Eksoottista lihaa ja entrecôte-pihvit

Olimme Ahvenanmaalla poikani kanssa pakkaamassa tavaroita lähes viikon. Toissa iltana myöhään tulimme Porvooseen takaisin.

Tänään poika sitten lähti ajelemaan takaisin kohti Oulua. Toivottavasti keli ei muutu liukkaaksi.

Ehdimme kuitenkin eilen käydä Lihasavustamo Lindroosilla Tyysterissä. Ikäviä kirjoitusvirheitä on kyllä tuo sivusto täynnä, mutta tuotteissa ei ole mitään vikaa!

Ostimme saunapalvattua (savustettua) kengurua ja hevosenlihaa sekä herkkukinkkua. Poika teki sitten mainiot välipalat näistä lihoista.

Ostettiin Lidlistä vielä goudakuorrutettuja sämpylöitä sekä vahvaa ja kovaa goudajuustoa. Leivän väliin sitten ohuen ohut siivu goudaa ja lisäksi ruukkusalaattia, majoneesia ja tomaattia, niin tulipa hyvä välipala. Eikä itse tarvinnut laittaa tikkua ristiin!

Pojan tekemät välipalat kengurusta, hevosesta
ja herkkukinkusta. Harmi kun kuva on hiukan samea. 

Illalliseksi poika teki entrecôte-pihvit. Ostimme lihan Viking Linelta paluumatkalla Ahvenanmaalta. Hän teki lihalle kermakastikkeen, jonka maustoi lempeästi goudalla sekä mustapippurilla, lisäsi siihen tietenkin lihan p

aistoliemen. Lohkoperunoita lisäksi ja punaviiniä juomaksi, niin illallinen oli täydellinen.

Oli mukava viikko, eikä kertaakaan tarvinnut laittaa ruokaakaan, poika hoiti sen homman suvereenisti!

Entrecôte 

Kenguru

Tultiin torstaina pojan kanssa Ahvenanmaalle hakemaan tavaroita täällä olevasta talosta, ja samalla siivotaan, kierrätetään ja heitetään tavaraa myös kaatopaikalle.

Nyt on siis tehty kaksi täyttä työpäivää ja yksi puolikas (torstai).

Kengurupihvi ja bearnaise-kastike. Lohkoperunat eivät
mahtuneet kuvaan. 

Joimme itsenäisyyden kunniaksi glögit eilen illalla ja tänään ajattelimme, että olemme ansainneet hyvän ravintolaillallisen. Joten lähdimme syömään Dinos Bar & Grill-nimiseen ravintolaan. Se on sopivan rokki paikka meille molemmille. Sisustus on musta, ja seinillä on kuvia edesmenneistä rokin legendoista.

Olemme ennenkin käyneet Dino's Bar & Grillissä, ja sinne mentiin myös nyt, koska tiesimme, että siellä ei voi pettyä ruuan suhteen.

Ruokalistalla olikin uusi ruoka, eli kengurupihvi. Me molemmat tilasimme sen. Ja minä otin lohkoperunat lisukkeeksi, sekä bearnaise-kastiketta. Lohkoperunat oli tehty ravintolassa jättikokoisista perunoista.

Baarin puoli

Kysyin tarjoilijalta ensin, minkä tyyppistä lihaa kengurun liha on ja hän sanoi, että se muistuttaa paljon naudanlihaa, joten ajattelin että bearnaise-kastike sopisi siihen. Ja niin sopikin! Poika otti pippurikastikkeen, ja sekin oli hyvää, maistoin.  Liha oli hienompisyistä kuin naudanfilee.

Ruoka oli todella hyvää eikä se maksanut enempää kuin naudan sisäfileepihvikään. Juomaksi otimme keskioluen. Se jäikin ainoaksi juomaksi, olimme autolla liikkeellä, joten uskalsimme juoda keskarin.

Rokin legendojen kuvia seinillä. 

