Jannen kebabliha

Tämä kuva on otettu viime kevättalvella.
Unohdin ottaa kuvan lihapötkylästä. Ja ruoka-annosta
ei ole vielä tehty tästä lihapötköstä.

Jannen resepti, tämä on yksi hänen bravuureitaan! Janne on poikani Jan Sergejeff.

• 1 - 1,2 kg naudan jauhelihaa (porsaan jauhelihaa tai sekajauhelihaa)
• 25-30 g (n. 2-3 rkl) aromisuolaa, saa mukavan maun samalla. Tavallinen suolakin on ok, muttei ihan noin paljon.
• 25-30 g (noin 0,5 dl) mustapippurirouhetta, ruokalusikallinen kaupan mustapippurirouhetta painaa noin 6 g, itse myllyllä rouhittu ehkä hiukan enemmän. 
• 1 tl kuivattua chiliä (minä jauhan morttelissa itse kuivatun, erittäin väkevän chilin).
• Muutama kynsi puristettua valkosipulia (tai 2-4 tl jauhettua, kuivattua valkosipulia, EI rouheena. Rouheen voi jauhaa morttelissa tai pippurimyllyllä. Minä käytin rouhetta, jonka hienonsin morttelissa.
• Tilkka oliiviöljyä, voi jättää poiskin, varsinkin jos on porsaan- tai sekajauhelihaa.

Jos haluat väkevämpää tai laimeampaa, säädä mausteita mieleiseksesi.  Huomaa että tämä ohje on joidenkin mielestä tulinen, vaikka tässä on vähemmän näitä tulisia mausteita kuin suositellaan. Tuolla määrällä valkosipulia maku ei tunnu, eli jos haluaa reilun valkosipulin maun, voi lisätä sitä!

No niin, tässä sitten Itsenäisyys-
päivän illallinen tällä kertaa, iskender-
versiona. Jalapeno puuttui, unohtui ostaa!

Kaikki ainekset sekoitetaan erittäin hyvin, melkeinpä tahnaksi (yleiskone, tehosekoitin tai sähkövatkain taikinakoukuilla, käsin on vähän työlästä, mutta toimii jos vaivaa tosi kauan). Painellaan seoksesta ilmat pois kunnolla.

Sitten taikina rullataan vaikkapa kahdeksi poikittaisen uunipellin pituiseksi pötköksi (läpimitta noin 5 cm, kääritään tiukasti folioon ja uuniin noin neljäksi tunniksi. Lämpö 80-100 astetta. Reiät folion pohjaan, että neste valuu ulos. Laita pötköt vuokaan, tai uunin ritilälle. Jos uunin ritilälle, laita alle uunipelti, etteivät nesteet karkaa uunin pohjalle.

Kun liha on jäähtynyt, siitä on helppo siivuttaa ohuen ohuita siivuja, koska lihasta tulee kiinteää, se ei saa olla murekemaista, vaan hyvin paljon kiinteämpää. Tulee hyvää, jos paistaa siivut ennen tarjoilua. Meillä jää monesti tämä toinen pötkö ja vähän siitä ensimmäisestäkin pakkaseen seuraavaa ruokailukertaa odottelemaan.

Tarjotaan pitaleivän tai leipäkuutioiden, maustekastikkeiden, salaatin ja turkkilaisen, paksun jugurtin kera. Jugurtti taittaa mukavasti tulista makua.

Salaatti

• Puolikas kiinankaali (tai jäävuorisalaattia)
• 2-4 tomaattia, tai muutama kirsikkatomaatti
• 10 cm kurkku
• Sipulirenkaita
• Jalapenoa tai peperonia

Poista kaalista kova kanta ja suikaloi.Viipaloi kurkku. Leikkaa tomaatit lohkoiksi, poista siemenet, jottei tule liikaa kosteutta. Paloittele tomaatit sopiviksi paloiksi. Poistetut siemenet voi käyttää toisenlaisessa salaatissa, tai vaikkapa bolognese-kastikkeen lisukkeeksi. Tällä kertaa minä söin ne palat. Kirsikkatomaateista en poista noita siemeniä, käytän sellaisenaan.

