Eksoottista lihaa ja entrecôte-pihvit

Olimme Ahvenanmaalla poikani kanssa pakkaamassa tavaroita lähes viikon. Toissa iltana myöhään tulimme Porvooseen takaisin.

Tänään poika sitten lähti ajelemaan takaisin kohti Oulua. Toivottavasti keli ei muutu liukkaaksi.

Ehdimme kuitenkin eilen käydä Lihasavustamo Lindroosilla Tyysterissä. Ikäviä kirjoitusvirheitä on kyllä tuo sivusto täynnä, mutta tuotteissa ei ole mitään vikaa!

Ostimme saunapalvattua (savustettua) kengurua ja hevosenlihaa sekä herkkukinkkua. Poika teki sitten mainiot välipalat näistä lihoista.

Ostettiin Lidlistä vielä goudakuorrutettuja sämpylöitä sekä vahvaa ja kovaa goudajuustoa. Leivän väliin sitten ohuen ohut siivu goudaa ja lisäksi ruukkusalaattia, majoneesia ja tomaattia, niin tulipa hyvä välipala. Eikä itse tarvinnut laittaa tikkua ristiin!

Pojan tekemät välipalat kengurusta, hevosesta
ja herkkukinkusta. Harmi kun kuva on hiukan samea. 

Illalliseksi poika teki entrecôte-pihvit. Ostimme lihan Viking Linelta paluumatkalla Ahvenanmaalta. Hän teki lihalle kermakastikkeen, jonka maustoi lempeästi goudalla sekä mustapippurilla, lisäsi siihen tietenkin lihan p

aistoliemen. Lohkoperunoita lisäksi ja punaviiniä juomaksi, niin illallinen oli täydellinen.

Oli mukava viikko, eikä kertaakaan tarvinnut laittaa ruokaakaan, poika hoiti sen homman suvereenisti!

Entrecôte 

Kenguru

Tultiin torstaina pojan kanssa Ahvenanmaalle hakemaan tavaroita täällä olevasta talosta, ja samalla siivotaan, kierrätetään ja heitetään tavaraa myös kaatopaikalle.

Nyt on siis tehty kaksi täyttä työpäivää ja yksi puolikas (torstai).

Kengurupihvi ja bearnaise-kastike. Lohkoperunat eivät
mahtuneet kuvaan. 

Joimme itsenäisyyden kunniaksi glögit eilen illalla ja tänään ajattelimme, että olemme ansainneet hyvän ravintolaillallisen. Joten lähdimme syömään Dinos Bar & Grill-nimiseen ravintolaan. Se on sopivan rokki paikka meille molemmille. Sisustus on musta, ja seinillä on kuvia edesmenneistä rokin legendoista.

Olemme ennenkin käyneet Dino's Bar & Grillissä, ja sinne mentiin myös nyt, koska tiesimme, että siellä ei voi pettyä ruuan suhteen.

Ruokalistalla olikin uusi ruoka, eli kengurupihvi. Me molemmat tilasimme sen. Ja minä otin lohkoperunat lisukkeeksi, sekä bearnaise-kastiketta. Lohkoperunat oli tehty ravintolassa jättikokoisista perunoista.

Baarin puoli

Kysyin tarjoilijalta ensin, minkä tyyppistä lihaa kengurun liha on ja hän sanoi, että se muistuttaa paljon naudanlihaa, joten ajattelin että bearnaise-kastike sopisi siihen. Ja niin sopikin! Poika otti pippurikastikkeen, ja sekin oli hyvää, maistoin.  Liha oli hienompisyistä kuin naudanfilee.

Ruoka oli todella hyvää eikä se maksanut enempää kuin naudan sisäfileepihvikään. Juomaksi otimme keskioluen. Se jäikin ainoaksi juomaksi, olimme autolla liikkeellä, joten uskalsimme juoda keskarin.

Rokin legendojen kuvia seinillä. 

Nyt kotona lämmitettiin taas glögiä. Huomenna pakataan vielä tavaroita, maanantaina sitten siivotaan, ja tiistaina pakataan peräkärry ja auto ja lähdetään takaisin mantereelle.

Onpa nyt sitten maistettu kengurun lihaakin!

Tässä taitaa olla Albert Järvinenkin tuossa oikealla alhaalla

Illallinen Taidetehtaalla

Shampagne Besserat
Kuva Satu Auvinen

Eilen illalla nautimme ystävien kanssa illallisesta Bistro Sinne:ssä. Se on Taidetehtaalla Porvoojoen länsirannalla. The presentation is also in English and Swedish on their home page.

Sisustus on aika askeettinen, ja moderni, mutta ruoka oli huippuhyvää. Osassa pöydistä oli pitkät penkit, mutta meidän pöydässä oli oikeat selkänojalliset tuolit. Päivänvalossa saattaisi näyttää aika tylsältä, en tiedä. Mutta siisti se oli, ja kokit olivat näkyvillä. Oli kiva katsoa kun he työskentelivät.

Ei se ruoka kyllä rakennustyömiehen vatsaa täyttäisi, vaikka söisi alku-, pää-, ja jälkiruuan, mutta meidän vatsat se kyllä täytti sopivasti.

Yrteillä mehustettua vasikanpaistia, piparjuurta ja krassia 
Roast veal juiced with herbs, horseradish and cress.
Kuva Satu Auvinen

Pellinge. Päivän kalasaalis - paistettua siikaa

Pellinge. Catch of the day- fried white fish

Kuva Satu Auvinen

Tuossa shamppanjakuvassa lasin takana on pieni koivuhalon puolikas, jonka sahattuun rakoseen on laitettu hapankorpun palanen. Siitä sai taittaa paloja ja syödä.

Alkujuomaksi oli aitoa shamppanjaa ja ruokajuomaksi minä ja Jonna jaettiin pullollinen punkkua, Satu ei juonut viiniä kun migreenipiru aina luuraa jossain suupielen takana, ja Gitta joi valkkaria.

Satulle tehtiin oma juomasekoitus talon raparperimehusta ja vodkasta.

Alkuruokana oli Pastramia vasikanlihasta. Pääruuaksi oli sesongin kalaa Pellingistä. Siinä oli jotain hyvää vermuttivaahtoa päällä. Alkuruuan vaahdosta en tiedä mitä se oli.