Nyt kotona lämmitettiin taas glögiä. Huomenna pakataan vielä tavaroita, maanantaina sitten siivotaan, ja tiistaina pakataan peräkärry ja auto ja lähdetään takaisin mantereelle.

Onpa nyt sitten maistettu kengurun lihaakin!

Tässä taitaa olla Albert Järvinenkin tuossa oikealla alhaalla

Illallinen Taidetehtaalla

Shampagne Besserat
Kuva Satu Auvinen

Eilen illalla nautimme ystävien kanssa illallisesta Bistro Sinne:ssä. Se on Taidetehtaalla Porvoojoen länsirannalla. The presentation is also in English and Swedish on their home page.

Sisustus on aika askeettinen, ja moderni, mutta ruoka oli huippuhyvää. Osassa pöydistä oli pitkät penkit, mutta meidän pöydässä oli oikeat selkänojalliset tuolit. Päivänvalossa saattaisi näyttää aika tylsältä, en tiedä. Mutta siisti se oli, ja kokit olivat näkyvillä. Oli kiva katsoa kun he työskentelivät.

Ei se ruoka kyllä rakennustyömiehen vatsaa täyttäisi, vaikka söisi alku-, pää-, ja jälkiruuan, mutta meidän vatsat se kyllä täytti sopivasti.

Yrteillä mehustettua vasikanpaistia, piparjuurta ja krassia 
Roast veal juiced with herbs, horseradish and cress.
Kuva Satu Auvinen

Pellinge. Päivän kalasaalis - paistettua siikaa

Pellinge. Catch of the day- fried white fish

Kuva Satu Auvinen

Tuossa shamppanjakuvassa lasin takana on pieni koivuhalon puolikas, jonka sahattuun rakoseen on laitettu hapankorpun palanen. Siitä sai taittaa paloja ja syödä.

Alkujuomaksi oli aitoa shamppanjaa ja ruokajuomaksi minä ja Jonna jaettiin pullollinen punkkua, Satu ei juonut viiniä kun migreenipiru aina luuraa jossain suupielen takana, ja Gitta joi valkkaria.

Satulle tehtiin oma juomasekoitus talon raparperimehusta ja vodkasta.

Alkuruokana oli Pastramia vasikanlihasta. Pääruuaksi oli sesongin kalaa Pellingistä. Siinä oli jotain hyvää vermuttivaahtoa päällä. Alkuruuan vaahdosta en tiedä mitä se oli.

Jälkiruuaksi oli crème brûlée ja sitruunasorbettia ja juotiin jotain likööriä, en muista mitä se oli, ehkä jotain vadelmaista.

Lakritsilla maustettu crème brûlée ja sitruunasorbettia
Crème brûlée seasoned with licorice and lemon sorbet
Kuva Satu Auvinen

Jonnan äitiä en ollut ennen tavannutkaan, ja meillä "vanhoilla" oli tosi hauskaa. Minä toimitin Satun "varaäidin" virkaa, siskoni, eli Satun äiti kun ei asu täällä lähistöllä.

Alkuruuan tullessa joku sanoi, että onkohan kokki sylkäissyt vaahtoisan syljen tuohon ruuan päälle! Hahhh... eikä edes mennyt ruokahalu siitä!

Ja sitten Jonna löysi hiuksen ruuasta! Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, ettei se ole hius, vaan "munankarva". Jonnalla jäi loppuruoka syömättä, mutta kuulemma ei tarvinnutkaan enempää.

Tämä on tarkkaa hommaa!

Tarjoilijalle kerrottiin asiasta, ja hetken kuluttua hän tuli kertomaan, ettei kysymyksessä ole hius, vaan juurikarva, eli kasviksen juuri. Hihhh... oliskohan ollut niin? Me vähän epäillään! Jonna halusi ehdottomasti pitää päänsä ja sanoi että se oli munankarva - ei hän sitä kuitenkaan tarjoilijalle sanonut. Minä siihen, että kokin oli pitänyt vähän "scratch scratch" ruuan laiton välissä, eli ihmekö tuo jos karva joutui alkuruokaan! Kyllä meitä taas nauratti.

