Sekavihanneskeitto

Meillä on ollut just nimeksi lunta täällä Meri-Lapissa. Tänään sitä tulikin sitten aika reippaasti.

Lumikolauksen päälle sopii keittoruoka! Ja niin tein sitä.

Kaivoin pakastimesta pusseissa olevia vihannesten jämiä, joita ei ole tullut käytetyksi; parsakaalia, keittojuureksia, hienonnettua pinaattia nappeina ja vihreitä papuja.

Aioin alunperin tehdä parsakaalikeittoa, mutta sitä oli niin vähän jäljellä, että piti kaivaa muut vihannesvarastot apuun.

Keitin lauantaina koirille kanankoipia (niitä halpiksia Lidlistä), ja otin itselleni talteen parhaat palat, ja liemen.

Keitin tässä liemessä pinaattia ja keittojuureksia, kuutioidun tomaatin ja yhden perunan sekä valkosipulia. Soseutin, mausteeksi mustapippuria ja ripaus valkopippuria sekä vähän suolaa. Laitoin liemeen vähän raastettua juustoa. Ei sitä oikeastaan olisi edes tarvinnut, olisi terveellisempääkin ilman.

Lisäsin sitten parsakaalin, vihreät pavut ja kuutioitua kesäkurpitsaa sekä keitettyjä kanapaloja. Keitin pari kolme minuuttia.

Laitoin sitten lautasella keiton päälle ruokalusikallisen maustamatonta maitorahkaa. Sekoitin viime viikolla idättämiäni belugalinssejä ja niin ikään viime viikolla tekemiäni etikka/öljymarinoituja belugalinssejä, ja lisäsin seosta keiton pinnalle.

Maistui todella hyvälle, vaikka vaikuttaakin ihan "sekameteli"sopalta! 😜

Tuli niin paljon keittoa, että säilöin sitä lasipurkkiin (steriloin sen kiehuvassa vedessä ) pari annosta.

Eikä postausta ilman koissuja! 

Kuva on otettu läheisellä "Ankkalammella". Sinne on matkaa

noin 300 metriä meiltä. 

Punajuurirösti

Ostin jouluksi etikkapunajuuria irtona, ja niitä oli jäljellä lasipurkissa kolme kappaletta. Mietin, että kohtahan ne alkavat homehtumaan, kun ei ole lientä.

Keksin tehdä niistä viime viikolla peruna/punajuuriröstiä. Raastoin nämä kolme pienehköä punajuurta ja kaksi suurta perunaa karkeaksi raasteeksi, silppusin puolikkaan punasipulin pieniksi. Lisäsin mustapippuria, kananmunan, suolaa ja 2-3 rkl vehnäjauhoja ja sekoitin kaikki ainekset kunnolla ja paistoin rapeiksi pannulla.

Tein siis ruuaksi sellaista mitä oli kaapeissa.

Paistoin kaksi kalapuikkoakin, ja tein vielä kastikkeen rasvattomasta maitorahkasta ja tilkasta majoneesia ja sitruunamehua. Mausteeksi ripaus suolaa, mustapippuria ja hiukan siirappia.

Huom! Paistoin kaiken VOIssa!

Jääkaapissa oli jäljellä Lispe-siskolta joululahjaksi saamaani kaviaariakin, ja sekoitin sitä pieneen osaan tätä kastiketta erikseen.

Loppukastikkeeseen laitoin pieniksi kuutioitua suolakurkkua, siis siitä tuli remouladekastikkeen tyyppistä kastiketta kalapuikoille.

Maistui - mutta mikäpä minulle ei maistuisi!?

Eikä postausta ilman koissuja!  

Käytiin eilen lähes 7 km pitkä potkupyörälenkki. Nalle on tuossa "vaihtamassa" päivän uutisia
risteävällä tiellä kulkevan koiran kanssa. Kuva on otettu hiihtoladun alkupäässä. Emme voi enää
mennä sinne, koska koirien vienti hiihtoladulle on kielletty. Eli potkuteltiin ihan tietä pitkin tuohon.

Koko kesä, syksy ja alkutalvi on siellä ajeltu pyörällä ja potkupyörällä. No, kohta taas pääsee,
ei tämä talvi ikuisuuksia kestä!