Jälkiruuaksi oli crème brûlée ja sitruunasorbettia ja juotiin jotain likööriä, en muista mitä se oli, ehkä jotain vadelmaista.

Lakritsilla maustettu crème brûlée ja sitruunasorbettia
Crème brûlée seasoned with licorice and lemon sorbet
Kuva Satu Auvinen

Jonnan äitiä en ollut ennen tavannutkaan, ja meillä "vanhoilla" oli tosi hauskaa. Minä toimitin Satun "varaäidin" virkaa, siskoni, eli Satun äiti kun ei asu täällä lähistöllä.

Alkuruuan tullessa joku sanoi, että onkohan kokki sylkäissyt vaahtoisan syljen tuohon ruuan päälle! Hahhh... eikä edes mennyt ruokahalu siitä!

Ja sitten Jonna löysi hiuksen ruuasta! Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, ettei se ole hius, vaan "munankarva". Jonnalla jäi loppuruoka syömättä, mutta kuulemma ei tarvinnutkaan enempää.

Tämä on tarkkaa hommaa!

Tarjoilijalle kerrottiin asiasta, ja hetken kuluttua hän tuli kertomaan, ettei kysymyksessä ole hius, vaan juurikarva, eli kasviksen juuri. Hihhh... oliskohan ollut niin? Me vähän epäillään! Jonna halusi ehdottomasti pitää päänsä ja sanoi että se oli munankarva - ei hän sitä kuitenkaan tarjoilijalle sanonut. Minä siihen, että kokin oli pitänyt vähän "scratch scratch" ruuan laiton välissä, eli ihmekö tuo jos karva joutui alkuruokaan! Kyllä meitä taas nauratti.

Ja saatiinhan me ruokaan hyvitystäkin sen takia, vaikka tarjoilija sanoikin sitä juurikarvaksi, eli ihan luonnolliseksi ruuan osaksi. Siksi me vähän mietittiinkin, olisko se kuitenkaan ollut juurikarva!

Kokki työssään

Oli todella hauskaa, nauroimme niin että kyyneleet valuivat ja vatsalihakset saivat kyytiä. Oli kyllä todella piristävä reissu.

Mutta eihän se reissu tähän jäänyt. Satu asuu ihan lähellä Taidetehdasta, joten kävelimme sinne ravintolasta, ja istuimme juttelemassa ja joimme viiniä, tai siis kuka mitäkin suosi.

Sinne tuli muutama muukin Satun ystävä, ja aikamme istuttuamme oli aika lähteä "puumatunneliin". Joo, sellaiseksi nämä nuoret naiset sanoivat ravintola Barracudaa, johon menimme.

Satoi ihan kaatamalla mutta onneksi Päivi toimitti kuskin virkaa.

No, siellä "puumatunnelissa" oli kaiken ikäistä porukkaa, mutten minä ainakaan mitään puumatoimintaa huomannut, emmehän ole puumanaisia - en ainakaan tunnusta! ;)

Pitihän se vessakin kuvata! Siellä oli jännät valokirjaimet takaseinällä ja
korissa käsipyyhkeet, ei tarvinnut paperisia. Seinäkoukutkin erikoisia
noin moderniin sisustukseen. Mukavan näköinen paikka. 

Siellä sitten istuttiin pari tuntia ja sitten Päivi vei kotiin puolen yön maissa. Ihanaa kun pääsi autolla, siellä satoi edelleenkin.

Kiitos Päiville siitä!

Tai siis minä lähdin, en tiedä mihin aikaan muut lähtivät. Tiedä vaikka sitä puumatoimintaa olisi harrastettu sen jälkeen kun lähdin!  ;) Silloinhan siellä meno vasta alkoi! Minä olen niin vanha etten jaksa enää. Vaikka Jonnan äiti on vanhempi, hän on kai virkeämpi kuin Laali-muori!

Kaiken kaikkiaan mukava ilta, naurua ja puhetta riitti. Kiitos kaikille mukana olleille! Ja kiitos ruuasta Jonna! Se oli todella maittavaa!

Lisää leipää, vuoden ensimmäiset joulutortut ja tietokoneongelmia

Leivoin ensimmäiset joulutortutkin tälle vuodelle tänään ja  tein lopusta hapattamastani vaaleasta leipätaikinasta Pain au Levain-tyyppisen leivän, eli hapatin yön yli kylmässä.

Eilen leivoin siitä yhden leivän.Tänään tehdystä tuli hyvän näköinen, mutten ole vielä maistanut, se on vielä niin kuuma.

Tässä eilinen juttuni Pataleivästä.

Tein tällä kertaa ihan tavallisessa vuoassa. Taikinan tein siis torstai-iltana. Eli hapatusaika on ollut puolisentoista vuorokautta.

Tänään pitäisi lähteä lietsuun "tyttöjen" kanssa. Saapa nähdä kuinka pitkään vanha jaksaa! En ole ollut missään iltayhdeksää myöhempään tosi pitkään aikaan. Jaksankohan sen ohi tänäänkään?

Olen tänään pessyt kaksi koneellista pyykkiä ja päiväpeite siellä vielä hyrskyttelee koneessa. Muut ovat kuivaushuoneessa kuivumassa.

Ehtinevätkö kuivuakaan ennen viittä, jolloin pitäisi lähteä reissuun. Pitäisi ehtiä mankeloimaan lakanatkin. No, jos eivät ehdi niin otan kosteina kylppäriin kuivumaan, siellä on kuivausteline ja hyvin tilaa.

Tietokonekin sammuu vähän väliä! Pitäisi kai ostaa veronpalautuksista uusi pöytäkone, en oikein pidä läppäreistä, sellainen minulla kyllä onkin, mutten ole käyttänyt kuukausiin.

Bussissakin käytän älypuhelinta uutisten lukemiseen työmatkoilla, ja feisbuukkaankin. Kännyllä vaan on aika kenkku kirjoittaa.

Nyt kone alkoi taas sammahtelemaan, tai siis näyttö. Äkkiä  julkaisuun!

Mukavaa huomista Isänpäivää!

Nyt olen maistanut sitä leipää, ja on tosi hyvää, jos mahdollista, vieläkin parempaa kuin eilen tehty, eli kannatti nostattaa taikinaa jääkaapissa puolitoista vuorokautta!

