sunnuntai 25. elokuuta 2013

Rakuunakananpoikaa... eiku rakuunaporsasta?

Nonnih, tänään ajattelinkin sitten laittaa ruuan ihan täydellisesti ohjeiden mukaan. Ohje on ruotsalaiselta reseptisivulta, jossa olen ollut jäsenenä vuosikausia. Saan sieltä aina viikkokirjeen. Tämän viikon viikkokirjeessä oli sitten tämä  Dragonkyckling.

Ja eiku laittamaan ruokaa! Tämän tekee noin vartissa!

Ensimmäiseksi huomasin, ettei lihapaketissa ollutkaan broilersuikaleita, vaan rypsiporsaan suikaleita. Olin kyllä ostavinani broilersuikaleita.

Sitten huomasin, ettei minulla ole dijon-sinappia, eikä skoonelaistakaan. No, se ei ollut mikään ongelma, sinappia oli kotona.

Sitten etikan piti olla 12-prosenttista, mulla oli 10. No, pikkuliraus vaan enemmän, eihän siinä mitään. Eikä mulla ollut hunajaakaan. Sekin ongelma ratkesi, minulla on aina siirappia kaapissa.
  • 400 g suikaloitua kananpoikaa
  • 1 rkl margariinia, itse käytin rypsiöljyä
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • 1 dl vettä
  • 2,6 dl ruokakermaa, itse käytin kermaa
  • 0,5 kanaliemikuutiota
  •  tl väkiviinaetikkaa
  • 1 tl hunajaa, itse käytin siirappia
  • 1 tl kuivattua rakuunaa (se on mielimausteeni, siksi tämä resepti pistikin silmään)
  • 1,5 tl dijon-sinappia, minä käytin itse tehtyä tosi väkevää ja hiukan makeaa sinappia
  • 1,5 tl skoonelaista sinappia, minä käytin Turun sinappia, vihreä
  • 1 maustemitallinen valkopippuria
  • hiukan suolaa, jos tuntuu siltä
  1. ruskista lihasuikaleet öljyssä.
  2. sekoita vehnäjauho veteen ja kaada se ja ruokakerma lihasuikaleiden päälle. Kiehauta koko ajan sekoittaen.
  3. Mausta väkiviinaetikalla ja muilla mausteilla, mitä tuolla on lueteltu. Anna kiehua hiljalleen noin 3 minuuttia.
Mietin mitä laittaisin tuon kastikkeen kanssa, ja tulin siihen tulokseen, ettei minulla huvita syödä perunoita, riisiä eikä pastaa. Ja koska minulla on aina kesäkurpitsaa jääkaapissa, kutioin noin puolikkaan keskikokoisesta kesäkurpitsasta ja pikapaistoin rypsiöljyssä. Kurpitsapalat saivat vähän väriä pintaansa, eivätkä pehmenneet liikaa. Paistinpannun sivuun laitoin lämpenemään yhden tomaatin, jonka lohkoin neljään osaan. Kirsikkatomaatit ovat hyviä tähän tarkoitukseen kokonaisina, tai ihan pienet tavalliset. Päälle hiukan mustapippuria ja suolaa.

Tämä ruoka oli tosi hyvää, suosittelen! Ja kun kastikkeessa oli kermaa, mutta lisukkeena kesäkurpitsaa eikä pastaa, riisiä tai perunoita, ei tässä ole hirveästi kaloreitakaan. Vaikka voisihn niitä vähemmänkin olla!

Tämän kastikkeen maku oli hiukan sinappisen hapahko, ja kermaisen pyöreä, oli juuri sopivat määrät erilaisia aineksia. 

Teen tätä taatusti toisenkin kerran, mutta silloin teen kananpojasta, että voin vertailla! 

15 kommenttia:

  1. Tein tänään edellisen ohjeesi mukaan gratiinia, laitoin riisin mukaan, mutta kesäkurpitsan paistamiseen laitoin liikaa öljyä. Hyvää tuli silti.