Lihan kastikkeeksi voi käyttää vaikkapa tulista salsakastiketta, kaupasta saa valmista. Meillä Janne tekee itse, siten meillä on joka kerta hiukan eri makuista kebabkastiketta.

Valkosipulikastike

Sekoita seuraavat ainekset keskenään:

• 1-2 dl turkkilaista jugurttia
• Pari-kolme valkosipulin kynttä puristettuna
• Hiukan basilikaa, tai muuta maustetta mielen mukaan. Näitähän voi aina vaihdella.
• Mustapippuria myllystä, reilu teelusikallinen
• Suolaa, 0,5-1 tl.

Ja sitten syömään eli tee näin:

Lämpimään pitäleipään laitetaan ohuen ohuita kebablihasiivuja, tulista salsakastiketta, salaattia, sipulirenkaita, salaatinkastiketta ja jugurttia sekä jalapeno.

tai

Iskender

Kuutioidaan lämmin pitaleipä (muukin vaalea leipä käy, vaikka paahdettu paahtoleipä), päälle ohuen ohueksi siivutettua kebablihaa aimo keko (siivut voi paistaa pannulla kuumaksi), sitten päälle tulista salsakastiketta ja lopuksi raita paksua jugurttia. Lautaselle viereen jalapeno ja salaattia sekä sipulirenkaita, päälle vaikkapa valkosipulikastiketta. Kaupan valkosipulikastike käy myös, mutta kotona tehty on aina parempaa, ja reseptikin on superyksinkertainen.

Leivon leivon leipäsiä...

Hapatettu, yksinkertainen vehnäpatonki Pain au Levain-tyyliin:

Jättileipä, noin 28 cm läpimitaltaan.

Tein eilen vehnähapanleipätaikinan hapattumaan. Tänään sitten leivoin sen leiviksi ja paistoin. Tuli erittäin hyvää!

En tehnyt patonkeja, vaan vuokaleipiä. Minulla ei ole sellaista patonkipeltiä, mikä on aaltomainen, ja tätä taikinaa ei voi leipoa, se on niin löysää.

Tee näin: 

Tee tavallisen patonkiohjeen mukainen taikina, mutta vähemmän vehnäjauhoja ja hiivaa (noin 1/3 vähemmän hiivaa).  1,2 nestelitran taikinaan laitoin vajaat kaksi pussia kuivahiivaa. Sekoitan aina suoraan veteen.

Tee hyvin löysä taikina. Laita sekaan muutama gramma ruishapanjuurta tai aidon ruisleivän muruja. Jos ei ole niin älä laita mitään. Hapattuu se kuitenkin. Lisää myös tilkka sokeria tai hunajaa tai siirappia hiivan ruuaksi, jotain ruokalusikallinen tai pari. 

Vaivaa taikina kunnolla muutama minuutti, koneella se käy kätevästi. Mutta voi sen käsinkin vääntää. Koneella tulee parempi, jos vaivaa reilun ajan, mutta tulee siitä hyvä ilman konettakin kunhan jauhot ja muut ainekset ovat hyvin sekoittuneet, tai vaikkapa vain sekoittamalla ainekset hyvin keskenään.

Laita taikina suureen, suljettavaan, öljyttyyn astiaan. Anna nousta huoneen lämmössä noin tunnin verran, kääntele taikinaa sinä aikana. Laita sitten taikina jääkaappiin tai muuhun viileään tilaan yön yli. Minä laitoin yöksi ulos, vaikka olikin nollakeli, kävi miinuksellakin, eihän taikina tykkää ollenkaan huonoa jos vaikka jäätyykin. Kestää vain aikansa lämmetä ja alkaa taas nousemaan. 

Minä nostatin kahdessa astiassa, tein nimittäin
melkein 2,5 nestelitran annoksen taikinaa. Ohjeissa
on yleensä puoli litraa. Kuplii hyvin!

