Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pimu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pimu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 7. lokakuuta 2017

Piimäkakku, maustekakku

Maistoin äsken leipomaani piimäkakkua. Tuntuu, etten ikinä ole syönyt niin hyvää sellaista!
Aloin tekemään jonkinlaista piimäkakkua, sellaista, jota ei tarvitse vispata ollenkaan ja joka on nopea tehdä. Löysinkin ohjeen, mutta oli paljon aineksia mitä minulla ei ollut kotona. Korvasin ne muilla.



Tein alla olevan ohjeen mukaan - suurin piirtein.

Valmistusaineet
5 dl vehnäjauhoja
2 ½ dl sokeria
1 ½ rkl piparkakkumaustetta
2 tl ruokasoodaa
2 dl Valio Oivariini® juoksevaa
1 dl luumumarmeladia , omenasosetta tai kirsikkahilloa
2 dl Valio Eila® piimää, käytin Lidlin AB-piimää

Ainekset sekoitetaan hyvin sekaisin, ja taikina on valmis. Minä sekoitin ensin kuivat aineet, sitten lisäsin siihen rasvan (käytin sulatettua voita), niin, että kaikki ainekset sekoittuivat siihen hyvin ja lopuksi lisäsin piimän ja marmeladin korvikkeen. Kun sekoittaa ensin rasvan, jauhot eivät paakkuunnu.

Laitoin vielä ohjeesta poiketen yhden desilitran tuoremehua, eikä taikinasta tullut yhtään liian löysää.

Minulla ei tietenkään ollut piparkakkumaustetta, sen sijaan oli kuivattuja, kokonaisia neilikan kukkanuppuja. Onneksi tehosekoittimessani on erillinen pikkuastia ja terät siihen, jolla pystyin jauhamaan kuivia aineksia. Tein sitä jauheeksi noin teelusikallisen ja lisäsin kuivien ainesten joukkoon.

Lisäksi laitoin reilun teelusikallisen chilijauhetta ja pari teelusikallista vaniljasokeria sekä yhtä paljon kanelia.

Marmeladin korvikkeena käytin ohjeen mukaisen määrän mustia viinimarjoja, joita oli jäänyt, kun söin niitä eilen välipalaksi (otin eilen pakkasesta pienen rasiallisen viimevuotisia, ja hoksasin, että voinkin käyttää loput piimäkakkuun). Murskasin ne, etteivät jääneet kokonaisiksi, sitten mittasin paljonko niitä oli. Ja niitä oli tasan yksi desilitra! Olisi voinut kyllä laittaa enemmänkin.

Uuni 175 ºC, 50-60 min. Minä paistoin vähän kauemmin, ja alensin uunin lämpöä 150:een viimeiset 15 minuuttia, ja laitoin palan leivinpaperia kakun päälle.

Tämä ei oikeastaan ole piimäkakku, vaan jonkin sorttinen maustekakku. 


Eikä postausta ilman koiraa! Nalle-Pimunmamma lähti sateenkaarisillalle kisailemaan toisten koirien kanssa elokuussa, joten nyt ollaan kaksistaan Pimun kanssa ja kaivataan Nallea joka päivä. 

Pimu ruohikolla, jossa on paljon sieniä.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Kinkkupannari


Näin tänään jossakin kinkkupannariohjeen. Luultavasti löysin sen Lidlin sivulta FB:stä, koska kävin siellä tänään.

Koska en keksinyt muuta ruokaa, niin tein sellaisen.

Kotona ei tietenkään ollut kaikkia aineksia, kuten tavallista, joten taas jouduin improvisoimaan!

Esim. purjo, Italiamo Grana Padano-juusto, smetana, ruohosipuli ja Schwartzwaldin kinkku puuttuivat.

Minulla oli kyllä palvikylkeä pekonin ja Schwartzwaldin kinkun sijasta käytettäväksi sekä tavallista Edam-juustoa Italiamo Grana Padanon sijaan, ja purjon tilalle tavallista keltasipulia.