Ja saatiinhan me ruokaan hyvitystäkin sen takia, vaikka tarjoilija sanoikin sitä juurikarvaksi, eli ihan luonnolliseksi ruuan osaksi. Siksi me vähän mietittiinkin, olisko se kuitenkaan ollut juurikarva!

Kokki työssään

Oli todella hauskaa, nauroimme niin että kyyneleet valuivat ja vatsalihakset saivat kyytiä. Oli kyllä todella piristävä reissu.

Mutta eihän se reissu tähän jäänyt. Satu asuu ihan lähellä Taidetehdasta, joten kävelimme sinne ravintolasta, ja istuimme juttelemassa ja joimme viiniä, tai siis kuka mitäkin suosi.

Sinne tuli muutama muukin Satun ystävä, ja aikamme istuttuamme oli aika lähteä "puumatunneliin". Joo, sellaiseksi nämä nuoret naiset sanoivat ravintola Barracudaa, johon menimme.

Satoi ihan kaatamalla mutta onneksi Päivi toimitti kuskin virkaa.

No, siellä "puumatunnelissa" oli kaiken ikäistä porukkaa, mutten minä ainakaan mitään puumatoimintaa huomannut, emmehän ole puumanaisia - en ainakaan tunnusta! ;)

Pitihän se vessakin kuvata! Siellä oli jännät valokirjaimet takaseinällä ja
korissa käsipyyhkeet, ei tarvinnut paperisia. Seinäkoukutkin erikoisia
noin moderniin sisustukseen. Mukavan näköinen paikka. 

Siellä sitten istuttiin pari tuntia ja sitten Päivi vei kotiin puolen yön maissa. Ihanaa kun pääsi autolla, siellä satoi edelleenkin.

Kiitos Päiville siitä!

Tai siis minä lähdin, en tiedä mihin aikaan muut lähtivät. Tiedä vaikka sitä puumatoimintaa olisi harrastettu sen jälkeen kun lähdin!  ;) Silloinhan siellä meno vasta alkoi! Minä olen niin vanha etten jaksa enää. Vaikka Jonnan äiti on vanhempi, hän on kai virkeämpi kuin Laali-muori!

Kaiken kaikkiaan mukava ilta, naurua ja puhetta riitti. Kiitos kaikille mukana olleille! Ja kiitos ruuasta Jonna! Se oli todella maittavaa!

Lisää leipää, vuoden ensimmäiset joulutortut ja tietokoneongelmia

Leivoin ensimmäiset joulutortutkin tälle vuodelle tänään ja  tein lopusta hapattamastani vaaleasta leipätaikinasta Pain au Levain-tyyppisen leivän, eli hapatin yön yli kylmässä.

Eilen leivoin siitä yhden leivän.Tänään tehdystä tuli hyvän näköinen, mutten ole vielä maistanut, se on vielä niin kuuma.

Tässä eilinen juttuni Pataleivästä.

Tein tällä kertaa ihan tavallisessa vuoassa. Taikinan tein siis torstai-iltana. Eli hapatusaika on ollut puolisentoista vuorokautta.

Tänään pitäisi lähteä lietsuun "tyttöjen" kanssa. Saapa nähdä kuinka pitkään vanha jaksaa! En ole ollut missään iltayhdeksää myöhempään tosi pitkään aikaan. Jaksankohan sen ohi tänäänkään?

Olen tänään pessyt kaksi koneellista pyykkiä ja päiväpeite siellä vielä hyrskyttelee koneessa. Muut ovat kuivaushuoneessa kuivumassa.

Ehtinevätkö kuivuakaan ennen viittä, jolloin pitäisi lähteä reissuun. Pitäisi ehtiä mankeloimaan lakanatkin. No, jos eivät ehdi niin otan kosteina kylppäriin kuivumaan, siellä on kuivausteline ja hyvin tilaa.

Tietokonekin sammuu vähän väliä! Pitäisi kai ostaa veronpalautuksista uusi pöytäkone, en oikein pidä läppäreistä, sellainen minulla kyllä onkin, mutten ole käyttänyt kuukausiin.