Hedelmähillo

Allu 3.1.2016

Tänään paistoin lettuja, ja söin pari hedelmähillon kanssa. Tein sitä noin viikko ennen ennen joulua. Hoksasin, että siinähän on blogikirjoituksen aihe.

Ostin Allu-pojan nimiäisiin joulukuun alussa ison määrän hedelmiä, eikä kukaan vieraista syönyt niitä! Oli kai muuta tarjottavaa ihan tarpeeksi.

Hedelmille oli pakko tehdä jotakin, koska en itsekään jaksanut elää makeilla hedelmillä, alkoi jo tökkimään, enkä tykkää tuhlaamisestakaan.

No, hoksasin, että koska kiivit alkoivat näyttämään nahistuneilta ja päärynät olivat jo melkoisen pehmeitä, pilaantumisen rajamailla, teen niistä hilloa. Ja niin tein.

- 450 g päärynöitä
- 650 g kiivejä
- 2 appelsiinia
- 2 sitruunaa
- 25 g ohuita appelsiininkuorisuikaleita
- 450 g hillosokeria
- 1 dl hienoa sokeria
- 1 liivatelehti
- 1/2 tl inkivääriä
- 1/2 tl kardemummaa

Keitin parikymmentä minuuttia, ja sitten kaadoin hillon uunissa puoli tuntia 110-120 asteessa kuumennettuihin purkkeihin.

Liivatetta laitoin siksi, että seos näytti aika löysältä, ja hillosokeri loppui kesken. Testasin niin, että laitoin jääkaappiin lautaselle pari teelusikallista hilloseosta, ja annoin jäähtyä. Olisi ehkä toiminut ilman liivatettakin, oli siinä rajalla, oliko juoksevaa vai ei.

Tuli muuten aika hyvää, hiukan kirpeää, mutta sellaisesta minä tykkäänkin, silloin harvoin kun käytän hilloa johonkin.

En minä tiedä mitkä maut/hedelmät sopivat yhteen, laitoin vain kaikki kuorittuna tehosekoittimeen, ja siitä sitten kattilaan kiehumaan. Hyvää tuli - ainakin omasta mielestäni!

Eikä postausta ilman koiria! Nyt onkin tehty vain pikkulenkkejä, kun on liian kylmää koirien tassuille. Mutta on sitten tehty useampi lenkki päivässä yhden pitkän sijaan.

Tänään on kuitenkin ollut tosi kaunista, vain -6 ja heikkoa lumisadetta. Lunta kyllä kaivataankin, koska meillä ei ole nimeksikään. Lenkkareilla pääsee 

"Ankkalammen" sillalla. Tänne on meiltä 300 metriä. 

"Ankkalammen" jäällä.

"Ankkalammen" penkit. Ei ollut ketään istumassa! Oli -26 pakkasta.

"Bolognesekastike" omaan makuun

Yhden annoksen jätin purkittamatta, koska syön sen spagetin
ja raastetun juuston kanssa tänään illalliseksi.

Ostin viime viikolla ison läjän tomaatteja, eikä sitten tullutkaan syödyksi niitä, ja ne alkoivat nahistumaan. Piti keksiä jotain, etteivät ne mene pilalle, osan pinta oli jo vähän pehmeä.

No, tuumasta toimeen, ja ruokaa laittamaan!

Pilkoin tomaatit mikseriin, myös yhden omenan, ison sipulin ja puolenkymmentä kynttä valkosipulia. Miksasin ne, ja kaadoin kattilaan liedelle kiehumaan. Samalla laitoin muutaman lasipurkin 120-asteiseen uuniin steriloitumaan.

Mausteeksi seokseen lisäsin chilitahnaa, sitruunamehua, hiukan siirappia, wok-maustetta, afrikkalaista maustesekoitusta, mustapippuria, suolaa ja kanaliemikuution sekä lorauksen soijaa.

Annoin porista liedellä pari tuntia kannen alla.

Pakkasessa oli valmiiksi paistettua naudan ja broilerin jauhelihaa pienissä paketeissa, yhteensä noin 240 g. Pakastan aina noin 80 gramman kerta-annoksia. Mainitussa kokonaismäärässä oli nautajauhelihaa kaksi pakettia ja broilerjauhelihaa yksi. Lisäsin ne pataan, kun seos oli putruttanut reilun tunnin liedellä.