Tästä voi tehdä patonkiakin.

Tässä pain au levain-tyyppisen leivän tekemisestä, jonka kirjoitin 2010, jolloin minulla ei vielä ollut tätä ruokablogia.

Leivon Pain au Levain-leipää tänään

Pataleipä

Innostuin tekemään nyt niin muodikasta pataleipää, Pain au Levain-tyyppistä, koska hapatin yön yli kylmässä.

Reseptin löysin Facebookin Etsi resepti-ryhmästä (liityin siihen itsekin) ja sitä kautta sitten pääsin itse reseptiin. Tässä linkki Habanerokitchen.comiin, mistä voit katsoa ainemäärät. Kuivahiivaa tarvitaan tosi vähän, ja se on minusta hyvä juttu. Vieläkin vähemmällä varmaan pärjäisi.

Leivinpaperi ruskistui loppuvaiheessa

Pataleivän teossa pitäisi olla rautapata, tai muu paksupintainen pata, esim. keraaminen. Mutta kun mun kaikki padat ovat Ahvenanmaalla - edelleenkin, - niin jouduin vähän tuunaamaan.

Vuorasin siis tavallisen kattilan Itäväylä- ja Uusimaa-lehdillä, siihen sitten leivinpaperi päälle, ja pläjäytin taikinapallon siihen, sitten kansi päälle ja uuniin! Ruuvasin lasikannesta nupin irti, ettei vaan sula uunissa.

Sekoitin ainekset (tein tupla-annoksen), annoin kohota muovisessa, kannellisessa laatikossa pari tuntia, sitten laitoin laatikon jääkaappiin, koska se joutui muhimaan siellä yli 24 tuntia. Muuten sen pitäisi antaa nousta huoneen lämmössä. Koska tämä on niin paljon pain au levain-tyylinen leipä, uskalsin laittaa jääkaappiin, koska sitä tehdessä niin tehdään.

Tässä taikina juuri tehtynä, ei vielä noussut

Ja tässä nousseena. On siinä pieni ero! 

Nyt olen syönyt maistiaiset, ihan liian kuumana, tietenkin! Mutta oli tosi hyvää!

Jätin toisen puolen taikinasta vielä nousemaan jääkaappiin, ja paistan leivän huomenna. Saa nähdä onko paljon makueroa.

Tässä Itäväylä ja Uusimaa-lehdet! 

Mulle kävi vähän köpelösti sen leivän kanssa, kun otin kannen pois, ja annoin vielä paistua, että pinta ruskistuisi. Pinnassa oli korkealle nousseita repeämän reunoja, ja ne mustuivat, mutta eipä se makuun vaikuttanut! Rapsuttelin pahimmat mustat pois!

Myös leivinpaperi kärvähti, olisi pitänyt leikata ne ylimääräiset reunat pois ennen paistamista. Nyt tuoksahtaa leipä ja kärynnyt paperi keittiössä! Mutta makuelämystä se ei pilannut!

Tässä linkki seuraavana päivänä tehtyyn uuteen juttuun Lisää leipää..., jonka tein samasta taikinasta. On siinä muutakin juttua.

Halloween-keksit. Säikähdyttävä idea?

Kuva Knitting Daily-sivulta., Alkuperäisestä kuvasta
en tiedä, koska näitä samoja kuvia löytyy aika monta. 

Kiitos somen, tarkemmin sanottuna Facebookin, sain tänne taas jutun juurta, se on ollut vähän tiukassa viime aikoina. En ole keksinyt mitään kivoja ruokia, kun asun yksin, enkä viitsi laittaa itselleni ja Pimu-koiralle ruokia, jotka sitten voisin kuvata ja kirjoittaa reseptin tänne.

Nämä hämähäkkikeksit olisivat varmaan hauska idea Halloween-juhliin, ja ensisäikähdyksen jälkeen varmaan naurattaisikin. Tietenkin tarjoajan pitäisi ensin teeskennellä säikähdystä, kun "huomaa" hämähäkit keksissä!

Suklaakeksit (The New York Times Chocolate Chip Cookie) 

Ainekset:
Noin 9 dl vehnäjauhoja
1 1/4 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl merisuolaa tai muuta karkeampaa suolaa, kai se tavallinenkin käy
noin 3 dl voita, miel. suolatonta
noin 3 dl ruskeaa sokeria, fariinisokeria, tms.
2,5 dl tavallista hienoa sokeria
2 isoa kananmunaa
2 tl vaniljatiivisettä, kai se pulverikin käy
0,5 kg suklaarouhetta

Sekoita jauhot, ruokasooda, leivinjauhe ja suola kulhossa, ja aseta sivuun.
Sekoita talouskoneessa voi ja molemmat sokerit kunnes seos on kuohkeaa.

Lisää munat. Sekoita joukkoon vaniljasokeri, tai –tiiviste.

Laske nyt talouskoneen kierrosnopeus alhaiseksi, ja lisää kuivat aineet, sekoita kunnes ainekset ovat sekoittuneet kunnolla, älä vaivaa. Sammuta kone ja sekoita suklaarouhe taikinaan varovasti. En tiedä kuinka työlästä tämä olisi tehdä ilman talouskonetta.

Laita taikina jääkaappin 1-1,5 vuorokaudeksi.

Paistaminen:

Lämmitä uuni noin 180 asteeseen. Ota taikinaa lusikalla leivinpaperilla vuoratulle pellille, jätä sopiva väli, koska taikina leviää pellillä kuumentuessaan. Paista noin 10-12 minuuttia.

Kun otat keksit pois uunista, vedä hammastikulla kuvioita suklaaseen (tämän voi tehdä niin kauan kuin suklaa on vielä sulaa), niin että suklaarakeet näyttävät hämähäkeiltä.

Käänsin tämän reseptin englannista, mitat olivat amerikkalaisia, mutta muunsin ne meidän standardeihin.

Ja tässä Pimu-koira (keltaiset valjaat) leikkii Kevätkummun koirapuistossa muiden koirien kanssa.

Paahtopaistia, lohkoperunoita ja chilikastiketta

Poikani ja miniäni tulivat meille kylään pitkästä aikaa viikonlopuksi. Heidän mukanaan on myös Nalle, koirani Pimun äiti. Mikä ilo siitä syntyikään, kun koirat kohtasivat! Sitä oli kiva katsoa.

