Lisää leipää, vuoden ensimmäiset joulutortut ja tietokoneongelmia

Leivoin ensimmäiset joulutortutkin tälle vuodelle tänään ja  tein lopusta hapattamastani vaaleasta leipätaikinasta Pain au Levain-tyyppisen leivän, eli hapatin yön yli kylmässä.

Eilen leivoin siitä yhden leivän.Tänään tehdystä tuli hyvän näköinen, mutten ole vielä maistanut, se on vielä niin kuuma.

Tässä eilinen juttuni Pataleivästä.

Tein tällä kertaa ihan tavallisessa vuoassa. Taikinan tein siis torstai-iltana. Eli hapatusaika on ollut puolisentoista vuorokautta.

Tänään pitäisi lähteä lietsuun "tyttöjen" kanssa. Saapa nähdä kuinka pitkään vanha jaksaa! En ole ollut missään iltayhdeksää myöhempään tosi pitkään aikaan. Jaksankohan sen ohi tänäänkään?

Olen tänään pessyt kaksi koneellista pyykkiä ja päiväpeite siellä vielä hyrskyttelee koneessa. Muut ovat kuivaushuoneessa kuivumassa.

Ehtinevätkö kuivuakaan ennen viittä, jolloin pitäisi lähteä reissuun. Pitäisi ehtiä mankeloimaan lakanatkin. No, jos eivät ehdi niin otan kosteina kylppäriin kuivumaan, siellä on kuivausteline ja hyvin tilaa.

Tietokonekin sammuu vähän väliä! Pitäisi kai ostaa veronpalautuksista uusi pöytäkone, en oikein pidä läppäreistä, sellainen minulla kyllä onkin, mutten ole käyttänyt kuukausiin.

Bussissakin käytän älypuhelinta uutisten lukemiseen työmatkoilla, ja feisbuukkaankin. Kännyllä vaan on aika kenkku kirjoittaa.

Nyt kone alkoi taas sammahtelemaan, tai siis näyttö. Äkkiä  julkaisuun!

Mukavaa huomista Isänpäivää!

Nyt olen maistanut sitä leipää, ja on tosi hyvää, jos mahdollista, vieläkin parempaa kuin eilen tehty, eli kannatti nostattaa taikinaa jääkaapissa puolitoista vuorokautta!

Tästä voi tehdä patonkiakin.

Tässä pain au levain-tyyppisen leivän tekemisestä, jonka kirjoitin 2010, jolloin minulla ei vielä ollut tätä ruokablogia.

Leivon Pain au Levain-leipää tänään

Pataleipä

Innostuin tekemään nyt niin muodikasta pataleipää, Pain au Levain-tyyppistä, koska hapatin yön yli kylmässä.

Reseptin löysin Facebookin Etsi resepti-ryhmästä (liityin siihen itsekin) ja sitä kautta sitten pääsin itse reseptiin. Tässä linkki Habanerokitchen.comiin, mistä voit katsoa ainemäärät. Kuivahiivaa tarvitaan tosi vähän, ja se on minusta hyvä juttu. Vieläkin vähemmällä varmaan pärjäisi.

Leivinpaperi ruskistui loppuvaiheessa

Pataleivän teossa pitäisi olla rautapata, tai muu paksupintainen pata, esim. keraaminen. Mutta kun mun kaikki padat ovat Ahvenanmaalla - edelleenkin, - niin jouduin vähän tuunaamaan.

Vuorasin siis tavallisen kattilan Itäväylä- ja Uusimaa-lehdillä, siihen sitten leivinpaperi päälle, ja pläjäytin taikinapallon siihen, sitten kansi päälle ja uuniin! Ruuvasin lasikannesta nupin irti, ettei vaan sula uunissa.

Sekoitin ainekset (tein tupla-annoksen), annoin kohota muovisessa, kannellisessa laatikossa pari tuntia, sitten laitoin laatikon jääkaappiin, koska se joutui muhimaan siellä yli 24 tuntia. Muuten sen pitäisi antaa nousta huoneen lämmössä. Koska tämä on niin paljon pain au levain-tyylinen leipä, uskalsin laittaa jääkaappiin, koska sitä tehdessä niin tehdään.

Tässä taikina juuri tehtynä, ei vielä noussut

Ja tässä nousseena. On siinä pieni ero! 

Nyt olen syönyt maistiaiset, ihan liian kuumana, tietenkin! Mutta oli tosi hyvää!

Jätin toisen puolen taikinasta vielä nousemaan jääkaappiin, ja paistan leivän huomenna. Saa nähdä onko paljon makueroa.