Kun seos oli sopivan paksua, kaadoin sen sopivina annoksina kuumennettuihin lasipurkkeihin. 

Tämä kastike on hyvää ilman lihaakin. 

Nyt lasipurkkien metallikansien kohoumat ovat napsahdelleet alas, eli tiedän, että purkit ovat ilmatiiviisti kiinni. Voin kohta nostaa ne jääkaappiin.

Kastike ei ole kirkkaan punaista, niin kuin tehdasvalmisteiset, koska siihen ei ole lisätty väriaineita.

Eikä postausta ilman ihanaista Pimua!

Pimun kanssa pyöräretkellä kauniissa maisemassa

Brunssi

Pekonijuustoleipä. Helvi-siskolta tupaantuliaisiksi
saatu kodinonni kukoistaa.

Tänä aamuna kävin Pimun kanssa kivan pitkän pyörälenkin, tunti ja vartti siinä meni. Sieltä tullessa alkoikin jo tekemään mieli aamukahvia, se oli kyllä jo brunssiaikaa.

Sain inspiksen tehdä pekonileivän tästä ohjeesta, mutta omasta versiostani tuli hiukan kevyempi. Ohjeessa käytetään kaksi pakettia pekonia! Minä käytin neljä siivua, ja sitä oli ihan tarpeeksi!

Leikkasin Lidlin ciabatta-leivästä kaksi palaa, leikkasin kovan kuoriosan pois (söin tietenkin, eihän meillä mitään heitetä hukkaan, se on sitä paitsi hyvää).

Laitoin leipäpalojen väliin juustoa, tomaattisiivuja ja saksin siihen vielä leikkelekinkusta suikaleita joukkoon.

Sitten käärin kaksi pekonisuikaletta leipien ympäri, puristaen samalla leipää niin, että leivästä tuli sopivan tiivis. Käärin myös kaksi suikaletta toiseen suuntaan, eli ristiin.

Ei postausta ilman iki-ihanaa Pimua! 

Tämä paikka on aivan asuntoni lähellä, ei taida olla

kilometriäkään sinne. Yläoikealla näkyy yleinen uimaranta

ja ylävasemmalla Hepolahden kirkon katto. Pimu nauttii.

Sitten pannulle ruskistumaan. Ensin kovemmalla lämmöllä molemmat puolet, että tuli kauniin ruskea pinta, sitten lämpö ykköselle - leivän päälle painoksi lautanen, jonka päällä lasipurkki täynnä vettä (noin 0,5 kg paino). Välillä sitten käänsin leivän. Leivästä tuli sopivan tiivis ja tasainen painon avulla.

Sillä aikaa kun leipä lämpeni pannulla, tein smoothien banaanista, appelsiinista, päärynästä, sitruunasta ja omenasta sekä rasvattomasta rahkasta ja AB-piimästä. Ja tietysti keitin kahvia.

Olipa melko reilu brunssi! Leipä ei ole kovin suuri, mutta oli siinä ihan tarpeeksi syötävää, jäikin vähän.

Varmaan alitajunta sanoi, että tarvitsen hiukan hienomman brunssin - on nimittäin nimipäiväni. Enhän minä sitä muistanut, ennen kuin siskoni Lispe laittoi Facebook-seinälleni onnittelut! Olin silloin jo syönyt brunssini!

Leipomispäivä pitkästä aikaa

Tänään innostuin sitten leipomaan, kun sain tuoduksi Ahvenanmaalta talouskoneeni pari viikkoa sitten.

Menossa uuniin

Ei mennyt niin kuin Strömsössä!

Ihan alkuun tiputin vehnäjauhopurkin lattialle, ja tietenkin kansi oli laitettu huonosti kiinni (oma moka)! Ja vähän myöhemmin kompastuin imuriin, jonka jätin lattialle, että saan siivotuksi sitten kun leipominen on ohi. Onneksi en kaatunut!

Oli ihan pakko tarkistaa kesken kaiken,
kuinka nämä onnistuvat. 

Pimukin tuli ihmettelemään, mitä keittiössä tapahtuu, kun emäntä meinasi sadatella.

Tein muffinseja tiikerikakkutaikinasta. Laitoin lusikalla vaaleaa taikinaa paperimuotteihin, ja sitten pursotin tumman taikinan vaalean sisään.