En edes halunnut smetanaa ruuan päälle, siivutin sen sijaan ruuan viereen paljon tuorekurkkua, ja siihen päälle fetakuutioita oliiviöljyssä sekä muutaman öljyssä lilluvan mustan ja vihreän oliivin, kastikkeeksi kurkun päälle hiukan öljyä fetapurkista. Fetakuutioita olisi kyllä voinut laittaa tuohon taikinan sekaankin, en vain hoksannut.

Käytin eräältä ruotsalaiselta työnantajaltani joululahjaksi saamaani syvää valurautapannua paistoastiana. Se on todella mainio moneen käyttöön.

Tuli hyvää, ja jäi vielä huomiseksikin. Seuraavalla kerralla laitan kyllä yhden kananmunan enemmän, ja hiukan vähemmän vehnäjauhoja, että tulee vähän kuohkeampi koostumus, vaikka ei tässäkään varsinaisesti ollut mitään vikaa.

Kinkkupannari

Eikä postausta ilman koissuja!
Tämän talven ensimmäinen potkupyöräreissu Pimun ja Nallen kanssa.

maanantai 29. helmikuuta 2016

Suklaa-siirappikeksit, "fariini-cookiesit"

Tänään näin Ruokasurffausta-blogin Fariini-cookiesit-reseptin Facebookissa. Ja teki mieli testata näitä keksejä. Ja eiku tuumasta toimeen!

Mutta kävikin minulle niin tyypillisesti, ettei minulla ollutkaan reseptin vaatimia aineksia. Mutta enhän ole ihan eilisen teeren poika ruuan laitossa tai leivonnassa.

No, mietintämyssy päähän, niin johan ratkaisu löytyy. Ja tietysti hiukan rohkeutta kokeilla epäonnistumisen uhallakin.

En muuten ole koskaan epäonnistunut näissä kokeiluissani. Täytyy koputtaa puuta, ettei tämä leuhkiminen kostaudu seuraavalla kerralla!
  • ei ollut kananmunia, vain pari valkuaista eilisen bearnaisekastikkeen teon jäljiltä. Valkuainen kävi kananmunasta, mutta valkuainenhan taitaa olla se enemmän sitova osa kananmunasta. Laitoin kyllä hiukan enemmän maissitärkkelystä.
  • paljastui, ettei voitakaan ole. Ja pakkohan näitä keksejä oli siis saada, koska olin asennoitunut leipomiseen. Laitoinkin voin sijasta rypsiöljyä
  • eihän mulla ollut fariinisokeriakaan! Yleensä sitä on aina kaapissa, ja kuvittelin, että sitä on nytkin. No, löytyi tummaa siirappia. Laitoin sitä fariinisokerin sijasta.
  • vaniljatangon siemeniäkään ei tietysti ollut, korvasin sen aitoa vaniljaa sisältävällä vaniljasokerilla.
Niin, ja laitoin vielä Pirkan suklaajuomajauhetta muutaman ruokalusikallisen taikinan sekaan.

En laittanut jääkaappiin jähmettymään, koska se olisi tuskin jähmettynyt sen kummemmin, koska siinä ei ollut voita, mutta annoin taikinan levätä tunnin verran huoneenlämmössä.

Sitten pursotin ympyröitä leivinpellille.

Ja uskokaa tai älkää, tuli tosi hyviä! Taikinaan voisi varmaan lisätä vaikkapa pähkinä- tai mantelirouhetta - ja miksei suklaamuruja.

Nämä keksit ovat todella helppo ja nopea tehdä. 

Kiitos inspiraatiosta, Ruokasurffauksen Anna!

Tässä alkuperäisen reseptin ainekset, hakasuluissa "vaihdokkini". 