Tässä Itäväylä ja Uusimaa-lehdet! 

Mulle kävi vähän köpelösti sen leivän kanssa, kun otin kannen pois, ja annoin vielä paistua, että pinta ruskistuisi. Pinnassa oli korkealle nousseita repeämän reunoja, ja ne mustuivat, mutta eipä se makuun vaikuttanut! Rapsuttelin pahimmat mustat pois!

Myös leivinpaperi kärvähti, olisi pitänyt leikata ne ylimääräiset reunat pois ennen paistamista. Nyt tuoksahtaa leipä ja kärynnyt paperi keittiössä! Mutta makuelämystä se ei pilannut!

Tässä linkki seuraavana päivänä tehtyyn uuteen juttuun Lisää leipää..., jonka tein samasta taikinasta. On siinä muutakin juttua.

Halloween-keksit. Säikähdyttävä idea?

Kuva Knitting Daily-sivulta., Alkuperäisestä kuvasta
en tiedä, koska näitä samoja kuvia löytyy aika monta. 

Kiitos somen, tarkemmin sanottuna Facebookin, sain tänne taas jutun juurta, se on ollut vähän tiukassa viime aikoina. En ole keksinyt mitään kivoja ruokia, kun asun yksin, enkä viitsi laittaa itselleni ja Pimu-koiralle ruokia, jotka sitten voisin kuvata ja kirjoittaa reseptin tänne.

Nämä hämähäkkikeksit olisivat varmaan hauska idea Halloween-juhliin, ja ensisäikähdyksen jälkeen varmaan naurattaisikin. Tietenkin tarjoajan pitäisi ensin teeskennellä säikähdystä, kun "huomaa" hämähäkit keksissä!

Suklaakeksit (The New York Times Chocolate Chip Cookie) 

Ainekset:
Noin 9 dl vehnäjauhoja
1 1/4 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl merisuolaa tai muuta karkeampaa suolaa, kai se tavallinenkin käy
noin 3 dl voita, miel. suolatonta
noin 3 dl ruskeaa sokeria, fariinisokeria, tms.
2,5 dl tavallista hienoa sokeria
2 isoa kananmunaa
2 tl vaniljatiivisettä, kai se pulverikin käy
0,5 kg suklaarouhetta

Sekoita jauhot, ruokasooda, leivinjauhe ja suola kulhossa, ja aseta sivuun.
Sekoita talouskoneessa voi ja molemmat sokerit kunnes seos on kuohkeaa.

Lisää munat. Sekoita joukkoon vaniljasokeri, tai –tiiviste.

Laske nyt talouskoneen kierrosnopeus alhaiseksi, ja lisää kuivat aineet, sekoita kunnes ainekset ovat sekoittuneet kunnolla, älä vaivaa. Sammuta kone ja sekoita suklaarouhe taikinaan varovasti. En tiedä kuinka työlästä tämä olisi tehdä ilman talouskonetta.

Laita taikina jääkaappin 1-1,5 vuorokaudeksi.

Paistaminen:

Lämmitä uuni noin 180 asteeseen. Ota taikinaa lusikalla leivinpaperilla vuoratulle pellille, jätä sopiva väli, koska taikina leviää pellillä kuumentuessaan. Paista noin 10-12 minuuttia.

Kun otat keksit pois uunista, vedä hammastikulla kuvioita suklaaseen (tämän voi tehdä niin kauan kuin suklaa on vielä sulaa), niin että suklaarakeet näyttävät hämähäkeiltä.

Käänsin tämän reseptin englannista, mitat olivat amerikkalaisia, mutta muunsin ne meidän standardeihin.

Ja tässä Pimu-koira (keltaiset valjaat) leikkii Kevätkummun koirapuistossa muiden koirien kanssa.

Paahtopaistia, lohkoperunoita ja chilikastiketta

Poikani ja miniäni tulivat meille kylään pitkästä aikaa viikonlopuksi. Heidän mukanaan on myös Nalle, koirani Pimun äiti. Mikä ilo siitä syntyikään, kun koirat kohtasivat! Sitä oli kiva katsoa.

Oli todella mukavaa kun sain nähdä perheeni pitkästä aikaa, siitä on melkein tasan neljä kuukautta kun näimme viimeksi. 

Poikani Jan teki eilen hyvää ruokaa. Sain istuutua ruokapöytään, jossa olikin jonkun toisen laittamaa ruokaa. Ja se maistui todella hyvältä! On se mukavaa joskus ettei itse tarvitse laittaa ruokaa, vaikka ruuan laitto onkin mukava harrastus.

