi tunniksi.

Kun otin purkin pois uunista, kiersin kannen vielä varmuuden vuoksi kunnolla kiinni. Kun kansi napsahtaa jäähtyessään, se on silloin ilmatiivis. Jos ei ole ilmatiivis, kala pitää syödä noin viikon sisällä.

Tein tänään kesäkurpitsaveneitä, resepti on englanniksi. 

Zucchini Party boats

Suklaa-siirappikeksit, "fariini-cookiesit"

Tänään näin Ruokasurffausta-blogin Fariini-cookiesit-reseptin Facebookissa. Ja teki mieli testata näitä keksejä. Ja eiku tuumasta toimeen!

Mutta kävikin minulle niin tyypillisesti, ettei minulla ollutkaan reseptin vaatimia aineksia. Mutta enhän ole ihan eilisen teeren poika ruuan laitossa tai leivonnassa.

No, mietintämyssy päähän, niin johan ratkaisu löytyy. Ja tietysti hiukan rohkeutta kokeilla epäonnistumisen uhallakin.

En muuten ole koskaan epäonnistunut näissä kokeiluissani. Täytyy koputtaa puuta, ettei tämä leuhkiminen kostaudu seuraavalla kerralla!

• ei ollut kananmunia, vain pari valkuaista eilisen bearnaisekastikkeen teon jäljiltä. Valkuainen kävi kananmunasta, mutta valkuainenhan taitaa olla se enemmän sitova osa kananmunasta. Laitoin kyllä hiukan enemmän maissitärkkelystä.

• paljastui, ettei voitakaan ole. Ja pakkohan näitä keksejä oli siis saada, koska olin asennoitunut leipomiseen. Laitoinkin voin sijasta rypsiöljyä
• eihän mulla ollut fariinisokeriakaan! Yleensä sitä on aina kaapissa, ja kuvittelin, että sitä on nytkin. No, löytyi tummaa siirappia. Laitoin sitä fariinisokerin sijasta.

• vaniljatangon siemeniäkään ei tietysti ollut, korvasin sen aitoa vaniljaa sisältävällä vaniljasokerilla.

Niin, ja laitoin vielä Pirkan suklaajuomajauhetta muutaman ruokalusikallisen taikinan sekaan.

En laittanut jääkaappiin jähmettymään, koska se olisi tuskin jähmettynyt sen kummemmin, koska siinä ei ollut voita, mutta annoin taikinan levätä tunnin verran huoneenlämmössä.

Sitten pursotin ympyröitä leivinpellille.

Ja uskokaa tai älkää, tuli tosi hyviä! Taikinaan voisi varmaan lisätä vaikkapa pähkinä- tai mantelirouhetta - ja miksei suklaamuruja.

Nämä keksit ovat todella helppo ja nopea tehdä. 

Kiitos inspiraatiosta, Ruokasurffauksen Anna!

Tässä alkuperäisen reseptin ainekset, hakasuluissa "vaihdokkini". 

Fariinisokerikeksit (n. 30 kpl)

250g vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1,5 tl maissitärkkelystä (Maizena, perunajauhokin lienee ok)
1/4 tl suolaa
1/2 tl kanelia
250g fariinisokeria [siirappia]
170g voita [rypsiöljyä]
1 kananmuna [kaksi valkuaista]
1 vaniljatangon siemenet [aitoa vaniljaa sisältävää vaniljasokeria]

Eikä postausta ilman koiruleita!

Nallen ja Pimun synttärijuhlat pidettiin Nallen syntymäpäivänä.
Käytiin juhlien kunniaksi koirapuistossa, ja syötiin paljon herkkuja. 

Sekavihanneskeitto

Meillä on ollut just nimeksi lunta täällä Meri-Lapissa. Tänään sitä tulikin sitten aika reippaasti.

Lumikolauksen päälle sopii keittoruoka! Ja niin tein sitä.

Kaivoin pakastimesta pusseissa olevia vihannesten jämiä, joita ei ole tullut käytetyksi; parsakaalia, keittojuureksia, hienonnettua pinaattia nappeina ja vihreitä papuja.

Aioin alunperin tehdä parsakaalikeittoa, mutta sitä oli niin vähän jäljellä, että piti kaivaa muut vihannesvarastot apuun.

Keitin lauantaina koirille kanankoipia (niitä halpiksia Lidlistä), ja otin itselleni talteen parhaat palat, ja liemen.

Keitin tässä liemessä pinaattia ja keittojuureksia, kuutioidun tomaatin ja yhden perunan sekä valkosipulia. Soseutin, mausteeksi mustapippuria ja ripaus valkopippuria sekä vähän suolaa. Laitoin liemeen vähän raastettua juustoa. Ei sitä oikeastaan olisi edes tarvinnut, olisi terveellisempääkin ilman.

