Paella Completa - sangriaa - juustoa - paholaisenkakkua!

Tänään syötiinkin sitten paellaa, tuli tosi hyvää!

Poika teki sitä, mutta myös minä katselin vähän reseptejä. Kotikokilta poika löysi oikein hyvän, mutta halusin katsoa myös espanjalaiselta reseptisivulta, ja löysinkin useita. Eivät ne eronneet juurikaan Kotikokin resepteistä, joten meni vähän kaiken sekoitteluksi. Ja hyvää tuli!

Täältä katsoin reseptin "oikeat" ainekset. Vaikka olivat ne ihan oikeat Kotikokissakin, mutta halusin olla varma asiasta!
cocinavino.com

Täältäkin katsoin vähän ideoita ja luin paellan historiaa.
www.recetapaella.com

Ostin eräänä päivänä meren eläviä kaupasta, siinä oli mustekaloja simpukoita ja katkarapuja. Oli pari tosi söpöä minimustekalaakin! Se oli sellainen impulssiostos, joita harrastan hyvin harvoin.

Kauppaan oli ilmestynyt sellainen pakasteallas, joissa oli eri lokeroissa erilaisia äyriäisiä. Minä sitten kauhoin sieltä joka lokerosta vähän jotakin, aivan kuin irtokarkkeja! Oli mielestäni aika edullista, kun maksoi vain 8,90 €/kilo. Tykkään kaikesta tuollaisesta. Aloin sitten myöhemmin miettimään mitä ruokaa siitä voisi laittaa. Ensin ajattelin että nuudeleita ja äyriäisiä, mutta sitten välähti, ettei meillä ole tehty paellaa kai koskaan. Ja sanoin siitä pojalle. Hänhän innostui ja halusikin sitten laittaa sen, minun ei tarvinnutkaan vaivautua.

Oli kiva kun ei tarvinnut vaivautua, kun olin ihan poikki.

Raahasin nimittäin puutarhakalusteet tänään pikkutalon kellariin, eikä se niin yksinkertaista ollutkaan! Kun pikkutraktorista (ruohonleikkuri) oli rengas puhki, aioin ottaa kottikärryn, siitäkin oli rengas puhki! Ihan kuin joku olisi sabotoinut! Millä minä sitten raahaan ne kalusteet 50 metrin päähän, ajattelin? 

No, mulla välähti - pojalla on hitsauskärry, josta se on poistanut pullot, tein siihen sellaisen alustan ja raahasin sitten sillä jokaisen kalusteen yksitellen sinne pikkutalon kellariin. Ne tuolit ovat tosi raskaita ja isoja, oli kolme puutarhapöytääkin, ja yksi pienempi työpöytä ja sitten kukkaruukkuja, rautaisia patoja yms. Mutta nyt ne ovat siellä ja terassi tyhjänä. Jeeeesssssss!

Oli se vähän raskasta, kun se raahaaminen ei ollutkaan niin helppoa kuin luulin. Se hitsikärry on aika raskas kömpelys, kaksi pyörää, ja raskas kuin peeveli, täyttä rautaa! :D

Nyt meinaskin olla sitten iskiasvaivaa, ja nyt joudun kävelemään vähän vinossa! Minä pölijä taas rehkin niin ettei kroppa kestä! En minä ikinä opi, vaikka muka itseäni oppivaiseksi kehunkin! No, se siitä, jatketaan mieluummin ruuan parissa eikä minun selkävaivoissa!

Ainekset ja teko-ohjeet Kotikokista: Paella - Kotikokki.net

Käytin kuitenkin katkarapujen sijasta siis tuota äyriäissekoitusta, joka olikin oikein onnistunut ratkaisu! Sahrami tai kurkuma olisi antaneet väriä riisiin, mutta unohdettiin ostaa sellaista. Makuunhan ne eivät juurikaan vaikuta. Elitarvikeväriäkin käyttävät espanjalaisissa resepteissä.

Paella maistui aivan samalle kuin sitä Espanjassa syödessäni.

Poika teki myös sangriaa ruualle, tottakai - kuten kuvista näkyy! 

Myöhemmin, kun olimme toipuneet liiasta syömisestä, poika tarjosi juustoja. Tällaisia juustoja en ollutkaan ennen maistanut, en edes tiennyt olevan olemassa.