Poika ja miniä Jenni ovat kasvattaneet chilejä ja toivat niitä tullessaan. Ne ovat eri vahvuisia miedosta tuliseen ja he saivat eräältä nettitutultaan hiukan lisää erilaisia. On tämä sosiaalinen media tosi kiva, ei siinä ole vain huonoja puolia, kuten monet sanovat!

Ahvenanmaalla asuessamme kuivasimme chilit itse, ja taidankin tehdä niin niille, joita jäi vielä jäljelle.

Chilikastike on nopea tehdä, ja siitä tulee maukasta. Tykkään tulisesta ruuasta, vaikka tästä ei tullut hirmuisen "hottia" kuitenkaan!

Ainekset:

• paahtopaistia
• kesäkurpitsaa
• lohkoperunoita
• erilaisia itse kasvatettuja chilejä (saa niitä kaupastakin)
• sipulia
• paprikaa
• valkosipulia
• tomaattia
• appelsiinituoremehua ja sitruunamehua
• vettä
• perunajauhoja
• hiukan sokeria, siirappia, hunajaa tai hillosokeria
• suolaa
• mustapippuria
• soijakastiketta
• etikkaa

Laita lohkoperunat uuniin paistumaan, ennen kuin alat tekemään kastiketta ja mausta ne mieleiseksesi.

Pilko vihannekset pieniksi (ei kesäkurpitsaa!), laita kattilaan, lisää hiukan appelsiinituoremehua ja sitruunamehua. Kiehauta, lisää sitten vesi, johon on lisätty perunajauho. Kiehauta taas. Lisää sokeri, siirappi, hunaja tai hillosokeri (poika käytti hillosokeria) ja liraus etikkaa. Mausta vielä suolalla, mustapippurilla ja soijakastikkeella mieleiseksesi. Pidä kastike lämpimänä.

Veden ja perunajauhon määrän voi säätää sen mukaan, kuinka paljon vihanneksia on. Kastikkeesta pitäisi tulla sopivan paksua, mutta silti juoksevaa.

Leikkaa paahtopaisti ohuiksi siivuiksi, ja paista ne nopeasti, niin etteivät kuivu, ja sisus jää vaaleanpunertavaksi. Hiukan suolaa ja mustapippuria päälle.

Leikkaa kesäkurpitsa isohkoiksi kuutioiksi ja pikapaista ne, mausta suolalla ja mustapippurilla. Tässä menee vain muutama minuutti, pannun pitää olla kuuma, ja paista mieluiten pikkutilkassa ruokaöljyä niin että kuutiot saavat pintaan hiukan väriä ja lämpenevät. Niitä ei saa paistaa liian kauan, koska niistä tulee silloin lötköjä, niiden pitää olla rapeita.

Tarjoa paahtopaisti lohkoperunoiden, pikapaistettujen kesäkurpitsakuutioiden ja chilikastikkeen kera. Meillä tehtiin vielä tavallinen salaatti lisäksi. Jotain näistä lisukkeista voi jättää poiskin, esim. kesäkurpitsakuutiot sinällään ovat jo salaatti. Tähän voisi tietenkin kuumentaa vielä minitomaatteja lisäksi kesäkurpitsakuutioiden joukossa, jos jättää salaatti kokonaan pois.

Itse yritän syödä kevyesti, joten arkioloissa jätän lohkoperunat pois, kesäkurpitsa riittää niiden sijaan mainiosti. Mutta juhla on aina juhlaa ja silloin saa syödäkin vähemmän terveellisesti! Tämän ruuan lisukkeeksi joimme etelä-afrikkalaista merlot/shiraz-punaviiniä!

Kastiketta jäi sen verran, että saan tehtyä siitä lounaseväät töihin, se sopii hyvin esim. riisin kanssa hapanimeläkastikkeen sijasta.

Paahtopaististakin jäi sopiva pala, leikkasin sen ohuiksi suikaleiksi ja lisäsin chilikastikkeeseen ja kuumensin kastikkeen. Laitoin sen sitten kuumaan lasipurkkiin ja suljin kannen tiiviisti, jotta se säilyisi hyvin jääkaapissa ensi viikkoon.

Nalle-mamma vasemmalla ja Pimu oikealla.Pitkän metsälenkin
jälkeen olikin kiva mennä syömään pojan laittamaa ruokaa. 

Nalle (vas.) ja Pimu. Nalle on jo harmaantunut,
se täyttää kohta 11 v, mutta on tosi pirteä koira vielä. 

Hapanimeläkastiketta ja suklaakakkua

Tänään tein mikrokakun ja hapanimeläkastiketta. Ajattelin keittää riisiä, ja siihen tämä kastike sopii mainiosti. Palan kakkua söin iltapäiväkahvilla.