Lisäsin sitten parsakaalin, vihreät pavut ja kuutioitua kesäkurpitsaa sekä keitettyjä kanapaloja. Keitin pari kolme minuuttia.

Laitoin sitten lautasella keiton päälle ruokalusikallisen maustamatonta maitorahkaa. Sekoitin viime viikolla idättämiäni belugalinssejä ja niin ikään viime viikolla tekemiäni etikka/öljymarinoituja belugalinssejä, ja lisäsin seosta keiton pinnalle.

Maistui todella hyvälle, vaikka vaikuttaakin ihan "sekameteli"sopalta! 😜

Tuli niin paljon keittoa, että säilöin sitä lasipurkkiin (steriloin sen kiehuvassa vedessä ) pari annosta.

Eikä postausta ilman koissuja! 

Kuva on otettu läheisellä "Ankkalammella". Sinne on matkaa

noin 300 metriä meiltä. 

Punajuurirösti

Ostin jouluksi etikkapunajuuria irtona, ja niitä oli jäljellä lasipurkissa kolme kappaletta. Mietin, että kohtahan ne alkavat homehtumaan, kun ei ole lientä.

Keksin tehdä niistä viime viikolla peruna/punajuuriröstiä. Raastoin nämä kolme pienehköä punajuurta ja kaksi suurta perunaa karkeaksi raasteeksi, silppusin puolikkaan punasipulin pieniksi. Lisäsin mustapippuria, kananmunan, suolaa ja 2-3 rkl vehnäjauhoja ja sekoitin kaikki ainekset kunnolla ja paistoin rapeiksi pannulla.

Tein siis ruuaksi sellaista mitä oli kaapeissa.

Paistoin kaksi kalapuikkoakin, ja tein vielä kastikkeen rasvattomasta maitorahkasta ja tilkasta majoneesia ja sitruunamehua. Mausteeksi ripaus suolaa, mustapippuria ja hiukan siirappia.

Huom! Paistoin kaiken VOIssa!

Jääkaapissa oli jäljellä Lispe-siskolta joululahjaksi saamaani kaviaariakin, ja sekoitin sitä pieneen osaan tätä kastiketta erikseen.

Loppukastikkeeseen laitoin pieniksi kuutioitua suolakurkkua, siis siitä tuli remouladekastikkeen tyyppistä kastiketta kalapuikoille.

Maistui - mutta mikäpä minulle ei maistuisi!?

Eikä postausta ilman koissuja!  

Käytiin eilen lähes 7 km pitkä potkupyörälenkki. Nalle on tuossa "vaihtamassa" päivän uutisia
risteävällä tiellä kulkevan koiran kanssa. Kuva on otettu hiihtoladun alkupäässä. Emme voi enää
mennä sinne, koska koirien vienti hiihtoladulle on kielletty. Eli potkuteltiin ihan tietä pitkin tuohon.

Koko kesä, syksy ja alkutalvi on siellä ajeltu pyörällä ja potkupyörällä. No, kohta taas pääsee,
ei tämä talvi ikuisuuksia kestä!

Hedelmähillo

Allu 3.1.2016

Tänään paistoin lettuja, ja söin pari hedelmähillon kanssa. Tein sitä noin viikko ennen ennen joulua. Hoksasin, että siinähän on blogikirjoituksen aihe.

Ostin Allu-pojan nimiäisiin joulukuun alussa ison määrän hedelmiä, eikä kukaan vieraista syönyt niitä! Oli kai muuta tarjottavaa ihan tarpeeksi.

Hedelmille oli pakko tehdä jotakin, koska en itsekään jaksanut elää makeilla hedelmillä, alkoi jo tökkimään, enkä tykkää tuhlaamisestakaan.

No, hoksasin, että koska kiivit alkoivat näyttämään nahistuneilta ja päärynät olivat jo melkoisen pehmeitä, pilaantumisen rajamailla, teen niistä hilloa. Ja niin tein.

- 450 g päärynöitä
- 650 g kiivejä
- 2 appelsiinia
- 2 sitruunaa
- 25 g ohuita appelsiininkuorisuikaleita
- 450 g hillosokeria
- 1 dl hienoa sokeria
- 1 liivatelehti
- 1/2 tl inkivääriä
- 1/2 tl kardemummaa

Keitin parikymmentä minuuttia, ja sitten kaadoin hillon uunissa puoli tuntia 110-120 asteessa kuumennettuihin purkkeihin.