Oli todella mukavaa kun sain nähdä perheeni pitkästä aikaa, siitä on melkein tasan neljä kuukautta kun näimme viimeksi. 

Poikani Jan teki eilen hyvää ruokaa. Sain istuutua ruokapöytään, jossa olikin jonkun toisen laittamaa ruokaa. Ja se maistui todella hyvältä! On se mukavaa joskus ettei itse tarvitse laittaa ruokaa, vaikka ruuan laitto onkin mukava harrastus.

Poika ja miniä Jenni ovat kasvattaneet chilejä ja toivat niitä tullessaan. Ne ovat eri vahvuisia miedosta tuliseen ja he saivat eräältä nettitutultaan hiukan lisää erilaisia. On tämä sosiaalinen media tosi kiva, ei siinä ole vain huonoja puolia, kuten monet sanovat!

Ahvenanmaalla asuessamme kuivasimme chilit itse, ja taidankin tehdä niin niille, joita jäi vielä jäljelle.

Chilikastike on nopea tehdä, ja siitä tulee maukasta. Tykkään tulisesta ruuasta, vaikka tästä ei tullut hirmuisen "hottia" kuitenkaan!

Ainekset:

• paahtopaistia
• kesäkurpitsaa
• lohkoperunoita
• erilaisia itse kasvatettuja chilejä (saa niitä kaupastakin)
• sipulia
• paprikaa
• valkosipulia
• tomaattia
• appelsiinituoremehua ja sitruunamehua
• vettä
• perunajauhoja
• hiukan sokeria, siirappia, hunajaa tai hillosokeria
• suolaa
• mustapippuria
• soijakastiketta
• etikkaa

Laita lohkoperunat uuniin paistumaan, ennen kuin alat tekemään kastiketta ja mausta ne mieleiseksesi.

Pilko vihannekset pieniksi (ei kesäkurpitsaa!), laita kattilaan, lisää hiukan appelsiinituoremehua ja sitruunamehua. Kiehauta, lisää sitten vesi, johon on lisätty perunajauho. Kiehauta taas. Lisää sokeri, siirappi, hunaja tai hillosokeri (poika käytti hillosokeria) ja liraus etikkaa. Mausta vielä suolalla, mustapippurilla ja soijakastikkeella mieleiseksesi. Pidä kastike lämpimänä.

Veden ja perunajauhon määrän voi säätää sen mukaan, kuinka paljon vihanneksia on. Kastikkeesta pitäisi tulla sopivan paksua, mutta silti juoksevaa.

Leikkaa paahtopaisti ohuiksi siivuiksi, ja paista ne nopeasti, niin etteivät kuivu, ja sisus jää vaaleanpunertavaksi. Hiukan suolaa ja mustapippuria päälle.

Leikkaa kesäkurpitsa isohkoiksi kuutioiksi ja pikapaista ne, mausta suolalla ja mustapippurilla. Tässä menee vain muutama minuutti, pannun pitää olla kuuma, ja paista mieluiten pikkutilkassa ruokaöljyä niin että kuutiot saavat pintaan hiukan väriä ja lämpenevät. Niitä ei saa paistaa liian kauan, koska niistä tulee silloin lötköjä, niiden pitää olla rapeita.

Tarjoa paahtopaisti lohkoperunoiden, pikapaistettujen kesäkurpitsakuutioiden ja chilikastikkeen kera. Meillä tehtiin vielä tavallinen salaatti lisäksi. Jotain näistä lisukkeista voi jättää poiskin, esim. kesäkurpitsakuutiot sinällään ovat jo salaatti. Tähän voisi tietenkin kuumentaa vielä minitomaatteja lisäksi kesäkurpitsakuutioiden joukossa, jos jättää salaatti kokonaan pois.

Itse yritän syödä kevyesti, joten arkioloissa jätän lohkoperunat pois, kesäkurpitsa riittää niiden sijaan mainiosti. Mutta juhla on aina juhlaa ja silloin saa syödäkin vähemmän terveellisesti! Tämän ruuan lisukkeeksi joimme etelä-afrikkalaista merlot/shiraz-punaviiniä!

Kastiketta jäi sen verran, että saan tehtyä siitä lounaseväät töihin, se sopii hyvin esim. riisin kanssa hapanimeläkastikkeen sijasta.

Paahtopaististakin jäi sopiva pala, leikkasin sen ohuiksi suikaleiksi ja lisäsin chilikastikkeeseen ja kuumensin kastikkeen. Laitoin sen sitten kuumaan lasipurkkiin ja suljin kannen tiiviisti, jotta se säilyisi hyvin jääkaapissa ensi viikkoon.

Nalle-mamma vasemmalla ja Pimu oikealla.Pitkän metsälenkin
jälkeen olikin kiva mennä syömään pojan laittamaa ruokaa. 

Nalle (vas.) ja Pimu. Nalle on jo harmaantunut,
se täyttää kohta 11 v, mutta on tosi pirteä koira vielä. 

Hapanimeläkastiketta ja suklaakakkua

Tänään tein mikrokakun ja hapanimeläkastiketta. Ajattelin keittää riisiä, ja siihen tämä kastike sopii mainiosti. Palan kakkua söin iltapäiväkahvilla.

Ostin kaupasta Grillimestarin fajitas-maustettuja broilerin sisäfileitä. Viimeinen myyntipäivä oli lähellä, joten sain halvemmalla. Yleensä en osta valmiiksi maustettuja, kun ne eivät ole mielestäni hyviä, mutta tässä ratkaisi hinta. Tämä oli kyllä hyvää.

Pilkoin fileet pieniksi paloiksi ja paistoin kevyesti  (osan paistoin kokonaisina ja pakastin lounassalaatin lisukkeeksi) .