Tarkista välillä ettei pursua yli, ravista tai käännä taikinaa jos alussa nousee liikaa. Kun taikina on jäähtynyt tarpeeksi, se ei enää nouse kovin paljon. En käynyt tarkistamassa koko yönä, eikä ollut pursunnut yli.

Ota taikina huoneen lämpöön vähintään neljä tuntia ennen paistamista seuraavana päivänä. Kun taikina on taas noussut reippaasti, ja kuplii, ota sopivan kokoisia paloja taikinasta vuokaan, minä teen noin 500-600 grammaisia (riippuu vuoasta). Tänään tein reilut 600 grammaa per vuoka, tein myös yhden tosi suuren, tuplamäärä taikinaa, isoon, laakeaan piirakkavuokaan.

Pieni pyöreä, ja voita. Olipa hyvää!

Anna nousta vähintään tunnin verran liina päällä. Minä teen aina niin löysää taikinaa ettei sitä voi leipoa, siitä tulee parasta leipää, olen testannut.

Otan vain palat ja lätkäisen vuokaan ja tasoittelen siinä öljyisillä tai märillä käsillä. Vuoraan vuoat aina leivinpaperilla, niin ei varmasti tartu.

Kun leipä on noussut vuoassa lähes tuplaksi, leikkaa patonkeihin saksilla pieniä viiltoja poikittain, varovasti ettei lässähdä. Tänään tein pyöreitä leipiä, enkä viiltänyt ollenkaan. Ei silti tullut isoja kuplia.

Paista 250-275 asteessa ensin noin 10 min ilmankierto päällä, jos ei ole kiertoa paista sitten ilman, tietenkin.

Laske sitten lämpötilaa 220:een ja paista toiset 10 min. Minä yleensä nostan vielä kerran lämmön 275 asteeseen ja laitan ilmankierron päälle noin kymmeneksi minuutiksi. Laitan monta patonkia uuniin yhtä aikaa.

Joskus patongin pohja on vaalea, joten käännän patongin vuoassa pohja ylöspäin ja paistan sillä tavalla sen viimeisen kymmenminuuttisen. Minun uunini on aika huono, mutta siihen saa korkean lämpötilan mikä on hyvä.

Paistoaika riippuu paljon uunista ja vuoasta.

Leivän maku on täysin erilainen kuin hapattamattoman leivän, ja huiman paljon parempaa!

Keitetty naudan kieli

Nyt on naudan kieli hiljalleen kiehumassa.

En onnistunut olemaan ostamatta tätä naudan kieltä, jonka huomasin lähikaupassa, se oli ainoa. Harkitsin kuitenkin aika kauan, nimittäin se kieli oli jättiläiskokoinen, 2,2 kiloa! Ostin se lopulta, vaikka hintaa tuli parikymppiä, koska kaupasta on yleensä vaikeaa löytää kieltä. Se on kuitekin herkkuani, se oli varmaan jäänyt myymättä siksi kun se oli niin suuri.

Ainekset


Minun versioni:

• vettä
• laakerinlehtiä
• suolaa
• porkkanaa
• sipulia
• kokonaisia mustapippureita
• puoli pussia vihannessekoitusta
• reilusti valkosipulirouhetta, ei ollut tuoretta valkosipulia kotona (harvinainen moka!)
• arabialaista yrttisekoitusta, Koukou Sabzee, jossa on tilliä, persiljaa, korianteria, purjoa ja valkosipulia.
• keittojuureksia ei ollut joten en lisännyt, muuten olisin laittanut esim. palsternakkaa.

Kypsä, keitetty kieli. Ei ole hirveän herkullisen näköistä
ennen kuin se on siivutettu nätisti.

Nestettä sen verran, että kieli peittyy, maustetaan aika vahvasti, mielen mukaan.