Eli Saint Albrayn punahomejuustoa ja Pestorosso gouda-juustoa. Tämä pestorosso maistui ihan bolognesekastikkeelle tai pizzalle! Oli bolognesekastikkeen värinenkin! Punahomejuuston homeen väri oli hennon punertava, oikein hyvää juustoa. Oli se pestorossokin hyvää, mutta ensin yllätti se maku! Nuo tikkumaiset juustot ovat ihan tavallista tilsit-kermajuustoa.

Juustot poika tarjosi viinirypäleiden ja kahdenlaisten keksien kera. Tarjoiluun kuului myös itse tekemiäni hilloja, appelsiini- ja kriikunahillo. Oli kyllä tosi hyvä jälkiruoka!

Leivoin tänään paholaisenkakunkin pitkästä aikaa.

Tein myös tällä viikolla hapatettua patonkia 8 kappaletta. On se kyllä hyvää, ihan eri makuista kuin happamaton. Kannattaa siis pitää taikina suljetussa astiassa noin vuorokauden verran kylmässä ennen kuin leipoo patongeiksi. Laitoin ruisleivän juurta ja hieman siirappia että nousee hyvin ja tulee sopivan hapanta.

Ihanan makuiset ja helppotekoiset fajitakset! Fajitas, easy and tasty!

Great tasting fajitas from STERNO'S BBQ - mainiolta maistuvat fajitakset STERNO'S BBQ-blogista

Tein tänään tuon linkissä olevan ohjeen mukaan fajitaksia. Olipa hyviä, eikä ruoka sisällä paljon E-numeroita, koska tein kaikki tuoreista aineksista! En ole koskaan syönyt noin hyviä fajitaksia, vaikka olenkin tehnyt monta kertaa itse. Suosittelen! Helppoa kuin mikä!

I made fajitas today, check the link, there you can see the recipe! Tasty! I recommend! Very easy to make!

Omenapiirakka ja vaniljakastike - Mammas äppelpaj

Tänään oli vapaapäivä ja teki mieli jotain hyvää - vaikka omenapiirakkaa, mutten jaksanut alkaa vispaamaan ja vatkaamaan enkä ottamaan yleiskonetta enkä edes sähkövatkainta esille. Laiskamato kaiversi ja vähän väsykin. Iltapäivällä kun poika tuli kotiin, sanoin hänelle, että tekisi mieli omenapiirakkaa tai jotain.

Hän siihen, että tee sitä mitä hän teki eräänä päivänä, se on helppoa eikä tarvitse sotkea monta astiaakaan.

No, minähän innostuin  ja hain esiin sadonkorjuujuhlilta (Skördefest) saadun reseptin. Lumparlandin K-Extra-kauppa, Matboden, tarjosi sitä piirakkaa juhlien kunniaksi kaikille asiakkaille ja se olikin hyvää. Poika teki sitä heti samalla viikonlopulla, kun olimme käyneet siellä juhlilla.

Meillä riittää edelleenkin noita omenoita, joten ei tarvitse säästellä. Olen höyrystänyt omenamehua pakkaseen litrakaupalla eikä omenoista näy tulevan loppua.

Tässä resepti kuvattuna

Tumpeloinkaan ei voi epäonnistua tämän piirakan tekemisessä! Tämän valmistus on siis todella yksinkertaista!

Tarvittavat ainekset: 

• Omenoita  - reilusti (reseptissä sanotaan, että pitää kuoria, minä vain pesen omenat, en kuori)
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 dl sokeria
• Voita tai margariinia (noin 150 g)

Tee näin:

Voitele matalan piirakkavuoan pohja, minä voitelin sulalla voilla.

Levitä reilusti omenasilppua/siivuja pohjalle, vähintään parin kolmen sentin kerros.

Sekoita sokeri ja jauhot keskenään ja levitä seos omenakerroksen päälle, tasoita vähän.

Höylää sen jälkeen suoraan voi/margariinipaketista voisiivuja kanneksi, niin että voi peittää pinnan kokonaan. Yksi kerros riittää.

Paista uunin keskivaiheilla, 200 asteessa, noin 20-30 min. Anna paistua kunnes pinta on rapean ja kauniin ruskea, minun uunissa siihen meni noin 30 minuuttia.