Varsinainen kastikeohje on tässä:

• 0,5 - 1 dl pöytäetikkaa, vaihtoehtoisesti valko- tai punaviinietikkaa, mitä sattuu olemaan kotona. Minä käytin tavallista 10 % etikkaa, halvinta sorttia mitä kaupasta saa.
• 5-6 dl appelsiinituoremehua
• valkosipulirouhetta tai tuoretta valkosipulia (voi jättää poiskin). Minä unohdin, ja jäi pois!  
• kaneli (ei ollut kotona, suurin osa mausteista edelleenkin Ahvenanmaalla!)
• punaista currytahnaa
• inkivääritahnaa
• kuivattua chiliä, voi siihen laittaa tuorettakin
• mustapippuria
• hunajaa, siirappia tai sokeria, käytin siirappia
• suolaa
• perunajauhoa suurustamiseen, muukin käy, esim Maizena tai joku gluteeniton jauho.
• wok-vihanneksia tai vihanneksia mistä itse tykkää.
• tomaattilohkoja - unohdin! Unohtelevainen päivä tänään siis!
• paprikaa, ei ollut kotona
• vihreitä papuja (haricot vert), ei ollut kotona
• sipulia, en yleensä laita, en tänäänkään

Tähän kastikkeeseen voi lisätä myös esim. jotain chutneytä. Teen sellaista itse erilaisista aineksista. Silloin ei tarvitse niin paljon noita aineksia mitä tuossa listassa on. Katso täältä.

Lista vaikuttaa pitkältä, mutta kaikkea voi jättää pois, kunhan perusaineet ovat kasassa. Tämä on nopea tehdä, kun on saanut ainekset kerätyksi pöydälle valmiiksi.

Kiehauta tuoremehu ja etikka, lisää mausteet ja makeuta mielen mukaan edellä mainituilla aineksilla. Minä en koskaan katso määriä, vaan laitan sen mukaan miltä tuntuu ja maistan välillä. Joskus laitan liikaa perunajauhoa, ja joudun sitten lisäämään tuoremehua ja etikkaa ja vihanneksia. Tulee joskus aivan liikaa kastiketta muttei koskaan ole vielä pilalle mennyt ja on maistunut. Loput voi pakastaa, tai säilöä purkkiin, kuten useimmiten teen.

Sekoita perunajauho tilkkaan tuoremehua ja sekoita kiehuvaan nesteeseen. Kiehauta, älä keitä. 

Lisää paistettu liha ja vihannekset. Ja taas, kiehauta, mutta älä keitä, koska vihannekset pehmenevät liikaa.

Kuumensin uunissa lasipurkkeja ja niiden kansia. Koska pakastekaappini on tosi pieni, säilön kastikkeen nyt lasipurkkeihin. Ne säilyvät muutaman viikon ellei kuukausiakin jääkaapissa, kun tulikuumiin purkkeihin laittaa kiehuvan kastikkeen. Voihan kastikkeeseen lisätä säilöntäainettakin, mutta minusta se on turhaa.

Kansi napsahtaa, kun neste jäähtyy. Siitä tietää että purkki on tiivis.

Vähästä minäkin ilostun! Kurkkusalaattini voitti elokuun parhaan vihannesreseptikisan

Tänään minulle soitettiin työpaikalle, ja mietin jo, että taasko joku lehtimyyjä soittelee kesken työpäivän. Olin jo vähällä keskeyttää ja kysyä, että mitä olet myymässä. Onneksi en keskeyttänyt!

Olen osallistunut erääseen reseptikisaan, ja nyt minulle soitettiin, ja sanottiin, että minun reseptini on valittu elokuun parhaaksi vihannesreseptiksi! Hauska juttu!

Tässä linkki sinne sivulle, mistä löytyy ilmoitus: Elokuun parhaaksi vihannesreseptiksi on valittu...

Siteeraus: "Lähetä reseptisi meille kuvan kera. Oli kyseessä liha-, kala- tai kasvisruoka, tärkeintä on, että reseptisi sisältää kurkkua, tomaattia, paprikaa, salaattia tai yrttejä. Kuukauden maukkain palkitaan Muru-keittokirjalla (arvo 28,90). Parhaat reseptit pääsevät vihannes.netin reseptiarkistoon.

Tietoa kampanjasta

Virkisty tuoreilla vihanneksilla -kampanjan tavoitteena on edistää kurkun, tomaatin, paprikan, salaattien ja yrttien käyttöä sekä antaa tietoa terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta.

Kampanjan järjestäjä: Kauppapuutarhaliitto ry. Kampanjaa on rahoitettu Suomen valtion tuella. Mukana on myös rahoittajayrityksiä."

Hehhh... mulla on halvat huvit ja ilot! Taidan silti ottaa lasillisen punkkua tämän kunniaksi!

Resepti on tässäkin blogissa. 

Kurkkusalaattia ja remouladekastiketta vai olisko tartar parempi sana tuolle?

Rakuunakananpoikaa... eiku rakuunaporsasta?

Nonnih, tänään ajattelinkin sitten laittaa ruuan ihan täydellisesti ohjeiden mukaan. Ohje on ruotsalaiselta reseptisivulta, jossa olen ollut jäsenenä vuosikausia. Saan sieltä aina viikkokirjeen. Tämän viikon viikkokirjeessä oli sitten tämä  Dragonkyckling.

Ja eiku laittamaan ruokaa! Tämän tekee noin vartissa!

Ensimmäiseksi huomasin, ettei lihapaketissa ollutkaan broilersuikaleita, vaan rypsiporsaan suikaleita. Olin kyllä ostavinani broilersuikaleita.

Sitten huomasin, ettei minulla ole dijon-sinappia, eikä skoonelaistakaan. No, se ei ollut mikään ongelma, sinappia oli kotona.

Sitten etikan piti olla 12-prosenttista, mulla oli 10. No, pikkuliraus vaan enemmän, eihän siinä mitään. Eikä mulla ollut hunajaakaan. Sekin ongelma ratkesi, minulla on aina siirappia kaapissa.

• 400 g suikaloitua kananpoikaa
• 1 rkl margariinia, itse käytin rypsiöljyä
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 1 dl vettä
• 2,6 dl ruokakermaa, itse käytin kermaa
• 0,5 kanaliemikuutiota
•  tl väkiviinaetikkaa

• 1 tl hunajaa, itse käytin siirappia
• 1 tl kuivattua rakuunaa (se on mielimausteeni, siksi tämä resepti pistikin silmään)
• 1,5 tl dijon-sinappia, minä käytin itse tehtyä tosi väkevää ja hiukan makeaa sinappia
• 1,5 tl skoonelaista sinappia, minä käytin Turun sinappia, vihreä
• 1 maustemitallinen valkopippuria
• hiukan suolaa, jos tuntuu siltä

1. ruskista lihasuikaleet öljyssä.
2. sekoita vehnäjauho veteen ja kaada se ja ruokakerma lihasuikaleiden päälle. Kiehauta koko ajan sekoittaen.
3. Mausta väkiviinaetikalla ja muilla mausteilla, mitä tuolla on lueteltu. Anna kiehua hiljalleen noin 3 minuuttia.