Bussissakin käytän älypuhelinta uutisten lukemiseen työmatkoilla, ja feisbuukkaankin. Kännyllä vaan on aika kenkku kirjoittaa.

Nyt kone alkoi taas sammahtelemaan, tai siis näyttö. Äkkiä  julkaisuun!

Mukavaa huomista Isänpäivää!

Nyt olen maistanut sitä leipää, ja on tosi hyvää, jos mahdollista, vieläkin parempaa kuin eilen tehty, eli kannatti nostattaa taikinaa jääkaapissa puolitoista vuorokautta!

Tästä voi tehdä patonkiakin.

Tässä pain au levain-tyyppisen leivän tekemisestä, jonka kirjoitin 2010, jolloin minulla ei vielä ollut tätä ruokablogia.

Leivon Pain au Levain-leipää tänään

Pataleipä

Innostuin tekemään nyt niin muodikasta pataleipää, Pain au Levain-tyyppistä, koska hapatin yön yli kylmässä.

Reseptin löysin Facebookin Etsi resepti-ryhmästä (liityin siihen itsekin) ja sitä kautta sitten pääsin itse reseptiin. Tässä linkki Habanerokitchen.comiin, mistä voit katsoa ainemäärät. Kuivahiivaa tarvitaan tosi vähän, ja se on minusta hyvä juttu. Vieläkin vähemmällä varmaan pärjäisi.

Leivinpaperi ruskistui loppuvaiheessa

Pataleivän teossa pitäisi olla rautapata, tai muu paksupintainen pata, esim. keraaminen. Mutta kun mun kaikki padat ovat Ahvenanmaalla - edelleenkin, - niin jouduin vähän tuunaamaan.

Vuorasin siis tavallisen kattilan Itäväylä- ja Uusimaa-lehdillä, siihen sitten leivinpaperi päälle, ja pläjäytin taikinapallon siihen, sitten kansi päälle ja uuniin! Ruuvasin lasikannesta nupin irti, ettei vaan sula uunissa.

Sekoitin ainekset (tein tupla-annoksen), annoin kohota muovisessa, kannellisessa laatikossa pari tuntia, sitten laitoin laatikon jääkaappiin, koska se joutui muhimaan siellä yli 24 tuntia. Muuten sen pitäisi antaa nousta huoneen lämmössä. Koska tämä on niin paljon pain au levain-tyylinen leipä, uskalsin laittaa jääkaappiin, koska sitä tehdessä niin tehdään.

Tässä taikina juuri tehtynä, ei vielä noussut

Ja tässä nousseena. On siinä pieni ero! 

Nyt olen syönyt maistiaiset, ihan liian kuumana, tietenkin! Mutta oli tosi hyvää!

Jätin toisen puolen taikinasta vielä nousemaan jääkaappiin, ja paistan leivän huomenna. Saa nähdä onko paljon makueroa.

Tässä Itäväylä ja Uusimaa-lehdet! 

Mulle kävi vähän köpelösti sen leivän kanssa, kun otin kannen pois, ja annoin vielä paistua, että pinta ruskistuisi. Pinnassa oli korkealle nousseita repeämän reunoja, ja ne mustuivat, mutta eipä se makuun vaikuttanut! Rapsuttelin pahimmat mustat pois!

Myös leivinpaperi kärvähti, olisi pitänyt leikata ne ylimääräiset reunat pois ennen paistamista. Nyt tuoksahtaa leipä ja kärynnyt paperi keittiössä! Mutta makuelämystä se ei pilannut!

Tässä linkki seuraavana päivänä tehtyyn uuteen juttuun Lisää leipää..., jonka tein samasta taikinasta. On siinä muutakin juttua.

Halloween-keksit. Säikähdyttävä idea?

Kuva Knitting Daily-sivulta., Alkuperäisestä kuvasta
en tiedä, koska näitä samoja kuvia löytyy aika monta. 