Keitetään kieltä jotain 3-4 tuntia. Sitten kun se on kypsä, nyljetään pintanahka pois, se irtoaa tosi helposti. Sen jälkeen asetetaan kieli kelmussa tai muovipussissa esim. pitkänomaiseen leipävuokaan, paino päälle, ja jäähtymään esim. jääkaappiin, tai ulos, nyt on sopivan viileää ulkonakin. Kunhan vain naapurin kissat eivät pääse käsiksi siihen.  

Onhan tuo kieltämättä vähän erikoisen näköistä, mutta kun siivuttaa leivän päälle, tai paneeraa pihviksi, se ei ole ollenkaan pahan näköistä, ja maistuu todella hyvältä.

Tässä kieli painon alta otettuna, oli
muuttunut kivan kiinteäksi.

Kun kieli on jäähtynyt sitä voi käyttää esim. leikkeleenä, tai siitä voi paistaa pihvit. Esim. jos leivittää noin sentin siivun ihan tavanomaisesti ja paistaa voissa, siitä tulee hyvää.

Minun "kieleni" on joka kerta hiukan erilainen, kun teen erilaisia kokeiluja mausteiden kanssa. Koskaan ei ole ollut "erittäin hyvää" huonompaa! Voi johtua siitäkin, että minä tykkään kaikenlaisista mausteista, ja kokeilen rohkeasti. Ja olen syöppö! Kaikki maistuu, muttei puolivalmis tai valmis eines kovin hyvin. Itse valmistettua sen olla pitää!

Nunnanpieruja ja perunoita

Wikipedia

Perunoiden keittäminen

Kuminoita taikka tinjamia ei ole sekaan panemista, enempää kuin muitakaan kryydejä, sillä ne' huonontaavat perunoiden maun.
Kaikkein paras on keittää perunoita höyryssä, sillä se ei hävitä niin paljon puita eikä aikaa kuin vedessä keittäminen; perunat tuleevat myös sillä lailla paremman makusiksi.

Tämä tapahtuu seuraavalla lailla: Padan pohjalle' kaadetaan tuumaa vahvalle' vettä, sen päälle' lasketaan vahvasta rautalangasta kudottu tihku häkki, jonka päälle' kaadetaan perunoita pata täyteen.

Padansuu peitetään mär'ällä kankaalla ja lasketaan päälle' hyvin sopiva kansi.

Valkia pitää aina pidettämän niin padan alla, ett'ei liekki ollenkaan laitoin pääse.

Pidettäköön myös perunat muutama tunti vedessä, ennen kuin pataan pannaan.

Jos leivottuja aineita tahdotaan kypsentää tina- taikka posliini-astioilla uunissa, niin pannan ne' suoloilla priiskotetuille' vahvoille' rauta-pelleille', jotka estäävät astiat särkymästä.

Agricolan Kokki-Kirja Kannattaa käydä lukemassa!

Tämä sivu on linkkinä myös tuolla oikealla puolella olevassa "Links-linkit"- listassa.

Tässä eräs ruokalaji, jonka nimi ei oikein  houkuttele.

Nunnanpieru 
(lainaus Raholan syötäviä sanoja-blogista Ruokasanasto.net

Tämäkin löytyy tuosta oikean sivupalkin linkkilistasta.

Varsinkin eteläisessä Saksassa tunnetaan tämä meikäläisen munkin lähisukulainen erityisesti paastonajan leivonnaisena, mutta niitä syödään yleisesti ympäri vuoden. Nimen Nonnenfürzchen synnystä on tietysti paljon tarinoita. Kuten kaikkien hiukankin 'rumien' nimien tapaksessa, tällekin nimelle on siveellisempi selitys. Sen kerrotaan alunperin olleen nunnekenfurt, joka on vanha keskialasaksilainen, suunnilleen "nunnan herkkua" tarkoittava sana, nykysaksaksi Nonnenfürtchen, siis t-kirjaimella eikä z:lla kirjoitettuna.