Jotkut sanovat että voita on valtava määrä, mutta ei se ole niin. Minun isoon 30 sentin vuokaan meni 150 g. Kun tekee murotaikinan, siihen menee paljon enemmän voita. 

Yksinkertainen vaniljakastike

• 3 dl maitoa
• 1 kananmuna
• 2 tl perunajauhoja (jos haluaa paksua, pitää laittaa vähän enemmän)
• 2 tl sokeria (voi säätää maun mukaan)
• 2 tl vaniljasokeria (voi säätää maun mukaan)

Laita maito ja kananmuna kattilaan, vispaa munan rakenne rikki. Sekoita perunajauhot ja sokerit (sokerit voi lisätä valmiiseenkin kastikkeeseen)

Keitä liedellä koko ajan sekoittaen (varo pohjaan palamista), kunnes kastike pulpahtaa kerran.

Nosta kattila vaikka tiskialtaaseen kylmään  veteen, ja vatkaa kunnes seos on jäähtynyt. Tässä ei mene monta minuuttia.

Kaada kastike tarjoiluastiaan. 

Tarjoile omenapiirakan kanssa. Tämä sopii jälkiruuaksi, tai vaikkapa kahvinkin kanssa.

Vaniljajäätelö sopii myös hyvin omenapiirakan seuralaiseksi.

Vinkki: minä olen hieman kärsimätön tällaisten hiljalleen lämpimäksi vispattavien kanssa, kuten tämä vaniljakastike. Minä tein niin, että sekoitin kananmunan, sokerit ja perunajauhot yhteen desiin maitoa, mikrotin loput 2 maitodesiä niin kuumaksi kuin yli kiehumatta saattoi. Laitoin lieden levyn päälle, sekoitin tämän kuuman maidon siihen kylmään muna/jauho/sokeriseokseen koko ajan vispaten. Ei tarvinnut seistä niin kauan vispaamassa, ja tuli ihan yhtä hyvää. 

Appelsiinimarmelaadi

Ostin reilu viikko sitten isoja, ihanan näköisiä appelsiineja. Ne osoittautuivat kuitenkin kamalan vaikeiksi kuoria ja olivat melko happamiakin. Ne jäivät syömättä, ja "kypsymään". Tänään testattiin taas, ja ihan samanlaisia. Minä sanoin pojalle, että olin ajatellut tehdä niistä marmelaadia, jos eivät muutu makeammiksi.

No, poikahan alkoi heti kuorimaan ja paloittelemaan niitä marmelaadia varten, ja minäkin sitten kuorimaan niitä. Janne raastoi yhden tai kahden appelsiinin kuoret mukaan.

Kuva: Jan Sergejeff

Ja eiku palat kattilaan, muutama desi vettä ja hillosokeria melkein appelsiinien painon verran. Sitten keitin massaa noin 15 min. Steriloin lasipurkit uunissa keittämisen aikana.

Otin lusikallisen marmelaadimassaa asetille keittämisen puolessa välissä, laitoin jääkaappiin jäähtymään, ja tarkistin rakenteen, hyvä oli.

Koska marmelaadiin jäi isohkoja apelsiinin paloja, hienonsin ne tehosekoittimella siinä kattilassa. Tässä pitää olla varovainen, ettei massaa roisku päälle.
Sitten vain kuumiin purkkeihin ja kansi kiinni. Tämän pitäisi säilyä huoneen lämmössäkin, jos on kunnolla steriloidut purkit ja kannet ja massa yli 70-asteista kun laittaa sen purkkiin.

Ok, laitetaan reseptikin (laitan sen määrän mitä itse tein)

860 g kuorittuja ja paloiteltuja appelsiineja, saavat mielellään olla happamia
750 g hillosokeria
3 dl vettä
1-2 appelsiinin raastettu kuori
Voi lisätä sitruunaakin, tai sitruunamehua veden sijasta, jos haluaa. Nämä appelsiinit olivat niin happamia ettei sitruunaa tarvinnut.

Nämä ainekset sekoitetaan ja kiehautetaan, annetaan pulputtaa noin 10-15 minuuttia liedellä.
Tehosekoittimella voi hienontaa jos haluaa hienorakenteista marmelaadia.