Liivatetta laitoin siksi, että seos näytti aika löysältä, ja hillosokeri loppui kesken. Testasin niin, että laitoin jääkaappiin lautaselle pari teelusikallista hilloseosta, ja annoin jäähtyä. Olisi ehkä toiminut ilman liivatettakin, oli siinä rajalla, oliko juoksevaa vai ei.

Tuli muuten aika hyvää, hiukan kirpeää, mutta sellaisesta minä tykkäänkin, silloin harvoin kun käytän hilloa johonkin.

En minä tiedä mitkä maut/hedelmät sopivat yhteen, laitoin vain kaikki kuorittuna tehosekoittimeen, ja siitä sitten kattilaan kiehumaan. Hyvää tuli - ainakin omasta mielestäni!

Eikä postausta ilman koiria! Nyt onkin tehty vain pikkulenkkejä, kun on liian kylmää koirien tassuille. Mutta on sitten tehty useampi lenkki päivässä yhden pitkän sijaan.

Tänään on kuitenkin ollut tosi kaunista, vain -6 ja heikkoa lumisadetta. Lunta kyllä kaivataankin, koska meillä ei ole nimeksikään. Lenkkareilla pääsee 

"Ankkalammen" sillalla. Tänne on meiltä 300 metriä. 

"Ankkalammen" jäällä.

"Ankkalammen" penkit. Ei ollut ketään istumassa! Oli -26 pakkasta.

"Bolognesekastike" omaan makuun

Yhden annoksen jätin purkittamatta, koska syön sen spagetin
ja raastetun juuston kanssa tänään illalliseksi.

Ostin viime viikolla ison läjän tomaatteja, eikä sitten tullutkaan syödyksi niitä, ja ne alkoivat nahistumaan. Piti keksiä jotain, etteivät ne mene pilalle, osan pinta oli jo vähän pehmeä.

No, tuumasta toimeen, ja ruokaa laittamaan!

Pilkoin tomaatit mikseriin, myös yhden omenan, ison sipulin ja puolenkymmentä kynttä valkosipulia. Miksasin ne, ja kaadoin kattilaan liedelle kiehumaan. Samalla laitoin muutaman lasipurkin 120-asteiseen uuniin steriloitumaan.

Mausteeksi seokseen lisäsin chilitahnaa, sitruunamehua, hiukan siirappia, wok-maustetta, afrikkalaista maustesekoitusta, mustapippuria, suolaa ja kanaliemikuution sekä lorauksen soijaa.

Annoin porista liedellä pari tuntia kannen alla.

Pakkasessa oli valmiiksi paistettua naudan ja broilerin jauhelihaa pienissä paketeissa, yhteensä noin 240 g. Pakastan aina noin 80 gramman kerta-annoksia. Mainitussa kokonaismäärässä oli nautajauhelihaa kaksi pakettia ja broilerjauhelihaa yksi. Lisäsin ne pataan, kun seos oli putruttanut reilun tunnin liedellä.

Kun seos oli sopivan paksua, kaadoin sen sopivina annoksina kuumennettuihin lasipurkkeihin. 

Tämä kastike on hyvää ilman lihaakin. 

Nyt lasipurkkien metallikansien kohoumat ovat napsahdelleet alas, eli tiedän, että purkit ovat ilmatiiviisti kiinni. Voin kohta nostaa ne jääkaappiin.

Kastike ei ole kirkkaan punaista, niin kuin tehdasvalmisteiset, koska siihen ei ole lisätty väriaineita.

Eikä postausta ilman ihanaista Pimua!

Pimun kanssa pyöräretkellä kauniissa maisemassa

Brunssi

Pekonijuustoleipä. Helvi-siskolta tupaantuliaisiksi
saatu kodinonni kukoistaa.

Tänä aamuna kävin Pimun kanssa kivan pitkän pyörälenkin, tunti ja vartti siinä meni. Sieltä tullessa alkoikin jo tekemään mieli aamukahvia, se oli kyllä jo brunssiaikaa.

Sain inspiksen tehdä pekonileivän tästä ohjeesta, mutta omasta versiostani tuli hiukan kevyempi. Ohjeessa käytetään kaksi pakettia pekonia! Minä käytin neljä siivua, ja sitä oli ihan tarpeeksi!

Leikkasin Lidlin ciabatta-leivästä kaksi palaa, leikkasin kovan kuoriosan pois (söin tietenkin, eihän meillä mitään heitetä hukkaan, se on sitä paitsi hyvää).

Laitoin leipäpalojen väliin juustoa, tomaattisiivuja ja saksin siihen vielä leikkelekinkusta suikaleita joukkoon.