Fariinisokerikeksit (n. 30 kpl)

250g vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1,5 tl maissitärkkelystä (Maizena, perunajauhokin lienee ok)
1/4 tl suolaa
1/2 tl kanelia
250g fariinisokeria [siirappia]
170g voita [rypsiöljyä]
1 kananmuna [kaksi valkuaista]
1 vaniljatangon siemenet [aitoa vaniljaa sisältävää vaniljasokeria]

Eikä postausta ilman koiruleita!

Nallen ja Pimun synttärijuhlat pidettiin Nallen syntymäpäivänä.
Käytiin juhlien kunniaksi koirapuistossa, ja syötiin paljon herkkuja. 

tiistai 26. tammikuuta 2016

Punajuurirösti


Ostin jouluksi etikkapunajuuria irtona, ja niitä oli jäljellä lasipurkissa kolme kappaletta. Mietin, että kohtahan ne alkavat homehtumaan, kun ei ole lientä.


Keksin tehdä niistä viime viikolla peruna/punajuuriröstiä. Raastoin nämä kolme pienehköä punajuurta ja kaksi suurta perunaa karkeaksi raasteeksi, silppusin puolikkaan punasipulin pieniksi. Lisäsin mustapippuria, kananmunan, suolaa ja 2-3 rkl vehnäjauhoja ja sekoitin kaikki ainekset kunnolla ja paistoin rapeiksi pannulla.

Tein siis ruuaksi sellaista mitä oli kaapeissa.

Paistoin kaksi kalapuikkoakin, ja tein vielä kastikkeen rasvattomasta maitorahkasta ja tilkasta majoneesia ja sitruunamehua. Mausteeksi ripaus suolaa, mustapippuria ja hiukan siirappia.

Huom! Paistoin kaiken VOIssa!

Jääkaapissa oli jäljellä Lispe-siskolta joululahjaksi saamaani kaviaariakin, ja sekoitin sitä pieneen osaan tätä kastiketta erikseen.

Loppukastikkeeseen laitoin pieniksi kuutioitua suolakurkkua, siis siitä tuli remouladekastikkeen tyyppistä kastiketta kalapuikoille.

Maistui - mutta mikäpä minulle ei maistuisi!?

Eikä postausta ilman koissuja!  
Käytiin eilen lähes 7 km pitkä potkupyörälenkki. Nalle on tuossa "vaihtamassa" päivän uutisia
risteävällä tiellä kulkevan koiran kanssa. Kuva on otettu hiihtoladun alkupäässä. Emme voi enää
mennä sinne, koska koirien vienti hiihtoladulle on kielletty. Eli potkuteltiin ihan tietä pitkin tuohon.

Koko kesä, syksy ja alkutalvi on siellä ajeltu pyörällä ja potkupyörällä. No, kohta taas pääsee,
ei tämä talvi ikuisuuksia kestä!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Brunssi

Pekonijuustoleipä. Helvi-siskolta tupaantuliaisiksi
saatu kodinonni kukoistaa.
Tänä aamuna kävin Pimun kanssa kivan pitkän pyörälenkin, tunti ja vartti siinä meni. Sieltä tullessa alkoikin jo tekemään mieli aamukahvia, se oli kyllä jo brunssiaikaa.

Sain inspiksen tehdä pekonileivän tästä ohjeesta, mutta omasta versiostani tuli hiukan kevyempi. Ohjeessa käytetään kaksi pakettia pekonia! Minä käytin neljä siivua, ja sitä oli ihan tarpeeksi!

Leikkasin Lidlin ciabatta-leivästä kaksi palaa, leikkasin kovan kuoriosan pois (söin tietenkin, eihän meillä mitään heitetä hukkaan, se on sitä paitsi hyvää).