Tästä tuli 1,5 litraa marmelaadia, riittää pitkäksi aikaa.

Omenoita ja kriikunoita

Laite tuli postissa ja heti ekana kokeilin. Ja tulikin hyvää mehua. Nyt olen siis mehustanut useamman korin omenoita mehuksi sekä pakkaseen että pulloihin. 

Kypsiä kriikunoita, kriikunahilloa ja kriikunamehua

Omenat

Meille tulee tänä vuonna omenoita tosi paljon. Mietiskelin tuossa aiemmin, että mitähän tuohon keksisi, kun ei oikein viitsisi laittaa omenoista lihottavia leivonnaisiakaan koko ajan, omenasosettakin on jäljellä viime talvesta, kun emme käytä sitä kovin paljon.

Sitten ajattelin, että tuoremehua meillä menee, että jos yrittäisi korvata sen omenamehulla. Mutta kun ei ole mehumaijaakaan!

Eiku katsomaan netistä, missä myytäisiin mehumaijoja, en halunnut sellaista perinteistä, liedellä lämmitettävää, vaan sellaisen jossa on oma vastus, että voin mehustaa ulkona ja näin myös välttyä kosteilta höyryiltä.

Ja löytyihan sellainen saksalainen laite, Rommelsbacher NetAnttilasta, josta oli myös hyviä arvosanoja. Ja eiku tilaamaan.

Mehustan terassilla katoksen alla, joten höyryt menevät suoraan ulos. Ensimmäisen satsin tein sisällä, ja tuli aika paljon höyryä sisään, se kyllä tuoksuu hyvälle.

Poika ajatteli tehdä mehusta myös viiniä jouluksi. Pitäisi panna käymään piakkoin että ehtii. Mehua tuli yhdestä omenakorillisesta noin kolme litraa.

Lisäsin pullotettuun mehuun vähän natriumbentsoaattia, vaikka steriloin pullot ja korkit uunissa. Lisäsin litraa kohti noin 3 rkl sokeria. Kun juon mehua, sekoitan siihen noin puolet vettä, ehkä hieman enemmänkin.

Kriikunat

Kriikunoita meille tuli myös jonkin verran. Kriikuna on luumun alalaji, ja hedelmät ovat hieman pienempiä.

Omenapoimuri

Meillä ison tien toisella puolella pala tonttia, jotain 1200-1500 neliötä. Siellä ovat kriikunapuut päässeet villiintymään ja risuttumaan. Poika raivasi puustoa viime vuonna ja kävi viime viikollakin raivaamassa lisää, ja keräsi samalla kriikunoita omenapoimurilla, jonka miniän isä oli ostanut meille. Siinä on teleskooppivarsi, eli aika korkealta sai poimituksi. Minä olen poiminut tähän saakka vain omenapudokkaita, enkä ole käynytkään tuolla kriikunametsässä. Se on ihan oikeasti kuin metsä, siellä on kriikunapuita niin tiheässä. Pitää vieläkin varmaan raivata.

Niistä Janne teki ensin koeannoksen hilloa. Tuli tosi hyvää, joten minä sitten tein eilen lisää.

Omput ja omenapoimuri
niitä uhkaamassa

Kriikunahillo

2,6 kg kriikunoita
1 kg hillosokeria

Hillosokerin ohjeissa sanottiin että pitää käyttää sokeria ja hedelmiä yksi yhteen painon mukaan, eli olisi pitänyt käyttää 2,6 kg hillosokeriakin. Ja sanottiin myös että kevyeen versioon käytetään hedelmien painosta puolet hillosokeria .

Minä käytin kuitenkin vähemmän, eli 1 kg hillosokeria 2,6 kiloon hedelmiä. Suhteeksi tulee 1 kg hedelmiä ja 380 g hillosokeria.

Murskasin  kriikunoita hieman kattilassa, että pinta meni rikki, sitten sekoitin  hillosokerin. Siitä tuli paksua massaa (ei saa lisätä vettä), jonka sitten lämmitin juuri ja juuri kiehuvaksi. Annoin pulputtaa liedellä muutaman minuutin hiljalleen. Sekoitin välillä teräsvispilällä, että siemenet irtoaisivat. Ne irtosivatkin helposti. Mutta toinen asia oli sitten niiden pois kerääminen siitä massasta.