Sitten käärin kaksi pekonisuikaletta leipien ympäri, puristaen samalla leipää niin, että leivästä tuli sopivan tiivis. Käärin myös kaksi suikaletta toiseen suuntaan, eli ristiin.

Ei postausta ilman iki-ihanaa Pimua! 

Tämä paikka on aivan asuntoni lähellä, ei taida olla

kilometriäkään sinne. Yläoikealla näkyy yleinen uimaranta

ja ylävasemmalla Hepolahden kirkon katto. Pimu nauttii.

Sitten pannulle ruskistumaan. Ensin kovemmalla lämmöllä molemmat puolet, että tuli kauniin ruskea pinta, sitten lämpö ykköselle - leivän päälle painoksi lautanen, jonka päällä lasipurkki täynnä vettä (noin 0,5 kg paino). Välillä sitten käänsin leivän. Leivästä tuli sopivan tiivis ja tasainen painon avulla.

Sillä aikaa kun leipä lämpeni pannulla, tein smoothien banaanista, appelsiinista, päärynästä, sitruunasta ja omenasta sekä rasvattomasta rahkasta ja AB-piimästä. Ja tietysti keitin kahvia.

Olipa melko reilu brunssi! Leipä ei ole kovin suuri, mutta oli siinä ihan tarpeeksi syötävää, jäikin vähän.

Varmaan alitajunta sanoi, että tarvitsen hiukan hienomman brunssin - on nimittäin nimipäiväni. Enhän minä sitä muistanut, ennen kuin siskoni Lispe laittoi Facebook-seinälleni onnittelut! Olin silloin jo syönyt brunssini!

Leipomispäivä pitkästä aikaa

Tänään innostuin sitten leipomaan, kun sain tuoduksi Ahvenanmaalta talouskoneeni pari viikkoa sitten.

Menossa uuniin

Ei mennyt niin kuin Strömsössä!

Ihan alkuun tiputin vehnäjauhopurkin lattialle, ja tietenkin kansi oli laitettu huonosti kiinni (oma moka)! Ja vähän myöhemmin kompastuin imuriin, jonka jätin lattialle, että saan siivotuksi sitten kun leipominen on ohi. Onneksi en kaatunut!

Oli ihan pakko tarkistaa kesken kaiken,
kuinka nämä onnistuvat. 

Pimukin tuli ihmettelemään, mitä keittiössä tapahtuu, kun emäntä meinasi sadatella.

Tein muffinseja tiikerikakkutaikinasta. Laitoin lusikalla vaaleaa taikinaa paperimuotteihin, ja sitten pursotin tumman taikinan vaalean sisään.

En olekaan tehnyt tiikerikakkua missään muodossa ainakaan kolmeen vuoteen - enkä leiponut pullaakaan!

Uuden jääkaappipakastimen pakastusosa on niin pieni, ettei sinne mahdu paljon enempää tavaraa kuin vanhaan jenkkikaappiini mahtui.

Tiikerikakkumuffinseista tulikin hyviä.

Sain uuden jääkaappipakastimen viime torstaina. Sinne ei kokonainen kakku mahtuisi, siitä kun tulee niin iso. Muffinsit taas voin jakaa useampaan pikkupussiin, ja saan ne sirotelluksi sitten eri koloihin.

Sitten innostuin tekemään myös pienen pullataikinan. Nyt se on nousemassa. Pitää kohta leipoa ne pulliksi. Jos ne eivät mahdu pakastimeen, saanpa hyvän syyn syödä niitä enemmän!☺

Ja koska vielä illalla maistan yhden pullan, tein iltaruuaksi pienen pinaatti-parsakaalimukakkaan, ja särpimeksi AB-piimää. Maistui!

Eikä postausta ilman Pimua!

Eräänä aamuna Pimu halusi jatkaa unia huolimatta siitä, että laitoin päiväpeiton sen päälle.
Kyllä se sitten hyppäsi innokkaasti pois, kun kerroin, että lähdetään pyöräilemään. ☺

Tankoparsan taikaa

Kevät on parsan nauttimisen parasta aikaa!

Ostin nipun, ja tein illalliseksi tänään. 

Laitoin parsat vuokaan, rouhin myllystä hiukan mustapippuria päälle, sitten pirskottelin päälle vielä sitruunamehua. 

Pyörittelin tankoja siinä vuoan pohjalla, että mausteet tarttuisivat, sitten kiersin niiden ympärille pekonia. 