Mietin mitä laittaisin tuon kastikkeen kanssa, ja tulin siihen tulokseen, ettei minulla huvita syödä perunoita, riisiä eikä pastaa. Ja koska minulla on aina kesäkurpitsaa jääkaapissa, kutioin noin puolikkaan keskikokoisesta kesäkurpitsasta ja pikapaistoin rypsiöljyssä. Kurpitsapalat saivat vähän väriä pintaansa, eivätkä pehmenneet liikaa. Paistinpannun sivuun laitoin lämpenemään yhden tomaatin, jonka lohkoin neljään osaan. Kirsikkatomaatit ovat hyviä tähän tarkoitukseen kokonaisina, tai ihan pienet tavalliset. Päälle hiukan mustapippuria ja suolaa.

Tämä ruoka oli tosi hyvää, suosittelen! Ja kun kastikkeessa oli kermaa, mutta lisukkeena kesäkurpitsaa eikä pastaa, riisiä tai perunoita, ei tässä ole hirveästi kaloreitakaan. Vaikka voisihn niitä vähemmänkin olla!

Tämän kastikkeen maku oli hiukan sinappisen hapahko, ja kermaisen pyöreä, oli juuri sopivat määrät erilaisia aineksia. 

Teen tätä taatusti toisenkin kerran, mutta silloin teen kananpojasta, että voin vertailla! 

Kesäkurpitsagratiinia ja banaanilettuja

Olen usein tehnyt tämän tyyppistä ruokaa. Olen kuitenkin laittanut siihen aina useampia kasviksia kuin nämä mitä tähän laitoin. Sain idean/vinkin FB-kokkaajien sivulta.

Kuvassa ruoka ennen juustosiivuja, juustosiivujen kanssa,
juuri uuniin laitettuna ja juuri uunista otettuna.

• Pikapaista kesäkurpitsakuutoita (1 keskikokoinen kesäkurpitsa) ja sipulisilppua niin, että kesäkurpitsakuutiot saavat hiukan väriä. Niiden pitää pysyä kiinteinä ja rapeina kuitenkin. Mausteeksi mustapippuria ja suolaa.

• Paista karitsan jauheliha (minä paistoin noin 250 g, sitä saa nyt aika edullisesti, samalla hinnalla kuin naudan jauhelihaa, nautakin käy, tottakai) ja mausteeksi niin ikään suolaa ja mustapippuria. Tähän voi sitten lisätä hiukan kanalientä jos haluaa, tai suoraan vuokaan. Jos ei laita riisiä ollenkaan, ei lisätä nestettäkään.

• Laita vuoan pohjalle vajaa desi riisiä, sitten puolet kesäkurpitsa/sipuliseoksesta, siihen päälle sitten karitsan paistettu jauheliha, ja lihan päälle loput kesäkurpitsa/sipuliseoksesta.

• Siivuta pinnalle tomaattia ja juustoa (minä en viitsinyt alkaa raastamaan juustoa, kun hyvä raastinrautani on edelleenkin Oolannissa, ja siivut toimivat yhtä hyvin).

• Sitten uuniin (200 astetta) noin 40 minuutiksi, vähempikin varmaan riittää. Minä laitoin ajastimen soimaan 40 minuutin kuluttua.

Tuli todella hyvää. Jäi vielä työlounaaksiksin maanantaille.

Jos haluaa välttää hiilareita, ei kannata laittaa riisiä ollenkaan. Voi myös ottaa gratiinia niin, ettei riisiä tule mukaan, se jää mukavasti kerrokseksi vuoan pohjalle. Riisi on tosi maukasta kun se imee itseensä myös vihannesten nesteet.

Banaaniletut tein tavallisella lettutaikinaohjeella, muusasin vain puoli banaania sekaan ja lisäsin aitoa vaniljasokeria. Muuta sokeria en laittanutkaan taikinaan. Sokeroin letut erikseen, tai käytän hilloa. Tähän ei mielestäni sovi hillo ollenkaan, sokeroin vain vähäsen. Maistui hyvälle kahvin kanssa!

Lettutaikinan nesteen voi korvata osittain tai kokonaan myös rahkalla, siitä tulee maukkaampaa, mutta unohdin ostaa rahkaa. Minulla on sitä melkein aina jääkaapissa, mutta nyt se oli loppu, ja käyn kaupassa vasta huomenna. Myös piimä ja luonnonjogurtti käyvät nesteeksi. Myös vaniljarahka.

En ole paljon herkutellut viime aikoina, kun en viitsi vain itselleni laittaa. Tänään kuitenkin viitsin tehdä. Siivosin aamupäivällä koko asunnon, ja sitten mielestäni ANSAITSIN nämä herkut!

Maukasta juhlapäivänä!

Perjantaina innostuin tekemään kaksi voileipäkakkua ja tavallisen mansikkatäytekakun synttärijuhlan kunniaksi.

Kinkku/broileri- ja savulohi/katkarapukakku

Siskot miehineen tulivat kylästelemään, samoin siskojeni lapsia, joista yhdellä on kolme lasta. Lapsetkin olivat mukana, tottakai!

Poikakin kiiruhti tänne avovaimonsa kanssa suoraan valmistujaisjuhlista. Miniäni valmistui puutarhuriksi ja olikin saanut tosi hyvät paperit, vain kiitettäviä ja hyviä arvosanoja, kiitettäviä 13 ja hyviä 3. Ei varmaan ole paljon valittamista!

En aikonut pitää mitään juhlia, mutta kun siskot ilmoittivat että tulevat käymään, niin tottakai piti jotain hyvää laittaa. Ihanaa kun tulivat!

Tietenkin laitoin helppoa ja ruokaisaa juhlaruokaa. Keittiöni ei ole kovin suuri, sääkin tosi lämmin, joten piti täyttää kakut edellisenä päivänä ja varsinaisena juhlapäivänä sitten koristelin ne. Ja voileipäkakkuhan vain paranee kun saa vetäytyä yön yli, samoin täytekakku.