Otin reikäkauhalla massaa ja ravistelin vähän, että hedelmämassa meni läpi, sitten poimin siemenet kauhasta. Ei siiihen loppujen lopuksi mennytkään kauan aikaa, jokunen minuutti. Annoin kattilan olla liedellä sen aikaa kun keräsin siemenet pois, mutta napsautin virran pois päältä jo siinä vaiheessa kun luumut olivat kiehuneet 5-6 minuuttia. Laskin kiehumisajan siitä kun massa pulpahti eka kerran.

Laitoin lasipurkit ja niiden kannet uuniin sataan asteeseen jo tunnin puolitoista ennen keittämistä että sterilisoituvat kunnolla.

Sen jälkeen kaadoin kuuman massan purkkeihin ja kansi kiinni. Puolen tunnin kuluttua kannet alkoivat napsahtelemaan yksi toisensa jälkeen, se tarkoittaa sitä että kansi oli tiivis ja keskiosa vetäytyi sisään päin jäähtyvän massan aiheuttaman vakuumipaineen vuoksi.

Kriikunahillosta tuli aivan eri makuista kuin tuoreet, kypsät hedelmät. Keitettäessä hilloon syntyi happoa, ja se muistutti paljon viinimarjaa, ja on todella herkullista. Parasta hilloa mitä olen koskaan syönyt mukaan luettuna kaikki hillotyypit mitä olen tehnyt. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tein kriikunahilloa.

Minut yllätti se, että tästä hillosta tuli todella hapokasta, kun kypsä hedelmähän on kuitenkin hyvin mieto. Siksi epäilinkin tulisiko tästä ollenkaan hyvää hilloa. Pidän hieman hapokkaasta hillosta, enkä tykkää hirveän sokerisista, tässä kriikunan maku tulee mukavasti esiin, kun sokeri ei peitä sitä.

Poika teki myös mehua näistä, ja siitä tuli aika lailla punaista viinimarjamehua muistuttavaa, sekä maultaan että väriltään. Siitä tuli paljon vahvempaa kuin omenamehusta, ja enemmänkin alkuperäiseen tuoreiden hedelmien painoon verrattuna. Tämän joutuu laimentamaan varmaankin 1 osa mehua ja ainakin 3 osaa vettä, on se niin vahvaa ja hapokasta.

Päivitys: Tein vispipuuroa kriikunamehusta, ja siitä tuli todella herkullista. Yleensähän se on totuttu tekemään puolukoista, mutta tästäkin tulee vähintään yhtä hyvää.

Lehtipihvirullat ja punajuurinyytit

Tänään tein lehtipihvirullia kermakastikkeessa ja alkuruuaksi punajuurinyyttejä ruohosipuliöljyn kanssa.

Punajuurinyytteihin sain inspiraation tästä blogista: Appelsiineja ja hunajaa - klikkaa tätä!

Siivuta kypsytetyt punajuuret (kaupasta saa valmiita, kokonaisia, ovat hyviä) ja asettele lautaselle talouskelmun päälle kuvan mukaan. Tiputa muutama pisara balsamiviinietikkaa ja ruokaöljyä siivujen päälle. Laita täyte keskelle, ja kerää varovasti nätiksi, pyöreäksi nyytiksi. Laita jääkaappiin hetkeksi. Nyytti ei sitten aukea, kun asetat tarjolle, ja poistat muovikelmun.

Minulla ei ollut niitä aineksia mitä tuossa blogin ohjeessa on, joten käytin vuohen valkohomejuustoa ja suolattuja cashew-pähkinöitä. Tuli tosi hyvää! Ja alkuruoka on myös kauniin näköinen!

Punajuurinyytille voisi tehdä ihan tavallisen rosollikastikkeen, olisi sitten kauniin pinkki ruoka. Harmi kun en muistanut ottaa kuvaa, kun tein näitä rosollikastikkeen kanssa tarjottavaksi.

1 dl kuohukermaa

1 dl kermaviiliä

1 dl maitorahkaa

punajuurilientä

sokeria, suolaa, ja ehkä vähän sinappiakin

Vaahdota kuohukerma ja sekoita siihen loput ainekset, ja kastike on valmis.