Kiitos somen, tarkemmin sanottuna Facebookin, sain tänne taas jutun juurta, se on ollut vähän tiukassa viime aikoina. En ole keksinyt mitään kivoja ruokia, kun asun yksin, enkä viitsi laittaa itselleni ja Pimu-koiralle ruokia, jotka sitten voisin kuvata ja kirjoittaa reseptin tänne.

Nämä hämähäkkikeksit olisivat varmaan hauska idea Halloween-juhliin, ja ensisäikähdyksen jälkeen varmaan naurattaisikin. Tietenkin tarjoajan pitäisi ensin teeskennellä säikähdystä, kun "huomaa" hämähäkit keksissä!

Suklaakeksit (The New York Times Chocolate Chip Cookie) 

Ainekset:
Noin 9 dl vehnäjauhoja
1 1/4 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl merisuolaa tai muuta karkeampaa suolaa, kai se tavallinenkin käy
noin 3 dl voita, miel. suolatonta
noin 3 dl ruskeaa sokeria, fariinisokeria, tms.
2,5 dl tavallista hienoa sokeria
2 isoa kananmunaa
2 tl vaniljatiivisettä, kai se pulverikin käy
0,5 kg suklaarouhetta

Sekoita jauhot, ruokasooda, leivinjauhe ja suola kulhossa, ja aseta sivuun.
Sekoita talouskoneessa voi ja molemmat sokerit kunnes seos on kuohkeaa.

Lisää munat. Sekoita joukkoon vaniljasokeri, tai –tiiviste.

Laske nyt talouskoneen kierrosnopeus alhaiseksi, ja lisää kuivat aineet, sekoita kunnes ainekset ovat sekoittuneet kunnolla, älä vaivaa. Sammuta kone ja sekoita suklaarouhe taikinaan varovasti. En tiedä kuinka työlästä tämä olisi tehdä ilman talouskonetta.

Laita taikina jääkaappin 1-1,5 vuorokaudeksi.

Paistaminen:

Lämmitä uuni noin 180 asteeseen. Ota taikinaa lusikalla leivinpaperilla vuoratulle pellille, jätä sopiva väli, koska taikina leviää pellillä kuumentuessaan. Paista noin 10-12 minuuttia.

Kun otat keksit pois uunista, vedä hammastikulla kuvioita suklaaseen (tämän voi tehdä niin kauan kuin suklaa on vielä sulaa), niin että suklaarakeet näyttävät hämähäkeiltä.

Käänsin tämän reseptin englannista, mitat olivat amerikkalaisia, mutta muunsin ne meidän standardeihin.

Ja tässä Pimu-koira (keltaiset valjaat) leikkii Kevätkummun koirapuistossa muiden koirien kanssa.

Paahtopaistia, lohkoperunoita ja chilikastiketta

Poikani ja miniäni tulivat meille kylään pitkästä aikaa viikonlopuksi. Heidän mukanaan on myös Nalle, koirani Pimun äiti. Mikä ilo siitä syntyikään, kun koirat kohtasivat! Sitä oli kiva katsoa.

Oli todella mukavaa kun sain nähdä perheeni pitkästä aikaa, siitä on melkein tasan neljä kuukautta kun näimme viimeksi. 

Poikani Jan teki eilen hyvää ruokaa. Sain istuutua ruokapöytään, jossa olikin jonkun toisen laittamaa ruokaa. Ja se maistui todella hyvältä! On se mukavaa joskus ettei itse tarvitse laittaa ruokaa, vaikka ruuan laitto onkin mukava harrastus.

Poika ja miniä Jenni ovat kasvattaneet chilejä ja toivat niitä tullessaan. Ne ovat eri vahvuisia miedosta tuliseen ja he saivat eräältä nettitutultaan hiukan lisää erilaisia. On tämä sosiaalinen media tosi kiva, ei siinä ole vain huonoja puolia, kuten monet sanovat!

Ahvenanmaalla asuessamme kuivasimme chilit itse, ja taidankin tehdä niin niille, joita jäi vielä jäljelle.