Ostin kaupasta Grillimestarin fajitas-maustettuja broilerin sisäfileitä. Viimeinen myyntipäivä oli lähellä, joten sain halvemmalla. Yleensä en osta valmiiksi maustettuja, kun ne eivät ole mielestäni hyviä, mutta tässä ratkaisi hinta. Tämä oli kyllä hyvää.

Pilkoin fileet pieniksi paloiksi ja paistoin kevyesti  (osan paistoin kokonaisina ja pakastin lounassalaatin lisukkeeksi) .

Varsinainen kastikeohje on tässä:

• 0,5 - 1 dl pöytäetikkaa, vaihtoehtoisesti valko- tai punaviinietikkaa, mitä sattuu olemaan kotona. Minä käytin tavallista 10 % etikkaa, halvinta sorttia mitä kaupasta saa.
• 5-6 dl appelsiinituoremehua
• valkosipulirouhetta tai tuoretta valkosipulia (voi jättää poiskin). Minä unohdin, ja jäi pois!  
• kaneli (ei ollut kotona, suurin osa mausteista edelleenkin Ahvenanmaalla!)
• punaista currytahnaa
• inkivääritahnaa
• kuivattua chiliä, voi siihen laittaa tuorettakin
• mustapippuria
• hunajaa, siirappia tai sokeria, käytin siirappia
• suolaa
• perunajauhoa suurustamiseen, muukin käy, esim Maizena tai joku gluteeniton jauho.
• wok-vihanneksia tai vihanneksia mistä itse tykkää.
• tomaattilohkoja - unohdin! Unohtelevainen päivä tänään siis!
• paprikaa, ei ollut kotona
• vihreitä papuja (haricot vert), ei ollut kotona
• sipulia, en yleensä laita, en tänäänkään

Tähän kastikkeeseen voi lisätä myös esim. jotain chutneytä. Teen sellaista itse erilaisista aineksista. Silloin ei tarvitse niin paljon noita aineksia mitä tuossa listassa on. Katso täältä.

Lista vaikuttaa pitkältä, mutta kaikkea voi jättää pois, kunhan perusaineet ovat kasassa. Tämä on nopea tehdä, kun on saanut ainekset kerätyksi pöydälle valmiiksi.

Kiehauta tuoremehu ja etikka, lisää mausteet ja makeuta mielen mukaan edellä mainituilla aineksilla. Minä en koskaan katso määriä, vaan laitan sen mukaan miltä tuntuu ja maistan välillä. Joskus laitan liikaa perunajauhoa, ja joudun sitten lisäämään tuoremehua ja etikkaa ja vihanneksia. Tulee joskus aivan liikaa kastiketta muttei koskaan ole vielä pilalle mennyt ja on maistunut. Loput voi pakastaa, tai säilöä purkkiin, kuten useimmiten teen.

Sekoita perunajauho tilkkaan tuoremehua ja sekoita kiehuvaan nesteeseen. Kiehauta, älä keitä. 

Lisää paistettu liha ja vihannekset. Ja taas, kiehauta, mutta älä keitä, koska vihannekset pehmenevät liikaa.

Kuumensin uunissa lasipurkkeja ja niiden kansia. Koska pakastekaappini on tosi pieni, säilön kastikkeen nyt lasipurkkeihin. Ne säilyvät muutaman viikon ellei kuukausiakin jääkaapissa, kun tulikuumiin purkkeihin laittaa kiehuvan kastikkeen. Voihan kastikkeeseen lisätä säilöntäainettakin, mutta minusta se on turhaa.

Kansi napsahtaa, kun neste jäähtyy. Siitä tietää että purkki on tiivis.

Vähästä minäkin ilostun! Kurkkusalaattini voitti elokuun parhaan vihannesreseptikisan

Tänään minulle soitettiin työpaikalle, ja mietin jo, että taasko joku lehtimyyjä soittelee kesken työpäivän. Olin jo vähällä keskeyttää ja kysyä, että mitä olet myymässä. Onneksi en keskeyttänyt!

Olen osallistunut erääseen reseptikisaan, ja nyt minulle soitettiin, ja sanottiin, että minun reseptini on valittu elokuun parhaaksi vihannesreseptiksi! Hauska juttu!

Tässä linkki sinne sivulle, mistä löytyy ilmoitus: Elokuun parhaaksi vihannesreseptiksi on valittu...