Laitoin leipäpalojen väliin juustoa, tomaattisiivuja ja saksin siihen vielä leikkelekinkusta suikaleita joukkoon.
Sitten käärin kaksi pekonisuikaletta leipien ympäri, puristaen samalla leipää niin, että leivästä tuli sopivan tiivis. Käärin myös kaksi suikaletta toiseen suuntaan, eli ristiin.
Ei postausta ilman iki-ihanaa Pimua! 
Tämä paikka on aivan asuntoni lähellä, ei taida olla
kilometriäkään sinne. Yläoikealla näkyy yleinen uimaranta
ja ylävasemmalla Hepolahden kirkon katto. Pimu nauttii.

Sitten pannulle ruskistumaan. Ensin kovemmalla lämmöllä molemmat puolet, että tuli kauniin ruskea pinta, sitten lämpö ykköselle - leivän päälle painoksi lautanen, jonka päällä lasipurkki täynnä vettä (noin 0,5 kg paino). Välillä sitten käänsin leivän. Leivästä tuli sopivan tiivis ja tasainen painon avulla.

Sillä aikaa kun leipä lämpeni pannulla, tein smoothien banaanista, appelsiinista, päärynästä, sitruunasta ja omenasta sekä rasvattomasta rahkasta ja AB-piimästä. Ja tietysti keitin kahvia.

Olipa melko reilu brunssi! Leipä ei ole kovin suuri, mutta oli siinä ihan tarpeeksi syötävää, jäikin vähän.

Varmaan alitajunta sanoi, että tarvitsen hiukan hienomman brunssin - on nimittäin nimipäiväni. Enhän minä sitä muistanut, ennen kuin siskoni Lispe laittoi Facebook-seinälleni onnittelut! Olin silloin jo syönyt brunssini!


perjantai 8. toukokuuta 2015

Tankoparsan taikaa

Kevät on parsan nauttimisen parasta aikaa!

Ostin nipun, ja tein illalliseksi tänään. 

Laitoin parsat vuokaan, rouhin myllystä hiukan mustapippuria päälle, sitten pirskottelin päälle vielä sitruunamehua. 

Pyörittelin tankoja siinä vuoan pohjalla, että mausteet tarttuisivat, sitten kiersin niiden ympärille pekonia. 

Otin myös pois leikatut varren pään kovat osat, kuorin ne hyvin niin, että jäi vain ydin. Laitoin ne pieniin nippuihin, ja kietaisin pekoniin. Ajattelin, että ehkä nekin ovat hyviä ja pehmeitä kovan kuoren alla. Ja niin muuten olivatkin!

Keitin sushiriisiä lisäkkeeksi, koska en ole viitsinyt tehdä sushia, jota varten ostin riisin. Se sopikin mainiosti lisäkkeeksi. Lorautin kuuman vuoan pohjalle pari rkl vettä, ja maustoin riisin sieltä kaavitulla nesteellä. Kaikki maku on otettava talteen!

Join punaviiniä ruokajuomaksi näin perjantain kunniaksi. Olipa todella hyvää ruokaa! Joudun varmaan ostamaan vielä uuden nipun näitä, ennen kuin parsakausi loppuu.

En ole koskaan ennen tehnyt ruokaa tuoreesta tankoparsasta - ja tulos oli parempi kuin hyvä!

Hiiligrillillä paistettuina nämä kuulemma olisivat - jos mahdollista - vieläkin maukkaampia. 

Tämä ruoka tuli nopeasti uunissa, pidin vuokaa 180 asteessa puolisen tuntia, kävin sillä aikaa suihkussa. Riisi oli valmista 10 minuutissa.

Niin, ei postausta ilman Pimua!

Pimu etualalla ja Nalle takana.
Pimun äiskä Nalle on ollut hoidossa pari viikkoa. Kuvassa ollaan läheisellä Ankkalammella, tai sinne johtavalla purolla. En tiedä onko nimi virallinen, mutta sitä kutsutaan kuitenkin tuolla nimellä. Kotoani on sinne pari-kolmesataa metriä. Käymme pitkän metsälenkin joka päivä, vaikka joudumme me kävelemään katujakin pitkin. 