Eräs tarina kertoo, että Elsassissa, nykyisin kai oikeammin Alsacessa sijaitsevan Marmoutierin nunnaluostarinabbedissa tunnettiin Ranskan parhaana kokkina. Monet ohikulkevat kirkonmiehet käyttivät tilaisuutta hyväkseen mennäkseen syömään abbedissan herkkuja. Eräänä päivänä odotettiin luostariin Toursin arkkipiispaa ja keittiössä tehtiin lujasti töitä. Kuvankaunis, hurskas, lahjakas ja taitava noviisinunna Agnes oli juuri sekoittelemassa taikinaa, kun hän vahingossa pieraisi oikein kunnolla. Tulisijan yläpuolella lentelevät enkelit alkoivat heti kolistella kattiloita peitelläkseen ääntä, mutta Agnes hämmentyi niin, että tuli pudottaneeksi lusikallisen taikinaa tulella kiehuvaan rasvaan. Kaikkien yllätykseksi alkoi taikinapallo laajeta ja kypsyi kohisten herkulliseksi leivonnaiseksi. – Tarinan heikko kohta on, että Marmoutierissa ei tietääkseni ole koskaan ollut nunnaluostaria, vain munkkiluostari.

Toinen, hiukan siistimpi tarina kertoo, että eräällä aterialla tuotiin pöytään iso vadillinen munkkeja. Eräs herkkusuupappi kiirehti ottamaan itselleen suurimman sanoen "Minä otan tämän itse abbedissan tekemän".

Kiinalaiset dumplingsit

Tänään laitoinkin kiinalaisia dumplingseja. Sain idean Decapitated-sivulta. Siellä on vaikka kuinka paljon herkullisia reseptejä. Eli en kirjoita ohjeita tähän vaan voitte mennä linkin kautta katsomaan, jos ohje kiinnostaa.

On se kyllä hiukan näpertämistä, ainakin alkuun. Sitten se menikin jo rutiinilla, kun oli tehnyt parikymmentä sellaista.

Tein minä muutakin ruokaa tänään. Laitoin eilen herneet likoamaan ja tänään sitten keitin niitä muutaman tunnin, lihaa ja mausteita tietenkin lisukkeeksi. On se todella hyvää itse keitettynä.

Ostin eilen lihatuotteita jotka olivat alennuksessa, koska tänään oli viimeinen myyntipäivä. Laitoin tästä lihasta sitten hernekeittoon kahdenlaista lihaa.

Sitten paistoin uunissa porsaan karréta. Nyt onkin viikonlopun ruoka laitettu, eli saan laiskotella. Tai oikeastaan en, pitää purkaa vintin rappusten alusta, että saa sinne uuden eristyksen. Pihallakin olisi töitä.

Omppuviiniä ja hiivantappoa

Viini kauniissa pullossa.
Saa odottaa jouluun.
Äiskältä peritty kello
siinä mittaa aikaa.

Noniin, tänään onkin pullotettu omppuviini!

"Poika!" oli käymässä olohuoneen nurkassa muutaman viikon, olisko ollut kolme, ja sitten siihen laitettiin hiivantappo- yms. aineet. Sitten "Poika" sai selvitä siellä nurkassa.

Ei ei ei! En minä pullottanut, en laittanut käymään, en tappanut hiivoja enkä tehnyt mitään muutakaan "Pojalle". Kaiken tämän teki minun poika avovaimonsa avustuksella.

Osaan viinistä poika laittoi hiukan sokeria, osa jätettiin aivan kuivaksi, tykkään kuivasta viinistä.

Poika on siis tehnyt viinin alusta loppuun, minä vain tein mehut, taisi se poikakin muutaman litran höyrystää.

Omenamehuun laitettiin vettä sekaan, ja nestettä tuli kaiken kaikkiaan noin 25 litraa. Sitten "Poika" sai seistä olohuoneen nurkassa säädetyn ajan, ennen kuin hiiva tapettiin jollakin rikkiyhdisteellä (muistaakseni se on jotain sellaista).

Oops!
Mitähän noissa pusseissa on?