    Ihan toista asiaa: Oletko lukenut Ulla-Lena Lundbergin kirjan "Leo"? Sijoittuu Ahvenanmaalle, mm. Lemlandiin 1800-luvulle. Leo on purjelaiva ja merenkulusta siinä muutenkin kerrotaan, mutta erilaisista ihmiskohtaloista myös. Eräs tuttavani suositteli ja kirjaston kellarista se minulle haettiin, on ilmestynyt v. 1989.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä Ulla-Lena Lundbergin kirjoista on puhuttu paljon esim. kulttuuri- ja kirjastolautakunnassa, jossa olen, juuri minun asuinkunnassani Lemlandissa. Sieltähän se suuri merenkulkubuumi Ahvenanmaalla alkoi.

      Me kehitimme parin viimeisen vuoden aikana uuden kirjasen Lemlandin merenkulusta, tai me olimme osallisina "viran puolesta", historioitsija keräsi tiedot ja teki tekstit ja hankki myös kuvat siihen. Me myönsimme varoja ja olimme aktiivisesti mukana seuraamassa mitä siitä syntyy. Se olikin mielenkiintoista.

      Olen lukenut yhden näistä Lundbergin kirjoista. Pitäisi lainata ne muut joku päivä.

      Finlandiavoittaja Ulla-Lena Lundberg

      Poista
    2. Ai niin, se gratiini. Joo, siihen ei tarvitse paljonkaan öljyä, sitä saattaa lirahtaa helposti vähän liikaa. Mutta onneksi ruoka ei pilaantunut siitä! Kiva että sait inspiraation laittaa ruuan! :D

      Poista
  2. Eikös se rakuuna ollutkin hevosella liikkuva sotilas?
    Kumpikohan tässä on nyt päätynyt pataan, solttu vaiko humma?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, tyhmähän minä olen, kerroitkin lihan olleen porsasta! Voi solttu parkaa, RIP.

      Poista
    2. Hihhhh... minun isäni oli Hämeenlinnassa rakuunarykmentissä armeijassa, muttei ollut hevosten lähelläkään, vaikka hänellä olikin hieno, punaraitainen univormu. Hän oli morsettaja. Niin kuin hyvälle mandoliinin soittajalle sopiikin! :D

      Porsu oli ihan hyvää, usko pois! ;)

      Poista
    3. Enpä ole tuota hetkeäkään epäillyt, possu on aina hyvää joko "r".n kanssa taikka ilman!

      Poista
    4. Vai etkö kehdannut kirjoittaa "persu"?

      Poista
    5. Vai persu, en suosi persuja - kuten tiedät! ;)

      Poista
    6. Pasahti vaan mieleeni josko olisit ehkä tullut "järkiisi" muiden suomalaisten parissa!

      Poista
    7. Tiedoksi: Minä olen ollut suomalaisten parissa vuodesta 2004, kun muutin Ruotsista Ahvenanmaalle!

      Ja miten niin "tullut järkiisi"?

      Jos tarkoitat persuja, en voi koskaan olla sellaisten puolella, jotka ovat äärimmäisiä protektionisteja ja suvaitsemattomia - ja kun osalla on suorastaan fanaattisia ja rasistisia äärimielipiteitä.

      Karmeita sammakoita pääsee joidenkin persujen suusta harva se päivä ja puolue suvaitsee sellaisia henkilöitä ja jopa puolustaa...

      Ei ei ei... olen humaani enkä tykkää tuollaisesta, jopa natsismiin verrattavasta meiningistä.

      Mutta kyllä sinä tk minut tiedät - ja minä sinut. Varmaan laitoit viestin pieneksi provoksi! ;)

      Poista
  3. Sait sitten vahingossa vinkin venetsialais/muinaistuli-illaksi.
    Herkulliselta vaikuttaa, ehkä ensi vuoden muinaistuli-illaksi.

    Minä menin kauppaan ostamaan porsaanlihaa k.o. viikonlopuksi, mutta tulin lohen kanssa kotiin (tahallani, en vahingossa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lohi on hyvää!

      Enpä ole koskaan ollut muinaistuli-iltaa viettämässä! Se olisikin mielenkiintoista!

      Poista