Otin myös pois leikatut varren pään kovat osat, kuorin ne hyvin niin, että jäi vain ydin. Laitoin ne pieniin nippuihin, ja kietaisin pekoniin. Ajattelin, että ehkä nekin ovat hyviä ja pehmeitä kovan kuoren alla. Ja niin muuten olivatkin!

Keitin sushiriisiä lisäkkeeksi, koska en ole viitsinyt tehdä sushia, jota varten ostin riisin. Se sopikin mainiosti lisäkkeeksi. Lorautin kuuman vuoan pohjalle pari rkl vettä, ja maustoin riisin sieltä kaavitulla nesteellä. Kaikki maku on otettava talteen!

Join punaviiniä ruokajuomaksi näin perjantain kunniaksi. Olipa todella hyvää ruokaa! Joudun varmaan ostamaan vielä uuden nipun näitä, ennen kuin parsakausi loppuu. ☺

En ole koskaan ennen tehnyt ruokaa tuoreesta tankoparsasta - ja tulos oli parempi kuin hyvä!

Hiiligrillillä paistettuina nämä kuulemma olisivat - jos mahdollista - vieläkin maukkaampia. 

Tämä ruoka tuli nopeasti uunissa, pidin vuokaa 180 asteessa puolisen tuntia, kävin sillä aikaa suihkussa. Riisi oli valmista 10 minuutissa.

Niin, ei postausta ilman Pimua!

Pimu etualalla ja Nalle takana.

Pimun äiskä Nalle on ollut hoidossa pari viikkoa. Kuvassa ollaan läheisellä Ankkalammella, tai sinne johtavalla purolla. En tiedä onko nimi virallinen, mutta sitä kutsutaan kuitenkin tuolla nimellä. Kotoani on sinne pari-kolmesataa metriä. Käymme pitkän metsälenkin joka päivä, vaikka joudumme me kävelemään katujakin pitkin. 

Lunta ei ole enää, kuva on pari viikkoa vanha, mutta ei täällä Kemissä ole kovin vihreääkään vielä. Punkkeja sen sijaan on täällä aivan hirveästi jo! Nyppäisin tänään yhden olkapäästäni! 

Kumma, että niitäkin on, vaikka maa on vielä lähes ruskea, ja vihertää vain hiukan, lumisia pälviäkin näkyy vielä metsän varjoissa ja ojien pohjilla. 

Lohkoperunoita ja muita sörsseleitä

Tänään näinkin vähän enemmän vaivaa, kun tein ruokaa.

Tein marinoituja sipuleita, koska ne alkoivat käymään vanhoiksi kaapissa yksi pieni oli jo pilalla):

• balsamico-etikkaa
• siirappia
• tavallista sokeria
• mustapippuria myllystä
• ripaus suolaa
• hiukan vettä

Sekoitin ainekset kasarissa, ja keitin niitä pari minuuttia. Lisäsin kuoritut ja siivutetut sipulit, ja keitin toiset pari minuuttia. 

Minulla oli tavallista keltasipulia, ja jotakin muita, mitä poika toi viime kerralla, kun kävi. En tiedä mitä ne ovat, mutta olivat aika pieniä. 

Sillä aikaa oli muutama lasipurkki kansineen uunissa kuumentumassa säilömistä varten.

Sitten kauhoin sörsselin lasipurkkeihin, ja kansi kunnolla kiinni. Ja napsahtivathan ne, kun jäähtyivät, kuten pitääkin.

Hunaja olisi varmaan hyvä siirapin ja sokerin sijasta, mutta sellaista ylellisyyttä minulla ei ole. 

Minulla on laivasta ostettua Aceto Balsamico di Modenaa, ja se on todella hyvää, mutta ei se olekaan halpistuote, kuten minulla yleensä.

Innostuin sitten tekemään myös lohkoperunoita. Pesin perunat, ja keitin kuorineen. Leikkasin ne jäähtyneinä lohkoiksi. Voitelin uunivuoan oliiviöljyllä, ripottelin pohjalle suolaa ja pippuria, ja perunat sitten siihen päälle. Sivelin perunat oliiviöljyllä ja ripottelin suolaa, mustapippuria ja valkosipulirouhetta päälle. Ja eiku uuniin.

Paiston puolivälissä lisäsin vuokaan noin 100 g Pirkan punaista lenkkiä kuutioina, ja kirsikkatomaatteja.


Sitten annos lautaselle, päälle kuivattua ruohosipulia, ja viereen viime viikolla valmistettua ja purkitettua kerma/broilerinjauhelihakastiketta ja marinoituja sipuleita.