Sitten muutama päivä lepoa. Hiivat molskahtivat pohjaan ja niin viini olikin valmista lapottavaksi pulloihin.

Tänään oli siis pullotus! Enkä minä pannut tikkua ristiin, tai no, hain minä kaksi jääpalaa pakkasesta, jäähdytin pikkulasillisen sitä kullankeltaista ja erittäin kirkasta viiniä.

Mitä varten jäähdytys!
No sitä varten kun join sen viinin, ja se maistui hyvältä!  ☺

Yksi pullo kaapissa.
Kuvausteknisistä syistä! ☺

Taitaapi olla viinisokeria.

✿✿✿ 11.11.11 ✿✿✿

Onnea Jenni!
 ____/)___/)______./¯"""/')

¯¯¯¯¯¯¯¯¯\)¯¯\)¯¯¯'\_„„„,\)

Eilen olikin hieman erikoinen päivämäärä ja kaiken lisäksi Jenni, miniäkokelas, poikani avovaimo siis, täytti vuosia.

Halusin juhlistaa sitä tekemällä täytekakun ja hänen mieliruokaansa, joka on myös minun mieliruokaani. Kuvissa näkyvät ruusut ovat hänelle ostamiani.

Tilasin myös pojan laittamaan nuudeleita, hän laittoikin riisinuudeleita. Ostin mereneläviä kaupasta ja hän laittoi niitä sitten nuudelien seuraksi. Olikin hyvää.

Laitoin alkuruuaksi avokaadoa, keitettyä kananmunaa, majoneesi-creme fraiche-kastiketta. Katkaravut ja mäti kuuluivat tietenkin asiaan. Osin levämätiä tavallisen sijaan, ihan kokeilumielessä, ja siksikin, kun se oli halvempaa. Kiinnosti, miltä se maistui.

Täytekakun tein ohjeella, jossa oli mielestäni tosi paljon kananmunia. Kakusta tuli kauniin mallinen, koristelun jälkeen se ei sitten ollutkaan ihan niin kaunis!

Kakkutaikina

• 6 kananmunaa
• 3 dl sokeria
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl perunajauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljasokeria

Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi ja vaaleaksi, lisää kuivat aineet varovasti sekoittaen.

Kaada taikina voideltuun vuokaan. Itse käytin pyöreää vuokaa, mutta esim. suorakaiteen muotoinen, vajaan puolen uunipellin kokoinen vuoka on myös hyvä vaihtoehto.

Paista 175 asteessa, hiukan uunin keskitasoa alempana, kunnes kakku on täysin kypsä. Minun uunissani siihen meni reilu tunti. Alensin lämpöä loppuvaiheessa, ja laitoin silikonisen leivin"paperin" kakun päälle, ettei se paistu liikaa pinnasta. Anna jäähtyä.

Tästä kakusta tuli tosi suuri, meille olisi riittänyt jos olisi laittanut vain puolet aineksista. Olisi kyllä voinut puolittaa kakun ja laittaa toinen osa pakkaseen mutta en hoksannut silloin.

Täyte:

• 2,5 dl (1 purkki) Flora vispiä
• 2 dl (1 purkki) maitorahkaa
• 1 dl kermaviiliä tai creme fraichea
• 200-300 g marjoja. Minä käytin mustikoita, seassa hiukan vadelmia. 
• 50 g kriikunahilloa (itse tehtyä). Tätä laitoin siksi, että se on hieman hapokasta ja antoi hiukan kirpeän maun
• Hiukan sokeria (oman maun mukaan)
• Hiukan vaniljasokeria (omn maun mukaan)

Vatkaa Flora vispi timmiksi vaahdoksi, lisää sekaan rahka ja kermaviili. 

Murskaa mustikat haarukalla, lisää ne vatkaamaasi seokseen. Mausta sokereilla maun mukaan. Marjojakin voi käyttää enemmän tai vähemmän, aivan miten itse haluaa.

Leikkaa kakku pariin osaan. Kostuta hiukan maidolla. Levitä sitten joka kerrokseen täytettä.