En olekaan tehnyt tiikerikakkua missään muodossa ainakaan kolmeen vuoteen - enkä leiponut pullaakaan!

Uuden jääkaappipakastimen pakastusosa on niin pieni, ettei sinne mahdu paljon enempää tavaraa kuin vanhaan jenkkikaappiini mahtui.

Tiikerikakkumuffinseista tulikin hyviä.

Sain uuden jääkaappipakastimen viime torstaina. Sinne ei kokonainen kakku mahtuisi, siitä kun tulee niin iso. Muffinsit taas voin jakaa useampaan pikkupussiin, ja saan ne sirotelluksi sitten eri koloihin.

Sitten innostuin tekemään myös pienen pullataikinan. Nyt se on nousemassa. Pitää kohta leipoa ne pulliksi. Jos ne eivät mahdu pakastimeen, saanpa hyvän syyn syödä niitä enemmän!☺

Ja koska vielä illalla maistan yhden pullan, tein iltaruuaksi pienen pinaatti-parsakaalimukakkaan, ja särpimeksi AB-piimää. Maistui!

Eikä postausta ilman Pimua!

Eräänä aamuna Pimu halusi jatkaa unia huolimatta siitä, että laitoin päiväpeiton sen päälle.
Kyllä se sitten hyppäsi innokkaasti pois, kun kerroin, että lähdetään pyöräilemään. ☺

Tankoparsan taikaa

Kevät on parsan nauttimisen parasta aikaa!

Ostin nipun, ja tein illalliseksi tänään. 

Laitoin parsat vuokaan, rouhin myllystä hiukan mustapippuria päälle, sitten pirskottelin päälle vielä sitruunamehua. 

Pyörittelin tankoja siinä vuoan pohjalla, että mausteet tarttuisivat, sitten kiersin niiden ympärille pekonia. 

Otin myös pois leikatut varren pään kovat osat, kuorin ne hyvin niin, että jäi vain ydin. Laitoin ne pieniin nippuihin, ja kietaisin pekoniin. Ajattelin, että ehkä nekin ovat hyviä ja pehmeitä kovan kuoren alla. Ja niin muuten olivatkin!

Keitin sushiriisiä lisäkkeeksi, koska en ole viitsinyt tehdä sushia, jota varten ostin riisin. Se sopikin mainiosti lisäkkeeksi. Lorautin kuuman vuoan pohjalle pari rkl vettä, ja maustoin riisin sieltä kaavitulla nesteellä. Kaikki maku on otettava talteen!

Join punaviiniä ruokajuomaksi näin perjantain kunniaksi. Olipa todella hyvää ruokaa! Joudun varmaan ostamaan vielä uuden nipun näitä, ennen kuin parsakausi loppuu. ☺

En ole koskaan ennen tehnyt ruokaa tuoreesta tankoparsasta - ja tulos oli parempi kuin hyvä!

Hiiligrillillä paistettuina nämä kuulemma olisivat - jos mahdollista - vieläkin maukkaampia. 

Tämä ruoka tuli nopeasti uunissa, pidin vuokaa 180 asteessa puolisen tuntia, kävin sillä aikaa suihkussa. Riisi oli valmista 10 minuutissa.

Niin, ei postausta ilman Pimua!

Pimu etualalla ja Nalle takana.

Pimun äiskä Nalle on ollut hoidossa pari viikkoa. Kuvassa ollaan läheisellä Ankkalammella, tai sinne johtavalla purolla. En tiedä onko nimi virallinen, mutta sitä kutsutaan kuitenkin tuolla nimellä. Kotoani on sinne pari-kolmesataa metriä. Käymme pitkän metsälenkin joka päivä, vaikka joudumme me kävelemään katujakin pitkin. 

Lunta ei ole enää, kuva on pari viikkoa vanha, mutta ei täällä Kemissä ole kovin vihreääkään vielä. Punkkeja sen sijaan on täällä aivan hirveästi jo! Nyppäisin tänään yhden olkapäästäni! 

Kumma, että niitäkin on, vaikka maa on vielä lähes ruskea, ja vihertää vain hiukan, lumisia pälviäkin näkyy vielä metsän varjoissa ja ojien pohjilla.