Kastiketta oli jäänyt viime viikolta, joten se piti käyttää, ettei pilaannu - ja käytin sitten tähän. Olin säilönyt purkkiin, johon mahtui enemmän kuin yksi annos, ja siitä oli otettu jo yksi annos.

Sipulien olisi pitänyt saada marinoitua muutaman tunnin tai huomiseen, mutten malttanut odottaa. Loput sitten marinoituvat aikansa. Ripottelin sipulien marinointilientä tomaattien päälle, ja se maistui kivalle. Sipulista tuli paremman makuista kuin kuvittelin.

Kerma/broilerinjauhelihakastikkeen tein viime viikolla siksi, että minulla oli jääkaapissa purkki vispikermaa, ja päiväys meni jo, eli pelkäsin sen happanevan. Broilerin jauhelihaa ostin 50 % alennuksella, kun oli päiväys seuraavalle päivälle.

Kastiketta on vielä jäljellä jääkaapissa yksi lasipurkillinen.

Ja tietenkin Pimu kuuluu blogiin kuin blogiin! Tässä Pimu makoilee sängylläni, kun itse kuvaan juuri ripustamiani makuuhuoneen verhoja.

Rössypotut ja veripalttua

Nyt kun olen muuttanut pohjoiseen, eli Kemiin, alkaa tuttu murrekin taas tarttumaan puhekieleen.

Ja täytyyhän minun kirjoittaa ensimmäinen ruokareseptini pohjoisen perinneruuasta, eli rössypotusta. Tämä ruokalaji on kyllä lähinnä oululainen, mutta on sitä syöty muuallakin pohjoisessa, ja myös Pohjois-Ruotsissa syysteurastusten aikaan.

Olen syntynyt Tyrnävällä Oulun kupeessa, mutta asunut nuoruuteni Kuivaniemellä, noin 70 km Oulusta pohjoiseen. Meillä kotona tehtiin usein rössypottua, kun olin pieni. Se oli varmaan aika halpa ruoka. Köyhillä ei ollut aina varaa kokolihaan, ja veriruuasta sai ainakin rautaa.

Jotkut eivät voi kuvitellakaan syövänsä veriruokaa, mutta minulle se on ihan normaalia, koska olen tottunut siihen.

Rössyyn eli veripalttuun tarvitaan jonkun teuraseläimen verta, esim. sian, lampaan, poron tai naudan.

Löysin kaupasta pakastettua naudan verta, joten ostin sitä. En ollut edes aikonut tehdä rössypottua, mutta kun näin kaupassa tätä naudan verta, ostin puolen litran pullon.

Siitä alkoi elämäni ensimmäinen rössypottukokeiluni. En ole koskaan ennen tehnyt, en valmiista veripaltusta enkä itse tehdystä. Hassua, ettei tuota ole tullut tehdyksi, vaikka se on niin hyvää ja niin helppo tehdä.

Veripalttu eli rössy 4:lle

• 3 dl tuoretta naudan, sian tai lampaan verta
• 3 dl vettä, kaljaa tai maitoa (laitoin kaljaa, kun oli purkillinen jääkaapissa)
• 100 g margariinia tai voita
• 1 kpl sipuli
• 0.25 tl valkopippurijauhetta
• 2-3 tl suolaa
• 3 dl ruisjauhoja (1 dl ruisjauhoja voi korvata ohrajauhoilla)
• (1 kananmuna)

Kuori ja silppua sipuli pieneksi ja ruskista hiukan.
Siivilöi veri ja vatkaa hyvin. Sekoita joukkoon vesi, maito tai kalja sekä mausteet. Hämmennä koko ajan.

Lisää sipulisilppu, rasva ja lopuksi jauhot hyvin sekoittaen.

Kaada veripalttu voideltuun uunipannuun tai -vuokaan ja anna sen kypsyä uunissa (200 °C) noin tunnin ajan.

Minä laitoin seoksen kahteen kapeaan leipävuokaan. Kun olin täyttänyt toisen vuoan, sekoitin toiseen annokseen yhden kananmunan, ja kaadoin seoksen sitten toiseen samanlaiseen leipävuokaan. Halusin testata, tuleeko maku- tai koostumuseroja. En huomannut eroa.

Paltun voi tarjota esim puolukoiden kanssa sellaisenaan. Samana päivänä söinkin sillä tavalla. 

Pakastin loput veripaltusta, ja sitten muutaman päivän kuluttua tein rössypotut.