Chilikastike on nopea tehdä, ja siitä tulee maukasta. Tykkään tulisesta ruuasta, vaikka tästä ei tullut hirmuisen "hottia" kuitenkaan!

Ainekset:

• paahtopaistia
• kesäkurpitsaa
• lohkoperunoita
• erilaisia itse kasvatettuja chilejä (saa niitä kaupastakin)
• sipulia
• paprikaa
• valkosipulia
• tomaattia
• appelsiinituoremehua ja sitruunamehua
• vettä
• perunajauhoja
• hiukan sokeria, siirappia, hunajaa tai hillosokeria
• suolaa
• mustapippuria
• soijakastiketta
• etikkaa

Laita lohkoperunat uuniin paistumaan, ennen kuin alat tekemään kastiketta ja mausta ne mieleiseksesi.

Pilko vihannekset pieniksi (ei kesäkurpitsaa!), laita kattilaan, lisää hiukan appelsiinituoremehua ja sitruunamehua. Kiehauta, lisää sitten vesi, johon on lisätty perunajauho. Kiehauta taas. Lisää sokeri, siirappi, hunaja tai hillosokeri (poika käytti hillosokeria) ja liraus etikkaa. Mausta vielä suolalla, mustapippurilla ja soijakastikkeella mieleiseksesi. Pidä kastike lämpimänä.

Veden ja perunajauhon määrän voi säätää sen mukaan, kuinka paljon vihanneksia on. Kastikkeesta pitäisi tulla sopivan paksua, mutta silti juoksevaa.

Leikkaa paahtopaisti ohuiksi siivuiksi, ja paista ne nopeasti, niin etteivät kuivu, ja sisus jää vaaleanpunertavaksi. Hiukan suolaa ja mustapippuria päälle.

Leikkaa kesäkurpitsa isohkoiksi kuutioiksi ja pikapaista ne, mausta suolalla ja mustapippurilla. Tässä menee vain muutama minuutti, pannun pitää olla kuuma, ja paista mieluiten pikkutilkassa ruokaöljyä niin että kuutiot saavat pintaan hiukan väriä ja lämpenevät. Niitä ei saa paistaa liian kauan, koska niistä tulee silloin lötköjä, niiden pitää olla rapeita.

Tarjoa paahtopaisti lohkoperunoiden, pikapaistettujen kesäkurpitsakuutioiden ja chilikastikkeen kera. Meillä tehtiin vielä tavallinen salaatti lisäksi. Jotain näistä lisukkeista voi jättää poiskin, esim. kesäkurpitsakuutiot sinällään ovat jo salaatti. Tähän voisi tietenkin kuumentaa vielä minitomaatteja lisäksi kesäkurpitsakuutioiden joukossa, jos jättää salaatti kokonaan pois.

Itse yritän syödä kevyesti, joten arkioloissa jätän lohkoperunat pois, kesäkurpitsa riittää niiden sijaan mainiosti. Mutta juhla on aina juhlaa ja silloin saa syödäkin vähemmän terveellisesti! Tämän ruuan lisukkeeksi joimme etelä-afrikkalaista merlot/shiraz-punaviiniä!

Kastiketta jäi sen verran, että saan tehtyä siitä lounaseväät töihin, se sopii hyvin esim. riisin kanssa hapanimeläkastikkeen sijasta.

Paahtopaististakin jäi sopiva pala, leikkasin sen ohuiksi suikaleiksi ja lisäsin chilikastikkeeseen ja kuumensin kastikkeen. Laitoin sen sitten kuumaan lasipurkkiin ja suljin kannen tiiviisti, jotta se säilyisi hyvin jääkaapissa ensi viikkoon.

Nalle-mamma vasemmalla ja Pimu oikealla.Pitkän metsälenkin
jälkeen olikin kiva mennä syömään pojan laittamaa ruokaa. 

Nalle (vas.) ja Pimu. Nalle on jo harmaantunut,
se täyttää kohta 11 v, mutta on tosi pirteä koira vielä.