Olen melko tyytyväinen aikaansaannoksiini, taitaa olla lähes kaksikymmentä vuotta siitä kun tein viimeksi voileipäkakkua.

Toinen voileipäkakku on tehty savulohesta ja katkaravuista, toinen kinkusta ja broilerista.

Pirskottelin hiukan sitruunavettä savulohi/katkarapukakun leipäkerroksiin.

Ensimmäisen kerroksen savulohitäyte

Savulohi/katkarapukakku

Alimman välin täytin seoksella jossa on

• Philadelphia-tuorejuustoa naturellina
• kermaa
• sitruunapippuria
• savulohta
• ruukkusalaatin lehtiä

Asetin ruukkusalaatin lehdet leipäkerroksen päälle ja sitten sen päälle sekoittamani savulohitahnan.

Toisen kerroksen täytin seoksella jossa on

• maitorahkaa,
• smetanaa
• sitruunapippuria
• Philadelphia-tuorejustoa (ruohosipuli)
• kevätsipulisilppua
• silputtua katkarapua

Ainekset taas tahnaksi ja toisen leipäkerroksen täytteeksi. Unohdin salaatinlehdet toisesta kerroksesta! Mutta haitanneeko tuo mittää? ☻

Sitten päälle viimeinen kerros. Sen jälkeen voipaperi päälle ja kevyen painon alle jääkaappiin yön yli.

Kinkku/broilerikakku

Kinkku/broilerkakku

Ensimmäiseen kerrokseen

• kinkkusilppua
• Philadelphia-tuorejuustoa (ruohosipuli/valkosipuli)
• kevätsipulisilppua
• mustapippuria
• hiukan kuohukermaa notkeuden vuoksi
• ripaus suolaa

Toiseen kerrokseen

• Philadelphia-tuorejuusto (ruohosipuli/valkosipuli)
• majoneesi
• mustapippuri
• ripaus suolaa
• broilerlihaa pieniksi hakattuna (unohdin ostaa broilerfileitä, mutta löysin pakkasesta grillattuja broilerinkoipia. Erottelin niistä luut ja nahkat, ja silppusin lihan sopivaksi hakkeeksi)

Tämäkin kakku sitten ylimmän kerroksen asettelun jälkeen jääkaappiin voipaperissa ja sekin sai kevyen painon päälleen.

Molemmissa kakuissa käytin 1. kerrokseen valkoista ranskanleipää, 2. kerrokseen tummempaa kauraleipää, 3. kerrokseen laitoin taas valkoista ranskanleipää, valmiiksi siivutettua.

Savulohi/katkarapukakku

Aamulla sitten kakut taas pöydälle ja pintaan taas jonkinlainen sekoitus sekä koristelut. 

Silppusin savulohen, jota olin säästänyt koristelua varten ja tein raitoja kakun päälle, toiset raidat tein katkaravuista. Pursottelinkin reunoihin koristeita ja sitten kurkkusiivun puolikkaat ympäri kakun. Puhalsin vielä kuivattua tilliä kämmeneltä kakun reunoihin.

Kalakakun pintaan sekoitin samoja aineita kuin täytteissäkin majoneesilla lisättynä, kinkkukakkuun lähes samaa, mutta ilman majoneesia. 

Kinkkukakkuun tein valmiiksi siivutetuista kinkkusiivuista suikaleita, jotka rullasin ruusukkeiksi ja asetin pursottamieni renkaiden päälle. Lisäksi kirsikkatomaatin puolikkaita ja persiljaa koristeeksi.

Nämä täytteiden ja päällysteen sekoitussuhteet on täysin improvisoitu sen mukaan mitä olin kaupasta ostanut, ostin ainekset aivan näppituntumalla. 

Mansikkatäytekakku

Täytekakun tein valmiista pohjasta ja kostutin mansikkasitruunavedellä. Täytteeksi laitoin ensimmäiseen kerroksiin ohuen ohuen kerroksen vadelmahilloa, itse tehtyä vaniljakastiketta ja kermavaahtoa. Vaniljakastikkeen jouduin tekemään itse, unohdin nimittäin ostaa vaniljakastikejauhetta. Tottakai tämä itse tehty on aina parempaa!

Toiseen kerrokseen laitoin 

• siivuina pakastettuja mansikoita (melko kosteita, vain vähän sokeroituja)
• vaniljakastiketta
• kermavaahtoa

Sitten viimeiseksi kakun viimeinen kerros, eli kansi päälle, siihen voipaperi ja sekin kevyen painon alle jääkaappiin yön yli.

Aamulla pinnalle paljon kermavaahtoa ja tuoreiden mansikoiden puolikkaita vihreine kantoineen ja sivuille mansikkasiivut. 

Juhlissa tarjosin näiden kakkujen lisäksi salaattia, patonkia, boolia ja grillattuja pieniä makkaroita jotka oli kääräisty pekoniin. Tottakai joku halusi, ja saikin snapsit. Kaikki ruoka meni hyvin kaupaksi, vain vähän jäi. Onneksi mikään ei loppunut kesken!

Asunnossa oli aika kuuma, mutta poikani kävi ostamassa kaksi tuuletinta, ja ne auttoivat mukavasti. Myöhemmin illalla menimme pihalle istumaan siellä olevan pöydän ääreen. Istuimme kymmeneen ja menimme takaisin sisälle, ettemme häiritsisi muita.

Oli kaiken kaikkiaan hieno päivä!

♥♥ Ja kiitokset lahjoista, olikin aivan ihanan runsaat lahjat! ♥♥

Tänäänkin hieno päivä, joskin ehkä turhan helteinen. Kävimme kaupungilla jokirannassa syömässä Wilhelm Å-nimisessä kesäravintolassa. Tilasimme ihan tavalliset ruuat, olutta ja siideriä, ja jälkiruuaksi mansikka/juustokakut. Ja vielä jälki-jälkiruuaksi haimme kioskista tötteröt.

Ei ole vieläkään nälkä, vaikka syönnistä on monta tuntia ja olen käynyt viemässä siskon lentokentälle.

Siskoni Helvi tarjosi minulle ruuan synttärini kunniaksi, ja minä tarjosin miniälle ja pojalleni miniän valmistumisen kunniaksi.