Rössypotut

• 5 kpl perunoita
• 25 g veripalttua
• 0,5 pkt pekonia tai jotain siankylkisiivuja
• 1 porkkana
• 1 kpl sipulia
• 0,5 tl suolaa

Kuori ja lohko perunat, porkkana ja sipulit. Siivuta ja ruskista pekoni tai muu liha. Laita perunat ja sipuli kattilaan, lisää vettä niin, että perunat peittyvät. Keitä melkein kypsäksi. Paloittele veripalttu ja lisää se sekä pekoni kattilaan. Keitä kunnes perunat ovat kypsiä.

Täytyy sanoa, että tuli todella hyvää. Annoksesta riitti useammaksi päiväksi.

Eikä postausta ilman ihanaista Pimua!

Pimu nauttii vapaana olosta meren jäällä Kemin Lallinperällä.
Ei tarvitse olla hihnassa, ja saa piehtaroida rauhassa.

Lallinperällä jäällä. Paikka on aika lähellä asuntoani.
Kyllä esim. rössypotut maistuvat tällaisen päivän jälkeen!
Taustalla puhkuu savua Veitsiluodon paperitehdas.

Ihana smoothie!

Melissa. Kuva Ellos

Innostuin smoothien tekemiseen, ja se tuntui hankalalta sauvasekoittimella. Ja niin innostuinkin tilaamaan halpisblenderin Ellokselta. Ajattelin, ettei tuo paljon ota, jos ei annakaan. Vehje maksoi alle kaksikymppiä.

Nyt olen tehnyt noin viikon ajan smoothien joka päiväksi, ja juon sen, kun tulen Pimun kanssa lenkiltä aamulla.

Olen kokeillut erilaisia aineksia, ja jokaisesta sekoituksesta olen tykännyt!

Toissa päivänä tein smoothien, josta pidin erityisen paljon.

• 50 g pinaattia (pakastettu, hienonnettu, olivat sopivina "annosnappeina" pussissa)
• 1/2 sitruunaa
• 1 appelsiini
• 1/3 banaani
• 1 avokaado
• 1 rkl itse tehtyä appelsiini/sitruunamarmelaadia makeutukseksi. Marmelaadissa on mausteena kanelia ja vaniljaa sekä aika reippaasti inkivääriä
• turkkilaista jugurttia, vettä, rasvatonta maitoa ja AB-piimää

Ainekset seoitetaan blenderillä. Tässä meni vain hetki.

Olen yllättynyt, että tuo laite on niinkin hyvä ja kompakti, vaikka olikin halpa.

Join iltapalaksi pari desiä, ja loput jätin jääkaappiin odottamaan aamua. Maistui todella hyvälle!

Aamulla kun aloin kaatamaan smoothieta astiasta, se oli niin jämäkkää, ettei se liikahtanutkaan sieltä, vaikka kopautin astian reunaa lasin reunaa vasten. Lisäsin vielä maitoa, vettä ja AB-piimää, että sain siitä juoksevampaa. Paksua se oli vieläkin.

Vaikka join sitä lasillisen aamullakin, jäi vielä reilut puoli astiallista. Eli noista aineksista tuli tosi paljon juotavaa.

Kuvaamista varten piti siirtää kukkaruukkuja ja laittaa lasi ikkunalaudalle, koska on niin hämärää. Siten sain paremman päivänvalokuvan. Laitoin kyllä tavallista nätimpään lasiinkin tällä kertaa.

Täällä on pilvistä ja harmaata tänäänkin, ja nollakeli. Onneksi ei ole liukasta. Pimun kanssa oli kiva tehdä pitkä lenkki aamupäivällä. Sen jälkeen smoothie maistui!

Eikä postausta ilman Pimua!

Pimun kanssa lenkillä 25.1.15. Oli ihana päivä, kun aurinkokin paistoi.

Erilaisia vinkkejä helpottamaan ruuanlaittoa

Keräsin Youtubessa olevat vähäiset vinkkini tähän.


Valkosipulin kuoriminen muoviputkilon avulla.
Tuon muoviputkilon olen ostanut Luulajasta eräästä keittiötarvikekaupasta. Sisäpuolella on ohuet koholle olevat kierteiset raidat, jotka helpottavat kuorimista. Tämä on todella helppo.


Valkosipulitangon tekeminen ikkunalastan avulla. Lastan sijasta voi käyttää vaikkapa viivotinta, tai pientä leikkuulautaa. Valkosipulin kynnet murskattiin nopeasti ja tehokkaasti veitsen lappeella voimakkaasti painamalla, ei tarvinnut valkosipulipuserrinta. Pehmentynyttä voita ja valkosipulimurskaa sekoitetaan keskenään, ja maustetaan mieleisillä mausteilla. Sitten tangoiksi ja pakkaseen. Sieltä sitten voi ottaa sopivia paloja, tai vaikkapa vuolla kuorimaveitsellä pihvin päälle.

