Hedelmähillo

Allu 3.1.2016

Tänään paistoin lettuja, ja söin pari hedelmähillon kanssa. Tein sitä noin viikko ennen ennen joulua. Hoksasin, että siinähän on blogikirjoituksen aihe.

Ostin Allu-pojan nimiäisiin joulukuun alussa ison määrän hedelmiä, eikä kukaan vieraista syönyt niitä! Oli kai muuta tarjottavaa ihan tarpeeksi.

Hedelmille oli pakko tehdä jotakin, koska en itsekään jaksanut elää makeilla hedelmillä, alkoi jo tökkimään, enkä tykkää tuhlaamisestakaan.

No, hoksasin, että koska kiivit alkoivat näyttämään nahistuneilta ja päärynät olivat jo melkoisen pehmeitä, pilaantumisen rajamailla, teen niistä hilloa. Ja niin tein.

- 450 g päärynöitä
- 650 g kiivejä
- 2 appelsiinia
- 2 sitruunaa
- 25 g ohuita appelsiininkuorisuikaleita
- 450 g hillosokeria
- 1 dl hienoa sokeria
- 1 liivatelehti
- 1/2 tl inkivääriä
- 1/2 tl kardemummaa

Keitin parikymmentä minuuttia, ja sitten kaadoin hillon uunissa puoli tuntia 110-120 asteessa kuumennettuihin purkkeihin.

Liivatetta laitoin siksi, että seos näytti aika löysältä, ja hillosokeri loppui kesken. Testasin niin, että laitoin jääkaappiin lautaselle pari teelusikallista hilloseosta, ja annoin jäähtyä. Olisi ehkä toiminut ilman liivatettakin, oli siinä rajalla, oliko juoksevaa vai ei.

Tuli muuten aika hyvää, hiukan kirpeää, mutta sellaisesta minä tykkäänkin, silloin harvoin kun käytän hilloa johonkin.

En minä tiedä mitkä maut/hedelmät sopivat yhteen, laitoin vain kaikki kuorittuna tehosekoittimeen, ja siitä sitten kattilaan kiehumaan. Hyvää tuli - ainakin omasta mielestäni!

Eikä postausta ilman koiria! Nyt onkin tehty vain pikkulenkkejä, kun on liian kylmää koirien tassuille. Mutta on sitten tehty useampi lenkki päivässä yhden pitkän sijaan.

Tänään on kuitenkin ollut tosi kaunista, vain -6 ja heikkoa lumisadetta. Lunta kyllä kaivataankin, koska meillä ei ole nimeksikään. Lenkkareilla pääsee 

"Ankkalammen" sillalla. Tänne on meiltä 300 metriä. 

"Ankkalammen" jäällä.

"Ankkalammen" penkit. Ei ollut ketään istumassa! Oli -26 pakkasta.

Naistenpäivän kunniaksi!

Tänään on Naistenpäivä, joten ajattelin herkutella ihan viimosen päälle, ja aivan omaksi iloksi!

Kävin kaupassa, ja siellä osui silmiini kilon sekajuurespussi. Ajattelin, että siinäpä oiva idea hyvän illallisen laittamiseksi.

Tarvittavat ainekset ( juureksia noin kilo)

• porkkanoita
• palsternakkaa
• selleriä, jos tykkää mausta
• punajuuria 

Lisäksi pikapaistettuja kesäkurpitsakuutioita ja tomaattilohkoja. Joukkoon vielä suikaloitua cosmopolitan-salaattia, kun kesäkurpitsa ja tomaatti ovat valmiita. Salaattia ei enää paisteta, se vain lämmitetään.

Kuorin juurekset, ja paloittelin ne kohtuullisen karkeasti. Punajuuret keitin viisi minuuttia ennen kuin laitoin vuokaan muiden juuresten seuraksi. 

Mausteseos juureksille

• 2 rkl ruokaöljyä
• yhden appelsiinin mehu ja hedelmäliha
• 2-3 rkl siirappia tai hunajaa
• rakuunaa (timjamikin käy, tykkään vaan rakuunasta tosi paljon)
• mustapippuria 
• valkosipulia joko rouheena tai puristettuna, oman maun mukaan
• suolaa

Sekoita juurekset ja mausteseos uunivuoassa ja laita uuniin vajaaksi tunniksi, lämpö noin 200 astetta.

Kun juurekset ovat sopivan paahtuneita, eli antavat mukavan muttei kovan vastuksen hampaille, lisätään pikapaistetut kesäkurpitsakuutiot, tomaattilohkot sekä cosmopolitan-salaatti. Sekoitetaan.

Tämän tarjoilin itselleni broilerin kera. 

Vuoan pohjalle syntyi ihanan makuinen liemi ja valelin juurekset sillä juuri ennen kuin popsin kaiken parempiin suihin. 

Jälkiruuaksi tein hedelmäsalaati appelsiinista ja kiivistä. Mauksi hiukan siirappia päälle. Hunaja voisi olla vieläkin parempaa, minulla vain ei ollut kotona. 

Tein tänään chili-appelsiini-suklaakakunkin, mutta sen syöminen taitaa jäädä huomiseen. 

Päivällä kävin kaupassa, ja samalla Pimun kanssa koirapuistossa kaupungilla, joen rannassa. Siellä sai Pimukin sitten leikkiä muiden koirien kanssa, joten Pimunkaan päivä ei ole ollut ikävystyttävä. 

Sieltä tullessani potkin vähän aikaa jalkapalloa naapurin pikkupoikien kanssa, ja kohta he tulivat kylään leikkimään Pimun kanssa. Pimu sai illalliseksi verilettuja, kinkkua ja broileria, eikä ruoka selvästikään ollut huonoa sen mielestä! Eli pimullakin oli onnistunut päivä. 

Ovikellokin sitten soi, ja pikkupoikien isä toi valkoisia ruusuja Naistenpäivän kunniaksi!

Meillä on tämän naapurin kanssa ystävyys, yhteistyö- ja avunantosopimus. Ja se toimii; pesukone on raahattu sisälle, minä olen vahtinut poikia kun heidän isänsä käy kaupassa ja sitten saamme valittaa myös liikaa juhlivista naapureista...  ja voimme mennä hermokävelylle keskellä yötä kun meteliltä ei saa nukutuksi. ☺

Oli siis mukava Naistenpäivä! 

Nyt kun vielä juon lasillisen viiniä, se sitten kruunaa päivän.