Sattui siellä pieni haaverikin. Tarjoilija kaatoi tuopillisen vettä pöydällemme ja minun päälleni. Mansikka/juustokakkuni pääsi uimaan ja vaatteenikin kastuivat hiukan. Tytöllä oli jo hätä siinä kun sattui vahinko, mutta me sanoimme, että kyllä se kesä kuivaa minkä joku kastelee. Tarjoilijatytöllä alkoi siinä jo naurattamaan kun me kerroimme, ettei meillä ole mitään hätää, vaikka olisimme saaneet tuopillisen vettä kunnolla päällemme. Sain uuden kakun ja koska oli jotain 26 astetta lämmintä, pienet vaatteen kastumiset eivät näkyneet enää hetken kuluttua.

Wilhelm-Å terassiravintola

Wilhelm Å:n mansikka/juustokakku

Tässä varsinaisena syntymäpäivänä tehty
ylimääräinen voileipäkakku. Hassua kun tuli noin epäselvä kuva. 

Mango-ananashillo

Ei oo taaskaan laihdutusruokaa, ei ei!  ;)

Kävin tänään Maarianhaminassa supermarketissa. Löysin sieltä mangoja alle 2 € kilo, joten päähäni pälkähti tehdä mango-ananashilloa. En ole koskaan tehnyt, tai edes maistanut. Tarjouksessa oli myös ananasrenkaita säilykepurkissa, 4 kpl kahdella eurolla.

Ja eiku tuumasta toimeen, hillosokeria olikin jo kotona valmiina.

Mango-ananashillo:

• 300 g säilykeananaspaloja (laitoin ananasrenkaita)
• 300 g säilykemangoa (laitoin tuoreita, olivat HYVIÄ ja kypsiä!)
• 3 dl hillosokeria
• 1 dl ananaksen lientä
• 1vaniljatanko (laitoin hiukan vanilliinisokeria tangon sijasta)

Laita kaikki ainekset kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Poista vaniljatanko ja soseuta seos sauvasekoittimella. Laita vaniljatanko takaisin kattilaan ja anna kiehua vielä noin 20 minuuttia. Tässä vaiheessa hillo saattaa näyttää löysältä, mutta kun se jäähtyy se muuttuu nopeasti hillomaiseksi. Kaada hillo purkkiin ja anna jäähtyä.

Olisin laittanut myös hiukan sitruunaa tähän hilloon, mutta minulla ei sattunut olemaan. Ohjeessa sitä ei kuitenkaan ollut. Tykkään hiukan kirpakammasta hillosta. Ei hilloa tule käytetyksi juuri ollenkaan, mutta talon nuoret käyttävät aamiaispaahtoleivällä. Itse syön hyvin harvoin paahtoleipää.

Minä en keittänyt noin kauan, ehkä kaiken kaikkiaan 20-25 minuuttia. 

Keitin purkit ja kannet samaan aikaan isossa kattilassa vedessä steriloidakseni ne. Kaksi purkkia on jo napsahtanut, eli kansi on tiivis ja hillo säilyy hyvin.

Reseptin löysin täältä. Tuossa ohjeessa on myös kokosmaitopannukakun ohje. Pitäisi joskus kokeilla, kookosmaitoa on kaapissa.

Kurkkusalaattia ja remouladekastiketta

Eilen illalla innostuin taas tekemään kurkkusalaattia, kun entinen loppui. Ohje löytyy täältä. Sekin lähes oma resepti, tai hyvin paljon modifioitu valmiista reseptistä ainakin.

Padassa porisee...

Tällä kertaa ei ollut omenoita lisukkeeksi - teen aina näitä juttuja extempore, joten teen sitten niistä tarvikkeista mitä löytyy kotoa. 

Omenan sijasta käytin yhden mandariinin poikani ehdotuksesta. Laitoin myös hiukan enemmän valkosipulia, eli kuivattuja lastuja sekä rouhetta.

Viikinkimarkkinoilta ostettu persilladekin on loppunut aikoja sitten, joten käytin siihen Koukou Sabzee-yrttejä, se on persialainen yrttisekoitus jota ostin Maarianhaminasta eräästä pienestä iranilaisesta kaupasta.

Tällä kertaa käytin ohjeen mukaisesti tavallista tuorekurkkua, lisäksi laitoin puolikkaan herkkukurkun joukkoon. Tästäkin mössöstä tuli hyvää.

Tein tätä nyt siksi, että se on hyvää kun tekee pojan version remouladekastikkeesta.

Siihen hän käyttää tätä kurkkusalaattia. Hän sekoittaa kermaviiliin tai creme fraicheen kurkkusalaattia ja majoneesia, tulee joka kerta hiukan erilaista, mutta hyvää. Taitaa poika olla samanlainen ruokasäveltäjä kuin minäkin!

Tämä pojan versio remouladekastikkeesta on tosi hyvää esim. kalan kanssa. Kastikkeen pitää olla hyvin kylmää, ei haaleaa tai huoneen lämpöistä. Se pitää siis tehdä etukäteen ja laittaa jääkaappiin että ehtii kunnolla jäähtymään ja mautkin sekoittuvat sopivasti. Keitetyt perunat, paistettu lohi ja remouladekastiketta päälle on tosi herkkua!

Pojan suosikki oli koulussa (Ruotsissa eka luokalla) kalapuikot ja remouladekastike (tartar?). Se oli muidenkin lasten suosikki, ja kastiketta kului, oli se niin hyvää. Söin sitä itsekin joskus, olin nimittäin samalla koululla kakkosluokalla sijaisopettajana vähän aikaa.

Lohta, lohkoperunoita ja
remouladekastiketta sekä salaattia.

Kurkkusalaattipurkin taustalla on tiffanytyö, jonka sain eräältä ruotsalaiselta vanhalta rouvalta, jolta ostin tiffanytyövälineet. Tämä kuva on iso, noin 70 cm leveä, ja sopisi esim. oven ikkunaan. Laitoin toisenkin kuvan, että näkyy myös toinen osa samasta työstä. Nämä kaksi kissaa ovat tuon yllä olevan kalan vasemmalla puolella.

No, laitan koko kuvan, minusta se on niin hieno! :)

Ruotsalaisen vanhan rouva Backmanin työ.