Munakas ja pikapaistetut vihannekset

Tänään teinkin "pikaruokaa". Perusajatuksena oli, että hiilarit olisivat minimissä.

Mietin mitä laittaisin ja löysin pakasteesta pienen palan kinkkua. Tein siitä sitten munakkaan.

Yksinkertainen munakas:

1-2 kananmunaa/henkilö
hiukan sipulisilppua
kinkkukuutioita
voita paistamiseen
vettä tai kermaa
suolaa
valkopippuria
mustapippuria maun mukaan, minä jätän yleensä pois

Kinkun sijasta voi käyttää esim. katkarapuja tai jättää liha kokonaan pois.

Sekoita kananmuna ja vesi sekä suola ja valkopippuri niin että rakenne rikkoontuu, mutta älä vispaa. Kun rikkoo kananmunan, saa kuoren puolikkaita, laitan aina vettä vajaan kuorenpuolikkaan.

Kuullota sipulit pannulla ja kaada joukkoon kinkkukuutiot. Paista hetki. Lisää kananmuna/vesiseos ja paista munakas hyvin alhaisella lämmöllä, kansi pannun päälle.

Pikapaistetut vihannekset:

1 porkkana, ohuina tikkuina
1 tl siirappia tai hunajaa (jos haluaa)
100 g haricot verts (vihreitä papuja)
1 paprika suikaleina
suolaa
pari ripausta rakuunaa (jos haluaa)
voita tai öljyä paistamiseen

Paista ensin porkkanatikkuja vähän aikaa kuumalla (wok)pannulla, lisää sitten siirappi, suola ja rakuuna. Lisää sen jälkeen pavut ja paprikasuikaleet. Paista aika kovalla lämmöllä hetki, juuri ennen kuin munakas on valmista. Huomaa, että vihanneksia ei saa paistaa pehmeiksi, niiden pitää olla "al tende", melkein raakoja, mutta kuumia.

Tarjoile munakas paistettujen vihannesten ja tomaatin kera, tällä kertaa tarjoilin itselleni myös tankoparsaa, suoraan säilykepurkista.

Kaasuliedellä tämä pikapaistaminen toimisi tosi hyvin, harmi kun ne ovat niin kalliita!

Maistui hyvälle pitkästä aikaa eikä ole hiilaripommi.

Valmiille ruualle!

Tänään poika laittoi hyvää spaghetti bolognesea. Oli kiva syödä toisen laittamaa ruokaa.

Kastikkeen tähän spaghettiin hän teki tuoreista tomaateista. Oli aivan eri makuista kuin tölkkitomaattimurskasta tehty kastike. Yleensä meillä tehdään bolognese itse eikä osteta valmiita kastikepulvereita, vaikka useimmiten käytetäänkin tölkitettyä tomaattimurskaa.

Pojan avovaimo, joka opiskelee puutarhuriksi, lähtee tänään Ranskaan työharjoitteluun suureen chateauhun. Tai lähtee tänään laivalla Helsinkiin ja jatkaa Helsingistä sitten lentäen. Suon sen hänelle oikein mielelläni, hän on ollut koulussa hyvä ja tunnollinen, ja siksi hänet valittiinkin sinne koulun kustantamana. Ja Pariisin viikonloppukin tiedossa koulun piikkiin!

Avovaimonsa kunniaksihan poika tämän ruuan laittoi, ja minä pääsin osille!  :D

Tässä kuvia ruuasta, en laita reseptiä kun en tiedä mitä poika teki raaka-aineille. Mutta sen tiedän että jälkiruuassa on kermavaahtoon sekoitettua,  kondensoitua maitoa, joka on kuin toffeeta kun sitä on keittänyt pari tuntia avaamattomassa purkissa vesikattilassa. Lisäksi siinä on mustikoita ja mansikoita.

Ranskalainen chateau mihin miniä 

menee harjoittelemaan!

Katteeksi käy ihan tosissaan!

Kuva Google maps.

Kriikunavispipuuroa ja perunalunta

Tänään olikin mukava päivä, kun ei tarvinnut itse laittaa ruokaa, istuin vain valmiiseen ruokapöytään.

Kuvassa ei ole kastiketta, koska unohdin sen. 

No, enhän minä tietenkään täysin ilman ruuanlaittoa ollut tänään. Tein päivällä itse mehustamastani kriikunamehusta vispipuuroa. Kriikunamehu on suurin piirtein yhtä hapanta kuin puolukkamehu, vaikka itse kriikuna on yhtä mieto kuin tuore luumu. Hassua että se muuttuu niin happameksi mehustettaessa.

No, aloin tekemään vispipuuroa siitä, ja kun oli muka kiire tehdä se, niin lämmitin mehun vedenkeittimessä. Sitä ei olisi pitänyt tehdä. Kun mehu tuli tarpeeksi kuumaksi, se kuohahti mikrosekunnissa ulos keittimestä, ja puolet mehusta meni hukkaan, tietenkin pitkin pöytää ja mattokin kastui.

Koska kriikunamehua ei ollut sen enempää, jouduin korvaamaan osan mehusta. Mutta millä? No, poika sanoi, että laita tuoremehua. Minä olin vähän skeptinen, ja meinasin ensin alkaa sulattamaan pakkasesta omenamehua, mutta sitten laiskuus otti ylivallan ja laitoinkin tuoremehua suurin piirtein kolmasosan.

Kriikuna-tuoremehuvispipuuro

Kiehautin nesteen nyt sitten kattilassa, ja lisäsin mannaryynejä ja sokeria sekä hiukan suolaa  Kotikokin  vispipuuron ohjeiden mukaan.

Kun puuro oli valmis, kaadoin sen talouskoneeseen vispautumaan. Siellä se sai sitten pyöriä kymmenisen minuuttia, ja tuloksena oli kauniin vaaleanpunertavaa, kuohkean tanakkaa vispipuuroa.

Tietysti se piti koemaistaa heti, hiukan sokeria ja maitoa päälle, ja se olikin yllättävän hyvää! Teen vastakin, kunhan saan taas lisää kriikunamehua.

Pääruuaksi poika laittoi kokonaisena paistettua porsaanfilétä, perunalunta, cheddarkermakastiketta, se sisälsi cowboy-nimistä paikallista mausteseosta, ja tietenkin salaattia lisukkeeksi sekä juuri paistettua patonkia. Valkoviiniä oli ruokajuomaksi.

Jälkiruuaksi vispipuuroa sokerin ja maidon kera.

Oli todella herkullinen illallinen!

Nyt on masu täynnä ja voi tyytyväisenä köllähtaa katsomaan uutisia.

Maukasta viikonloppua!