Siteeraus: "Lähetä reseptisi meille kuvan kera. Oli kyseessä liha-, kala- tai kasvisruoka, tärkeintä on, että reseptisi sisältää kurkkua, tomaattia, paprikaa, salaattia tai yrttejä. Kuukauden maukkain palkitaan Muru-keittokirjalla (arvo 28,90). Parhaat reseptit pääsevät vihannes.netin reseptiarkistoon.

Tietoa kampanjasta

Virkisty tuoreilla vihanneksilla -kampanjan tavoitteena on edistää kurkun, tomaatin, paprikan, salaattien ja yrttien käyttöä sekä antaa tietoa terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta.

Kampanjan järjestäjä: Kauppapuutarhaliitto ry. Kampanjaa on rahoitettu Suomen valtion tuella. Mukana on myös rahoittajayrityksiä."

Hehhh... mulla on halvat huvit ja ilot! Taidan silti ottaa lasillisen punkkua tämän kunniaksi!

Resepti on tässäkin blogissa. 

Kurkkusalaattia ja remouladekastiketta vai olisko tartar parempi sana tuolle?

Rakuunakananpoikaa... eiku rakuunaporsasta?

Nonnih, tänään ajattelinkin sitten laittaa ruuan ihan täydellisesti ohjeiden mukaan. Ohje on ruotsalaiselta reseptisivulta, jossa olen ollut jäsenenä vuosikausia. Saan sieltä aina viikkokirjeen. Tämän viikon viikkokirjeessä oli sitten tämä  Dragonkyckling.

Ja eiku laittamaan ruokaa! Tämän tekee noin vartissa!

Ensimmäiseksi huomasin, ettei lihapaketissa ollutkaan broilersuikaleita, vaan rypsiporsaan suikaleita. Olin kyllä ostavinani broilersuikaleita.

Sitten huomasin, ettei minulla ole dijon-sinappia, eikä skoonelaistakaan. No, se ei ollut mikään ongelma, sinappia oli kotona.

Sitten etikan piti olla 12-prosenttista, mulla oli 10. No, pikkuliraus vaan enemmän, eihän siinä mitään. Eikä mulla ollut hunajaakaan. Sekin ongelma ratkesi, minulla on aina siirappia kaapissa.

• 400 g suikaloitua kananpoikaa
• 1 rkl margariinia, itse käytin rypsiöljyä
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 1 dl vettä
• 2,6 dl ruokakermaa, itse käytin kermaa
• 0,5 kanaliemikuutiota
•  tl väkiviinaetikkaa

• 1 tl hunajaa, itse käytin siirappia
• 1 tl kuivattua rakuunaa (se on mielimausteeni, siksi tämä resepti pistikin silmään)
• 1,5 tl dijon-sinappia, minä käytin itse tehtyä tosi väkevää ja hiukan makeaa sinappia
• 1,5 tl skoonelaista sinappia, minä käytin Turun sinappia, vihreä
• 1 maustemitallinen valkopippuria
• hiukan suolaa, jos tuntuu siltä

1. ruskista lihasuikaleet öljyssä.
2. sekoita vehnäjauho veteen ja kaada se ja ruokakerma lihasuikaleiden päälle. Kiehauta koko ajan sekoittaen.
3. Mausta väkiviinaetikalla ja muilla mausteilla, mitä tuolla on lueteltu. Anna kiehua hiljalleen noin 3 minuuttia.

Mietin mitä laittaisin tuon kastikkeen kanssa, ja tulin siihen tulokseen, ettei minulla huvita syödä perunoita, riisiä eikä pastaa. Ja koska minulla on aina kesäkurpitsaa jääkaapissa, kutioin noin puolikkaan keskikokoisesta kesäkurpitsasta ja pikapaistoin rypsiöljyssä. Kurpitsapalat saivat vähän väriä pintaansa, eivätkä pehmenneet liikaa. Paistinpannun sivuun laitoin lämpenemään yhden tomaatin, jonka lohkoin neljään osaan. Kirsikkatomaatit ovat hyviä tähän tarkoitukseen kokonaisina, tai ihan pienet tavalliset. Päälle hiukan mustapippuria ja suolaa.

Tämä ruoka oli tosi hyvää, suosittelen! Ja kun kastikkeessa oli kermaa, mutta lisukkeena kesäkurpitsaa eikä pastaa, riisiä tai perunoita, ei tässä ole hirveästi kaloreitakaan. Vaikka voisihn niitä vähemmänkin olla!

Tämän kastikkeen maku oli hiukan sinappisen hapahko, ja kermaisen pyöreä, oli juuri sopivat määrät erilaisia aineksia. 

Teen tätä taatusti toisenkin kerran, mutta silloin teen kananpojasta, että voin vertailla!