Lehtipihvirullat

• lehtipihvejä
• kermaa
• oliivi- tai rypsiöljyä

Täyte:

• noin 200 g tuorejuustoa (Philadelphia tai jotain muuta) tai jotain homejuustoa (tuorejuustoon voi esim. lisätä pienen pieneksi silputtua pekonia ja herkkusienisilppua)
• ruohosipulia, tai salaattisipulia, silputtu sipulinvarsikin käy oikein mainiosti
• mustapippuria
  

Lehtipihvien pitää olla ohuita, jos ovat liian paksuja niitä voi nuijia ohuemmiksi.

Sekoita tuorejuustoon kaikki ainekset haarukalla. Laita pari ruokalusikallista jokaisen lehtipihvin päälle. Kierrä rullalle, ja kiinnitä hammastikulla jos tuntuu siltä. Laita paistinpannuun kuumaan öljyyn sauma alaspäin. Paista pinta ruskeaksi molemmin puolin.

Nosta rullat pois ja aseta ne kattilaan tai uunivuokaan. Lisää paistinpannuun kermaa ja mausteeksi suolaa, musta- ja valkopippuria. Kiehauta. Kaada sitten liharullien päälle.

Laita vuoka uuniin (tai kattila miedolle lämmölle, niin että kerma juuri ja juuri kiehuu).

Kypsytä noin 15-20 minuuttia sen jälkeen kun kerma on alkanut kiehumaan.

Kypsennyksen aikana voi keittää perunoita lisukkeeksi, tai vaikkapa laittaa ranskalaiset tai lohkoperunat uuniin vuoan seuraksi.

Kermakastikkeeseen tulee selvästi homejuuston maku, jos käyttää sitä rullien täytteenä. Mielestäni se on hyvä maku, mutta kaikki eivät pidä siitä, joten homejuuston sijasta voi käyttää ainoastaan maustamatonta tuorejuustoa. Minä käytin tänään 1/3 vuohen valkohomejuustoa ja 2/3 Philadelphia-tuorejuustoa. Tuli selvä homejuuston maku tähänkin versioon.

Tarjoa ensin alkuruoka sellaisenaan, ja sitten lehtipihvirullat salaatin ja keitettyjen perunoiden kanssa. Minulla ei ollut perunoita kotona, joten tein ranskalaisia. Salaatin tein tavallisista aineksista, ja tarjoilin myös muutaman parsatangon lisäksi.

Salaatin kastikkeeksi tarjosin ruohosipuliöljyä johon sekoitin sitruunaa ja siirappia sekä pyöräyksen mustapippuria. Ruohosipuliöljynkin ohje on tuossa yllä mainitussa blogissa. Kannattaa käydä katsomassa! Siellä on kivoja ohjeita!

Sushi

Perjantai-ilta.

Sushitarjotin Sushibussista

Misokeitto

Ajattelin tehdä tänään tuorejuustolla täytettyjä häränlihakääryleitä ja punajuurinyytin alkuruuaksi. Mutta suunnitelmat muuttuivat. Nimittäin poika soitti, ja sanoi, että hän ja avovaimonsa järjestävät ruuan tänään.

Ja tulikin sellaista ruokaa mitä en ole koskaan syönyt kotona! Nimittäin sushia. En kyllä ole muutenkaan syönyt sitä usein, ehkä pari kertaa, yhden kerran elokuvayhtiön erään elokuvan ensi-illassa.

Nuoret olivat käyneet ostamassa sushia lisukkeineen Sushibussen-nimisestä ruokapaikasta/bussista. Se on uusi täällä Ahvenanmaalla ja siirtyy paikasta toiseen, mutta on sillä pari vakipaikkaa, missä se on määrättyinä aikoina.

Poika teki siihen alkuruuaksi misokeittoa, joka oli todella maukasta. Juomaksi oli valkoviiniä, italialaista Soavea, ja tietenkin sakea.

Sushibussen kotisivu - Klikkaa tätä!

Oli tosi kivaa, kun ei tarvinnut muuta kuin istahtaa pöytään!

Oli muuten hyvää, mutta wasabin kanssa saa olla varovainen! Se on tuo vihreä tahna lautasen reunalla.

Sake ja soave

Voi että nämä kuvat on joskus vaikea järjestää järkevästi!