Vaahdota vispikermaa, ja kuorruta kakku sillä. Laita päälle marjoja. Minä sirottelin marjojen päälle vielä tomusokeria metallisiivilän läpi. Anna vetäytyä jääkaapissa pari kolme tuntia.

Alkuruoka - Avokaado ja keitetty kananmuna

Halkaise avokaado pitkittäin. Ota pois iso kivi. Sivele pinnat sitruunalla, etteivät mustu. Keitä kananmunat koviksi.

Kastike avokaadolle:

Sekoita hiukan majoneesia ja desilitra creme fraichea, jauha mustapippuria myllystä, purista sekaan sitruunamehua. Lisää katkarapuja seokseen. Silppua punasipuli pieniksi ja lisää osa silpusta seokseen. Jätä osa tarjottavaksi sellaisenaan.

Aseta avokaadon puolikas lautaselle. Täytä kolo kastikkeella, laita muutama irtokatkarapu koristeeksi, purista hiukan sitruunaa päälle ja koristele tillin tai persiljan oksalla. Minä laitoin korintin oksan, kun ei ollut muuta. 

Kastike kananmunalle:

Sekoita majoneesiin hiukan creme fraichea (suhteet siis toisin päin kuin avokaadon kastikkeessa). Lisää hiukan sitruunaa ja hiukan mustapippuria, voi jättää poiskin.

Aseta halkaistut kananmunan puolikkaat avokaadon viereen. Laita puolikkaiden päälle leväkaviaaria noin teelusikallinen.

Pursota tai lusikoi kastike kaviaarin ympärille. Purista kaviaarin päälle muutama tippa sitruunaa. Laita vielä lautaselle sipulisilppua. 

Tästä tuli tosi hyvää ruokaa, alkuruokana se oli jopa aika iso, kun avokaadot olivat isoja.

Alkuruualle joimme vaaleanpunaista kuohuviiniä. 

Pääruoka:

• Riisinuudeleita
• Tuoreita, vihreitä papuja, haricot verts
• mereneläviä (ostin pakastettua irtotavaraa, mustekalaa, simpukoita ja katkarapuja)
• Simpukka jossa toinen kuoren puolikas paikoillaan sekä liha

Keitä nuudelit ohjeen mukaan, keitä myös simpukka jossa on kuori.

Wokkaa merenelävät kypsiksi, lisää pavut joko kokonaisina tai paloiteltuina. Lisää soijaa. Lisää sitten nuudelit ja wokkaa nopeasti. Tarjoile niin, että lihainen simpukankuori on päällimmäisenä, senkin päälle voi tirskauttaa vähän sitruunaa. 

Tämä ei näytä kovin kauniilta kuvassa, mutta maistui hyvälle. Mausteeksi tai kastikkeeksi käy thai chili-kastike oikein mainiosti! Ja sitten voi tietenkin tirskauttaa vähän soijaa jos tykkää siitä enemmänkin. Tämän ruuan kanssa jatkoimme kuohuviinin juomista, sitä kun oli kokonainen pullollinen ja alkuruualle meni vain lasillinen eli noin 12-15 senttilitraa.

Jälkiruoka:

Kakkutäytettä tuli niin paljon, että sitä jäi reilusti, joten tein siitä jälkiruokaa. Murskasin vain lisää mustikoita  ja sekoitin, lisäsin myös hiukan sokeria ja kriikunahilloa. Asetin nätisti kristallilaseihin, muutama marja päälle ja pursotin kermavaahtoa ympärille. Oli hyvää! 

Jälkiruualle joimme Sandeman Old Invalid portviiniä. Olikin tosi hyvää, pitkän pitkästä aikaa!

Leväkaviaari oli hyvää, ei kyllä huomaa, ettei se ole aitoa, jos ei tiedä.

En ymmärrä miksi tällä kertaa sain noin huonoja kuvia, mutta kyllähän niistä näkee mitä on laitettu.