Lunta ei ole enää, kuva on pari viikkoa vanha, mutta ei täällä Kemissä ole kovin vihreääkään vielä. Punkkeja sen sijaan on täällä aivan hirveästi jo! Nyppäisin tänään yhden olkapäästäni! 

Kumma, että niitäkin on, vaikka maa on vielä lähes ruskea, ja vihertää vain hiukan, lumisia pälviäkin näkyy vielä metsän varjoissa ja ojien pohjilla. 


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kesäkurpitsaletut

Tänään huomasin Facebookissa mielenkiintoisen kesäkurpitsareseptin. Jouko Jerkku on henkilö, jolta kopsasin reseptin, ja tuunasinkin sitä vähän.

Ja eiku tuumasta toimeen!

Koska ei ollut kesäkurpitsoja kotona (harvinaista ettei ole), polkaisin Pimun kanssa lenkin ja tultiin Lidlin ja K-kaupan kautta. Lidlissä ei ollut kesäkurpitsaa, joten piti kurvata K-kauppaan, joka on ihan Lidlin lähellä.




  • kesäkurpitsaa (noin 300 g)
  • 2-3 munaa, laitoin kolme
  • 0,5 dl vehnäjauhoja, laitoin desin
  • 1-2 valkosipulinkynttä, laitoin kolme
  • (keitettyä perunaa tai porkkanaa), laitoin raa'an perunan raastettuna
  • ripaus suolaa
  • ripaus mustapippuria
  • tabascoa tai cayennepippuria
  • voita paistamiseen
  • 1 dl juustoraastetta (juustoraaste ei ole välttämätön)

Lisäsin vielä seuraavia mausteita, koska tykkään voimakkaasti maustetusta ruuasta:
  • valkosipulia reilusti enemmän
  • Sabzi polo-yrttimaustetta Lähi-Idäst
  • peri peri chicken maustetta Etelä-Afrikasta
  • reippaasti itse kuivattua ja jauhettua chili
  • vihreitä sipulin varsi
  • raastettu, raaka perun
  • puoli pakettia pekonia silputtuna suoraan taikinaan
  • vehnäjauhoja puolet enemmän kuin ohjeessa

Juustoraasteesta suurimman osan laitoin taikinaan.

  1. Raasta kiinteä kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi.
  2. Lisää kananmunat ja vehnäjauhoja. Voit lisätä myös raastettua, keitettyä porkkanaa tai perunaa tai tähteeksi jäänyttä perunasosekeittoa.
  3. Mausta seos yrttisuolalla, murskatulla valkosipulinkynnellä, mustapippurilla ja ripauksella cayennepippuria tai tipalla Tabascoa.
  4. Paista seoksesta ensin lettupannussa yksi ohukainen molemmin puolin ja tarkista, onko se sopivan kiinteää ja maukasta. Lisää tarvittaessa mausteita ja jos kesäkurpitsa on kovin vetistä, lisää kananmuna (ei tarvinnut lisätä).
Ripottele kuumien lettujen päälle raastettua juustoa, esimerkiksi parmesaania. Minä laitoin ihan tavallista Oltermannia. Lisänä maistuu savukala, sieni- tai punajuurisalaatti.


Kannattaa paistaa pitkään ja hartaasti, eikä liian kuumalla pannulla; useampi minuutti per puoli. Minulla on ihana, syvä valurautapannu, joka on kuin kuperareunainen pata. Siinä tulee hyvät ja sopivan kokoiset letut.

Kauhoin lettutaikinaa desilitran mitalla, kukkurainen desimitta per lettu.

Oli taivaallisen hyvää!

Eikä blogitekstiä ilman Pimua!

Pyöräreissulla nähtiin yksi pyöräilijä, joka oli lepäämässä nurmikolla. Mies nukkui hauskasti polvet levällään.