Tämän vinkin sain TV-kokki Mikael Björklundilta, kun olin hänen ruuanlaittokurssillaan.

Me kaupungin johtoryhmässä olevat ostimme eläkkelle lähtevälle kaupunginjohtajalle läksiäislahjaksi ruuanlaittokurssin, ja me olimme itsekin mukana oppilaina. Valmistimme seuraavaksi päiväksi hienoja ruokia ÅSS-paviljongille Maarianhaminassa, jonka ravintoloitsijana Mikael oli silloin. Opimme kivoja vinkkejä samalla, kun oli todella hauskaa.

Söimme sitten illalla itse laittamaamme naudanfileetä, alkuruokaa ja jälkiruokaa, sekä joimme tietenkin hyvää viiniä. Muutama johtoryhmäläinen "perusti" orkesterin, ja kuuntelimme heidän soittoaan ruuan jälkeen, ja kansalaisopiston johtaja lauloi kauniisti.

Blogini oikeassa laidassa on kuvakavalkadi tästä päivästä ja illasta nimellä "Making food with Michael Björklund"


Tämän vinkin alkuperää en muista. Olen ajatellut, että avattu kananmunaleikkuri voisi olla vielä parempi alusta perunalle sitä leikattaessa.

Mustia belugalinssejä ja hedelmämarmelaadia

"Bolognese" porisemassa liedellä
Idean sain täältä

Innostuin tänään tekemään hilloa/marmelaadia ja kasvis"bolognesea" spagettikastikkeeksi.

Kasvis"bolognese"

• 1 tölkki tomaattimurskaa (käytin Pirkan yrttimaustettua, pahvitetrassa olevaa)
• 1,5 dl huuhdeltuja, mustia belugalinssejä
• 1 punasipuli silputtun
• 2 karkeaksi raastettua porkkana
• 1-2 dl turkkilaista, paksua jugurttia (10 %)
• 1 rkl siirappia
• 3 rkl balsamiviinietikkaa
• 1 kanaliemikuutio
• basilikaa
• juustokuminaa
• mustapippuria
  

Kasvis"bolognese" lasitölkissä

Sekoita kaikki ainekset kattilassa, ja anna porista liedellä vähintään puoli tuntia, minä annoin porista reilun tunnin.

Tarkista maku ja kaada kastike kuumennettuihin lasitölkkeihin.

Ostin viime viikolla liikaa hedelmiä, enkä halunnut niiden mätänevän kulhoon. Joudun silti syömään niitä urakalla vielä huomenna, kun niitä jäi jäljelle.

• 2 appelsiinia
• 1 sitruuna 
• 2 mandariinia
• 350 g hillosokeria (tämä on noin 70 % hillosokeripakkauksen ohjeessa olevasta määrästä. En halunnut tehdä liian makeaa.
  

Marmelaadi

Kuumenna tarvittavat lasitölkit kansineen uunissa 100-120 asteessa, tai keitä kattilassa 15 minuuttia.

Raasta yhden appelsiinin ja puoli sitruunan kuorta ja laita kattilaan hillosokerin kanssa. Ota kuorimaveitsellä toisesta appelsiinista ja puoliksi raastetusta sitruunasta ohuita siivuja. Silppua kattilaan. Paloittele kuoritut hedelmät niin, että jää mahdollisimman vähän kalvoja ja lisää nekin kattilaan. Mausta inkivääritahnalla tai -jauheella, kanelilla ja hiukkasella vaniljaa. Keitä parikymmentä minuuttia.

Voi myös jättää mainitut mausteet pois oman mielen mukaan.

Kaada kuumennettuihin tölkkeihin, ja sulje kannet tiiviisti. Kun kansi napsahtaa seoksen jäähtyessä, tietää, että tölkki on ilmatiivis.

Suosin säilömistä lasitölkkeihin, koska pakastin on niin pieni, ettei sinne mahdu paljon mitään, ja tölkissä oleva kastike on mielestäni maukkaampi lämmitettäessä. Jääkaappini taas on todella suuri yhden hengen talouteen.

Eikä postausta ilman Pimua.

Tilasin Kiinasta älypuhelimeen 3 erilaista linssiä reilulla 8 eurolla. Tässä on kalansilmälinssillä kuvattu Pimu asuintaloni lähellä olevan kivenlohkareen päällä.

Pimu kuvattu kalansilmälinssillä asuintaloni lähellä olevan kivenlohkareen päällä

Tässä Pimu hyppää ja kiipeää samaisen kivenlohkareen päälle, kuvattu ilman ylimääräistä linssiä.